Seppo Jokinen: Pisara veressä

Seppo Jokisen luoma henkilö, komisario Koskinen, Sakari Koskinen, on sellainen tyyppi, josta vaan tykkää. Olen ollut alusta asti niin ihastunut häneen, että kun sain tämän kirjan, Pisara veressä, joka on järjestyksessään jo 25., nautin sen kuin suklaalevyn, hitaasti ja pala kerrallaan, ettei se vaan loppuisi. Aina oli kiva lohduttaa itseään, että o... Lue koko vinkki »

Leif GW Persson: Pinokkion nenä

Tämän kesän yksi parhaista dekkareista tulee vähemmän yllättävästi Ruotsista. Ja vielä vähemmän yllättää se, että kirjoittajana on vanha kunnon Leif GW Persson. Pinokkion nenä on hänen yhdeksäs suomennettu rikosromaaninsa, ja edeltäjiensä tapaan se sisältää yllätyskäänteitä ja vaaratilanteita sekä sangen nokkelan [sic!] loppuratkaisun. Kun päärooli... Lue koko vinkki »

Leena Lehtolainen: Rautakolmio

Leena Lehtolaisen uuden Maria Kallio -romaanin lukeminen tuntuu aina jotenkin kotoisalta, niin monta vuotta tämän fiktiivisen poliisin elämää on tullut seurattua. Rautakolmiossa Maria viettää kesää kesäleskenä ja saa tutkittavakseen oudon kaksoismurhan, jossa uhreilla ei ensisilmäyksellä näyttäisi olevan keskenään mitään yhteistä. Mitä tekemistä... Lue koko vinkki »

Jo Nesbø: Poliisi

Aave jätti Harry Holen ystävät ikävään asemaan. Kirjan lopussa jäi epäselväksi, onko Harry kuollut vai ei. Poliisi on onneksi kymmenes Harry Hole -kirja. Erlend Vennesla, juuri eläkkeelle jäänyt henkirikostutkija, pyöräilee Oslon reunamilla. Taskulamppu syttyy hänen edessään, mutta Vennesla ei aavista pahaa. Olisi pitänyt. Venneslaa ei sen jälke... Lue koko vinkki »