Kerstin Ekman: Huijareiden paraati

"Olipa kerran nainen, joka näki ison, paksun rupikonnan, jonka oli määrä pian synnyttää. Hän sanoi: Tulenko auttamaan sinua, kun hetkesi koittaa? Se oli tietysti pelkkää pilaa. Mutta eräänä päivänä nainen kutsuttiin kiven alla olevaan koloon. Hän auttoi olentoa, joka tuskin oli rupikonna, synnytyksessä. Ja sai hopealusikoita. – – Sinä tarvitset hui... Lue koko vinkki »

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi

Oli henkilö, joka oli tottunut hänestä käytettävän erästä nimeä. Oli Poika. Ja vielä minä. Niin; hän puhui itsestään kolmessa persoonassa, milloin mitenkin. "Syntynyt 1957. Käynyt koulua kuusikymmentäluvulla ja seitsemänkymmentäluvun alussa. Kiltti, avulias poika. Menestyi koulussa. Sai kiitosta kaikilta. Puhdas rikosrekisteri. Lyhyesti sanoen: poi... Lue koko vinkki »

Daniel Kehlmann: Maine

Saako kertoja nauraa itselleen? Ainakin Daniel Kehlmannin kokoelmassa Maine vastaus on kyllä, tai kenties jopa mielellään. Eikä nauru rajoitu siihenkään. Kehlmann nauraa myös kirjailijalle, tämän epätoivoiselle yritykselle olla ”joku”. Lopulta hän nauraa lukijallekin Kokoelman novellit ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, vaikka niissä katsotaan samo... Lue koko vinkki »

Paul Auster: Mies pimeässä ja Matkoja kirjoittajankammiossa

Mies pimeässä, Matkoja kirjoittajankammiossa Austerin sisätarinakerronta, joka on tuttua jo muun muassa Sattumuksista Brooklynissa, saa Mies pimeässä -tarinassa surrealistisenkin ulottuvuuden, kun päähenkilö August Brill luo itselleen ja isänmaalleen rinnakkaistodellisuuden. Eläkkeellä oleva kriitikko August Brill on tyttärensä talossa toipumassa auto-onnettomuudesta, ja unettomina öinä mi... Lue koko vinkki »