Kasper Strömman: Tallipiällikkö

Hans on siivoamassa autotalliaan, kun hän yhtäkkiä kohtaa pienen tontun. Tonttu esittelee itsensä Tallipiälliköksi ja väittää asuneensa tallissa jo hyvän tovin. Hansin puoliso Birgitta sen sijaan löytää olohuoneesta norsun. Norsukin väittää seisseensä huoneessa jo vuosikausia. Näistä absurdeista kohtaamisista lähtee tarina, jossa riittää kään... Lue koko vinkki »

J. Tilsa: Kuusipäinen kuristaja

Mitä ihmettä! Onko nyt tosiaankin niin, että yhtäkään Jukka Tilsan sarjakuvaa ei ole aiemmin Kirjavinkeissä arvioitu? Asia on korjattava pikimmiten, sillä Oriveden originelli on todellakin mainitsemisen arvoinen tapaus kotimaisen absurdin sarjakuvan kentällä. Tilsan ura alkoi jo yli 30 vuotta sitten pienten kulttimainetta saavuttaneiden omakusta... Lue koko vinkki »

Maria Björklund: Planeetta Z

Tämä sarjakuva-albumi on hiukan kuin Avara luonto! Tosin eliöt, luonto, ilmiöt ja kaikki on täysin toisenlaista kuin meidän planeetallamme. Söpöä, värikästä ja vaarallista sekä julmaakin. Sarjalla ei ole oikeastaan päähenkilöitä, tosin pari otusta esiintyy useammassakin stripissä. Näitä ovat muun muassa sininen kaksisuinen kissa sekä vaaleanpuna... Lue koko vinkki »

Daniel Clowes: Wilson

Kansi: Wilson Wilson on keski-ikäinen mies, joka rahjustaa elämänsä läpi kaikesta valittaen. Siinä sivussa hän pilaa kohtaamiensa ihmisten päivät. Päähenkilö on ärsyttävä, ruikuttava, itsekäs paskahousu, jonka edesottamukset on kuitenkin pakko lukea loppuun, kun on kerran aloittanut. Kirjan takakansi yrittää välittää, että päähenkilössä piilisi sympaattisia o... Lue koko vinkki »

Saako tälle edes nauraa?

Islannissa on kylmää, pimeää ja ikävää. Sellainen tuottaa synkkää huumoria. Saako tälle edes nauraa? on kokoelma hyvin rujoja tikku-ukkopiirroksia hyvin rujoista aiheista. Hugleikur Dagssonille mikään ei ole pyhää: insesti, väkivalta, vammaiset, lapset ja niin edelleen. Tämä kirja ei sovi lapsille tai muuten vain herkille ihmisille. Muille se on... Lue koko vinkki »

Glen Baxter: Outo hohto

Outo hohto tuo mieleeni ennen kaikkea Gary Larsonin kummalliset yhden ruudun sarjakuvat. Larsonillakin on kuitenkin oma logiikkansa: monet vitseistä perustuvat joko siihen, että ihmiset käyttäytyvät kuin eläimet tai toisin päin. Baxterilla ei tunnu olevan minkäänlaista logiikkaa. Oudon hohdon piirrokset hämmentävät, pysäyttävät ja johtavat lopul... Lue koko vinkki »