Katja Kettu: Rose on poissa

Katja Kettu on kirjailija, jonka kirjoja osaa odottaa ja Rose on poissa oli sellainen kirja, että sitä halusi herkutella hitaasti, sivu kerrallaan maistellen. Tarina on rankka. Lempi palaa 45 vuoden jälkeen reservaattiin, jossa on syntynyt, suomalaisen isän ja intiaaniäidin lapseksi. Rose on hänen äitinsä. Koko kirjan matkan kulkee mukana, että ... Lue koko vinkki »

Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut

Joel Haahtela on tuttu monista kirjoistaan ja palkintoehdokkuuksistaan. Kaksi kertaa kadonnut on hänen esikoisensa, eikä ollenkaan hullumpi kirja. Tyyli erottuu kyllä heti, sillä etsintä on ollut jo silloin framilla. Lolita saa kameran, johon on jäänyt filmi. Kun hän kehittää kuvat, kuvissa esiintyy henkilö, johon Lolita saa jonkinmoisen pakkomi... Lue koko vinkki »

Riikka Pulkkinen: Totta

Totta Elsan kuolema lähenee. Kuolema ei tule tällä kertaa toivottuna vieraana vaan sitä leimaa haluttomuus, pakko. Toisaalta Elsa pyrkii tekemään tämänkin tyylillä, mikäli mahdollista. Hänen miehensä ajatukset leijuvat muualla kuin sairaudessa: toisessa ajassa, toisessa henkilössä. Lääkäritytär Eleonoora suhtautuu äitinsä sairauteen lähinnä käskyjä jaell... Lue koko vinkki »

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär

Monitahoinen, paksu romaani, joka säilyttää mielenkiintonsa alusta loppuun monestakin syystä. Se tarjoilee takautumia, yllätyksiä, kertojan vaihtumista ja suuren kasvukertomuksen. Kirjassa monesti esiintyvä mantra pysyttävä liikkeessä on osuva, sillä teos on helppo kokea matkana. Päähenkilö joutuu lähtemään monta kertaa ja ottaa onneksi aina lukija... Lue koko vinkki »

Eppu Nuotio: Varjo

Tämä kirja oli kuin varjo, ei niin harmaa vaan niin kannoilla ja mukana koko ajan. Kun ei saanut sen siunaamaa rauhaa, ennen kuin kirja oli loppuun luettu. Eppu Nuotio jatkaa ansiokasta dekkarisarjaansa aina vaan paremmin. Pii Marin tv-toimittajan työssään hilluu tässäkin kirjassa pääosassa. Poliisina Juha Heino ja tietysti kaikki muut poliisit.... Lue koko vinkki »

Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia

Tässä teoksessa on paljon samaa kuin Hustvedtilta aiemmin suomennetussa teoksessa Kaikki mitä rakastin: New Yorkin taiteilijapiireissä liikutaan, henkilöitä on paljon (kutsuilla vilahtaa jopa pari edellisen teoksen henkilöä, millä ei ole varsinaisesti merkitystä, onpahan vain silmänisku lukijalle) ja tarina on useamman juonen kudelma. Kertojana ... Lue koko vinkki »