Päin elämää!

Panu Rajala: Päin elämää! : Muistelmani

”Päästiin kerran livahtamaan portista sisään alakerran Kirstin kanssa, hän kai johdatti, kuten niin usein olen naisten johdettavana harharetkille joutunut.” Tällainen virke jäi mieleeni vuonna 1945 syntyneen Panu Rajalan muhkean omaelämäkerran alkusivuilta, joissa hän kuvasi lapsuutensa edesottamuksia Helsingin Katajanokan telakalla. Rajalan persoo... Lue koko vinkki »
Reseptivapaa

Adam Kay: Reseptivapaa

Adam Kay on aiemmissa omaelämäkerrallisissa teoksissaan Kohta voi vähän kirpaista ja Kolme yövuoroa jouluun on kertonut lääkäriopinnoistaan ja siitä, kuinka työ sairaalassa vei hänet täydelliseen umpikujaan koko elämänsä kanssa. Reseptivapaa on Kayn vastaus siihen, miten pohjalta noustaan. Mutta matka burn outista bestselleristiksi on pitkä. Kir... Lue koko vinkki »
Rakas Senthuran

Akwaeke Emezi: Rakas Senthuran : Mustan hengen muistelmat

Akwaeke Emezi on nigerialaistaustainen kirjailija, jolta on julkaistu suomeksi kaksi vaikuttavaa romaania, Vivek Ojin kuolema ja Makeaa vettä. Enemmän ja vähemmän omaelämäkerrallisissa teoksissa Emezi on käsitellyt sukupuolta, ulkopuolisuutta ja omaa olemustaan sukupuolettomana ọgbanje-henkiolentona. Ei siis ihme, että nuoresta iästään huolimatt... Lue koko vinkki »
Omistuskirjoituksia

Deborah Levy: Omistuskirjoituksia

Brittiläisen Deborah Levyn elävä elämäkertatrilogia tulee päätökseensä tässä teoksessa. Aloitusosa Mitä en halua tietää oli vastaus George Orwellin tunnettuun esseeseen ja trilogian toinen osa Elämisen hinta kuvasi myrskyisää elämänvaihetta, jossa äiti kuoli, tyttäret muuttivat pois kotoa ja avioliitto päättyi. Oli ilmeisesti eri asia hankkia ta... Lue koko vinkki »
Mitä en halua tietää

Deborah Levy: Mitä en halua tietää

Päädyin viime vuonna lukemaan Deborah Levyn elämäkertatrilogian toisen osan Elämisen hinta ja tajusin vasta kirjaan tarttuessani, että se on sarjan toinen osa. Eipä mitään, ensimmäinen osa varaukseen kirjastosta ja odottelemaan, ja lopulta se saapui luettavaksi. Levyn teos on vastaus George Orwellin esseeseen Miksi kirjoitan (Why I Write, 1946).... Lue koko vinkki »
Vuodet

Annie Ernaux: Vuodet

Annie Ernauxin (s. 1940) muistelmateos Vuodet ilmestyi jo vuonna 2008 ja saavutti oitis suuren suosion. Suomeksi sitä ei silloin saatu, nyt käännöstä siivitti varmasti vuonna 2018 ilmestynyt englanninkielinen käännös, joka pääsi vuonna 2019 Man Booker International Prizen lyhytlistalle. Ei ihme, että tämä oli Ranskassa hitti, ja kyllä tämä Ransk... Lue koko vinkki »
Mitä en koskaan oppinut

Leena Krohn: Mitä en koskaan oppinut

Leena Krohn sai Suomen kulttuurirahastolta Eminentia-apurahan taiteellisen elämäntyön pohdiskeluun. Kersti Juva teki saman apurahan voimin oivallisen Löytöretki suomeen -teoksen, Krohnilta taas syntyi esseekokoelma Mitä en koskaan oppinut. Siinä Krohn, joka joskus aikoinaan päätti olla katselematta teoksissaan menneeseen, tarkastelee lapsuuttaan ja... Lue koko vinkki »
Eksymisen kenttäopas

Rebecca Solnit: Eksymisen kenttäopas

Rebecca Solnit tuli minulle – kuten varmasti monille muillekin – tutuksi Miehet selittävät minulle asioita -esseekokoelmastaan ja miesselittäminen-käsitteen lanseeraajana. Solnit on toki kirjoittanut paljon muutakin. Se nähtiin jo edellisessä esseekokoelmassa ja nyt tässä uudessa kokoelmassa aihepiiri laajenee entisestään. Kantavana teemana on e... Lue koko vinkki »

Torgny Lindgren: Muistissa

Muisti on paikka jossa kuulee vain kaikuja ja näkee varjoja. Muisti on näön harmaakaihi ja kuulon tinnitus. Kun kustantaja pyysi iäkästä Torgny Lindgreniä kirjoittamaan muistelmansa, kirjailija piti tehtävää mahdottomana, sillä hänellä ei mielestään ole muistia. Muistoihin ei voi luottaa, ne voivat olla mitä hyvänsä, niillä ei välttämättä ole m... Lue koko vinkki »

Eeva Kilpi: Punainen muistikirja

Pieni kesäpäiväkirja 2014. Eeva Kilpi, 86 vuotta. Alkukesän sataa. Loppukesän valtaavat voimille käyvät helteet. Jaksamisesta on kysymys, se on iän, ympäristön ja sotaisan maailman tuomista murheista. Eevan kirjoihin tarttuessa tietää pääsevänsä hetkeksi rauhanmajoille ja luonnonhelmaan. Aina. Lepoon, levähtämään. Niin nytkin. Yksinkertaisen ... Lue koko vinkki »

Artemi Troitski: Vastarintaa Venäjällä : Puškinista Pussy Riotiin

Vastarinta on aina ollut vaarallista Venäjällä. Rangaistuksena on ollut joko mielisairaala, Siperia tai kuolema. Lukuisat rohkeat venäläiset ovat silti tuoneet julki omat mielipiteensä ja kapinoineet hallitsevaa järjestelmää vastaan. Toimittaja Artemi Troitski kertoo kirjassaan Vastarintaa Venäjällä venäläisen kapinoinnin ja vastarintakulttuurin hi... Lue koko vinkki »

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja

Eeva Kilpi on 91-vuotias. Sinisen muistikirjan merkinnät ovat pääosin vuosilta 2002–2003. Tuolloin Eeva oli 74–75-vuotias. Tunsi itsensä vanhaksi, yksinäiseksi, mutta kuitenkin vielä kykeneväksi palvelemaan itseään, olemaan oma henkilökuntansa: "22.8.2003 klo 23.12 Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta j... Lue koko vinkki »

Hannu Mäkelä: Muistan : Vapaus

Hannu Mäkelän (s. 1943) luontoiselle ikiliikkujalle ja menijälle ei välttämättä vapaa kirjailijaelämä ole terveellistä. Sitä tässä nyt kuitenkin eletään kahdenkymmenen vuoden Otavan työrupeaman jälkeen. Eikä olekaan. Mutta kirjallisesti tuottavaa vapauden aika kyllä on. Oma elämä, Leinon elämä, L. O. Onervan, Kiven, Casanovan, Uspenskin ja monen... Lue koko vinkki »

Hannu Mäkelä: Muistan : Otavan aika

Nytpä pääsemme tuotteliaan kirjailijan matkaan, silti melko vähän luettuun. Hyvä ettei miehen tuotanto livo ranskalaisen Simenonin liki puolentuhannen teoksen määrää, vähintään puolta kuitenkin. Muistan-sarja, jossa Hannu Mäkelä (s. 1943) käy läpi elämäänsä lapsuudesta alkaen, on viisiosainen. Otavan aika, jota tässä selvittelen, on numeroltaan ... Lue koko vinkki »

Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Siskossyndrooma : 60-luku kasvatti meidät

Täytyy myöntää, etten ole lukenut yhtään Nopolan sisarusten kirjoittamaa Heinähattu ja Vilttitossu – tai Risto Räppääjä -kirjaa, kun en ole tuntenut olevani ollenkaan kohderyhmää, eikä jälkikasvussakaan ole ollut sopivan ikäisiä. Mutta tämän riemukkaan muistelmateoksen jälkeen voisin kuvitella niihin tarttuvanikin, ja Sinikan aikuisproosa onkin oll... Lue koko vinkki »
Mekko meni taululle

Aila Meriluoto: Mekko meni taululle

Mekko meni taululle on riemastuttava kuvaus lapsuudesta ja nuoruudesta aikana, jolloin en ole itse ollut vielä mukana elämässä. Aila Meriluoto kertoo perheestään Savon sydämessä, isästä ja äidistä. Hän tutustuttaa lukijan sisareensa Sirkkaan, joka tuntuu olevan Ailan tuki ja turva. Lisäksi on ystäviä ja serkkuja ja heidän kanssaan leikkejä ja el... Lue koko vinkki »
Se minkä ansaitsimme

Steven Schrader: Se minkä ansaitsimme : Kertomuksia New Yorkista

Lurra-kustantamo on tuonut luettavaksemme useita saksankielisiä pieniä mestariteoksia, mutta tällä kertaa he ovat tarttuneet englanninkieliseen kirjallisuuteen, mikä ainakin tämän kirjan osalta on suureksi iloksi meille lukijoille. Hieman epäröiden sijoitin tämän Se minkä ansaitsimme -teoksen muistelmien joukkoon, mutta jotenkin siitä huokui mui... Lue koko vinkki »
Dalí-Ihantala

Juha Vuorinen: Dalí-Ihantala

Minun kappaleeni Juha Vuorisen Dalí-Ihantalasta on ihan hiirenkorvilla! Miksikö? No, kun se on ollut seuralaisenani lähes joka paikassa. Olen lukenut sitä niin monessa paikassa, ettei hajuakaan enää, kuinka monessa. Näppärä kirja ottaa aina mukaan laukkuun, sillä aina voi olla tilanteita, joissa tarvitaan lukemista. Pääasiassa olen lukenut tätä kir... Lue koko vinkki »
Kaaos ja kirkkaus

Tuula Saarikoski: Kaaos ja kirkkaus : muistelmat

” 'Oletko jotain sukua Pentti Saarikoskelle? Oletko joku hänen vaimoistaan?' Yllättävän usein vielä nytkin tämä on ensimmäinen asia jota minulta kysytään”, toteaa Tuula Saarikoski muistelmateoksessaan, ja täytynee nolostellen myöntää, että minullekin tämä oli se mitä Saarikoskesta tuli aluksi mieleen. Kaaos ja kirkkaus auttoi sitten onneksi oikomaa... Lue koko vinkki »
Arne

Arne Nevanlinna: Arne : oman elämän kintereillä

Aiemmin turvauduin yleensä Paul Austeriin, kun halusin olla itseäni viisaammassa seurassa lukutuolissani. Nykyään (kun Auster on taantunut kiertämään yhä tihenevää spiraalia oman napansa ympärillä) valintani on ilman muuta Arne Nevanlinna. Neljän hienon romaanin jälkeen Nevanlinna on ottanut aiheekseen tällä kerralla ihan oikean henkilön – itsensä.... Lue koko vinkki »