Eve Hietamies: Yösyöttö

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Pitkästä aikaa sain nauttia Eve Hietamiehen mahtavasta, mukaansa tempaavasta kerronnasta. Yösyöttö on niin mukava kirja, että voin suositella sitä ihan kelle tahansa, mutta ehkä eniten siitä voisi saada irti pienten lasten vanhemmat ja erityisesti isät.

Päähenkilö on Antti. Mies, joka jää yksinhuoltajaksi heti synnytyksen jälkeen, kun äiti ottaa hatkat. Antti on äijä, ei kuitenkaan ihan niin äijä kuin Jone Nikula, joten mistä repiä lapsen hoitoon äitigeenejä? Miten mies, joka on tottunut ihan toisenlaiseen elämään, selviää pienen lapsen kanssa? Kirja tuntuu niin todenmukaiselta, mutta silti ne hauskimmat kohtaukset ovat juuri ne, kun Antti ei tiedä jotain naisille tai äideille päivänselvää asiaa. Hän opettelee, oppii ja selviää. Kerrassaan loistavaa.

Miten käy avioliiton? Entä auto? Miten asuntolaina maksetaan? Miten yksinhuoltajana Antti selviää arjen kiemuroista?  Niin miten, sillä lailla se tarina kuljettaa koko kirjan matkan.

Paavo on se pieni miehen alku, joka aloittaa elämänsä ilman äitiä, mutta tuntuu olevan ihanan tyytyväinen lapsi. Siksi kirjasta välittyy se, että on aivan sama, kuka lasta hoitaa, kunhan vaan välittää. Uusia vinkkejäkin kirja antaa.

Tukijoukkoja ei aluksi ole, paitsi että niitä onkin sitten naapureiden muodossa ja ne puistossa tavatut muut vanhemmat, äitejä kaikki. Lisäksi puistossa työskentelevä nuori hiphopparimies, joka hoitaa lapsia kuin vanha tekijä. Antin isäkin koittaa olla avuksi.

Koko kirja, kaikki lähes 400 sivua, on niin liikuttavaa luettavaa, että siis todellakin KIITÄN tästä kirjasta. Sen seurassa todella viihtyi!

Kini

Olen Kini, kirjojen ja kirjailijoiden ystävä. Työskentelen Kouvolan pääkirjastossa kirjastovirkailijana ja tehtävänkuvaani kuuluu mm. kirjailijavierailujen järjestäminen. Olen aina lukenut paljon ja monipuolista kirjallisuutta. Olen kulttuurin suurkuluttaja. Kirjojen lisäksi ramppaan elokuvissa ja teatterissa. Kaikki vinkit »

3 kommenttia

  1. Luin tämän mahtavan kirjan kun poikani oli kaksi vuotias. Miten tällaiset asiat voikin kertoa isän näkökulmasta näin hyvin. Itse en ole yh, mutta asiat pojan suhteen ovat hyvinkin todelliset. Piti oikein tarkistaa onko kirjoittaja todellakin nainen… Tylsempiä kirjoja luen monesti muutaman sivun illassa kun nukkumatti yllättää. Tätä luekiessani oli pakko lopettaa että jaksaisin aamulla taas hoitaa poikani hoitoon ja itseni töihin. Suosittelen kaikille vanhemmille, sukupuoleen katsomatta. Äidit voivat huokailla monenkin asian suhteen, mutta isät varmasti löytävät itsensä moneen kertaan… Huippu hyvää kerrontaa, vaikea uskoa naisen kirjoittamaksi !

  2. Miko, lue jatkoksi saman kirjailijan itsenäinen jatko-osa Tarhapäivä. Arvostelu löytyy täältä myös. Ja täytyy sanoa, että muitakin hyviä kirjoja Eveltä löytyy. Ei ratsasta kuuluisien kirjailijavanhempiensa selässä tässä suhteessa.

  3. En olisi varmaan lukenut tätä, mutta Kirjapiiriin Se tuli. Itse 3 lapsen isänä – nyt jo nuoria aikuisia – luin innolla ja myhäillen. Tuli pintaan omat kokemukset ja muistot oivasti, kuinka aluksi olin yhtä hukassa. Äiti kuului perheeseen ja teki osansa loistavasti. Halusin ja sain olla kaikessa elämässä mukana. Kannattaa lukea. Helppo, maistuvia hetkiä sekä hymyä tulee väkisin mukaan. Oiva lahja nuorelle isälle. Kandee kokeilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *