Sing Backwards and Weep

Mark Lanegan: Sing Backwards and Weep : Muistelmat

Screaming Trees -solisti Mark Laneganin elämäkerrassa Sing Backwards and Weep sukelletaan syvälle riippuvuuteen. Laneganin kirja yhtä aikaa hauska, surullinen ja traaginen.  Mark Lanegan syntyy kahden opettajan perheeseen pikkuruiseen Ellensburgin kaupunkiin. Alkoholisoitunut isä välttelee perhettään, mutta Laneganin äiti - jonka Lanegan kuvaa k... Lue koko vinkki »
Kaukana väijyy ystäviä: Muistelmat 1

M. A. Numminen: Kaukana väijyy ystäviä : muistelmat I

1960-luvun puoleenväliin tultaessa M.A. Numminen, sosiologian ja filosofian opiskelija, oli asettunut Somerolta Helsinkiin ja alkanut vähitellen huomata, että hänen jazz-harrastuksensa on käymässä vakavammaksi. Numminen liikkuu yliopiston ja kaupungin taide- ja kulttuuripiireissä laajasti. Pian on aika ensimmäisten omien levytysten. Lopulta se sosi... Lue koko vinkki »

Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist : Leevi and the Leavingsin Dynamo

Leevi and the Leavings on bändi, jonka kaikki tietävät tai ainakin uskon niin. Minulle se on ollut tuttu alusta asti, mutta vasta kun huomasin, että lapsenikin hoilaavat niitä biisejä, ymmärsin, että nyt ollaan suurten asioiden äärellä. Ne biisit ovat ihania, helppoja, niitä on hauska hoilata, koska ne vaan jäävät niin mieleen. Tämä kirja oli ma... Lue koko vinkki »

Jay Lewis: Yöstä valoon

Heti aluksi on kerrottava, että tällainen vanha Yö-fani kävi aikoinaan ystäviensä kanssa Yö-yhtyeen keikoilla lähinnä siksi, että siellä oli niin soma basisti. Suokaa anteeksi, jos kutsun häntä Jukiksi, koska sillä nimellä opin hänet tietämään, joskaan en tuntemaan. Silti jo silloin muinoin tein hänestä "profilointia", sillä paitsi, että hän oli he... Lue koko vinkki »

Mape Ollila: Erja Lyytinen : Blueskuningatar

Erja Lyytinen on suomalaisittain luonut varsin poikkeuksellisen uran. Naispuolisia bluesmuusikoita ei varsinaisesti kasva joka oksalla – edes kansainvälisessä mittakaavassa – saati sitten Suomessa. Omanlaisensa huippu koettiin vuonna 2017, kun European Blues Awards valitsi Lyytisen peräti vuoden parhaaksi kitaristiksi. Oli siis jo aikakin, että Lyy... Lue koko vinkki »

Kemal Achourbekov ja Aimo Salonen: Pianolla yli rajojen

Joensuu ei ole itselleni hirveän tuttu kaupunki, mutta pieneen kokoonsa nähden Joensuussa on nähtävästi paljonkin lahjakasta ulkomaalaisvahvistusta mitä musiikkielämään tulee. Yksi heistä on Kemal Achourbekov, nykyään muiden muassa ravintola Sointulassa vakituisesti soittava suosittu pianisti, joka on tunnettu laaja-alaisuudestaan aina klassisesta ... Lue koko vinkki »

Steve Lukather: Steve Lukather : Toto-yhtyeen kitaristi – omaelämäkerta

Kun sain tämän kirjan käsiini, jo alkuteksti oli lupaava: Ennen kuin aloitat -kappaleessa tulee kaikki kiteytettyä, miksi ja miten kirja on kirjoitettu. Hän varoittaa myös siitä, että hän kiroilee kirjassa eli jos ei tykkää, niin voi lopettaa jo siinä vaiheessa. Steve Lukather antaa heti kättelyssä jotenkin niin avoimen rehellisen vaikutelman, että... Lue koko vinkki »

Cane Vuorjoki: Canekdootteja

Nuorena jaksaa, mutta jaksaako vanhana samaa rataa: humalaisten jos muidenkin naputusta, soittokamojen roudaamista, autonrotteloita, ahtaita tiloja etu- ja takahuoneissa. Arvostuksen puutetta. Muttei suinkaan niin kamalana ja surkeana mikään kuin entisten aivan huipullakin keikkuneiden keikkailijoiden aikoihin. Kyseessä tässä on vähemmän tunnettu,... Lue koko vinkki »

Jukka Lyytinen ja Heikki Salo: Tarinankertoja

Kansa rakastaa tarinoita ja niitä tässä kirjassa on. Hyvin kerrottuja, elämyksellisiä juttuja ihan oikeasta elämästä ja urasta. Kun täyttää 60 vuotta, on jo karttunut sen verran kokemusta, että tarinoita piisaa kerrottavaksi. Heikki Salo yhdessä Jukka Lyytisen kanssa on koonut näitä muistoja aina lapsuudesta asti ja lukija saa nauttia parhaat pa... Lue koko vinkki »

Seppo Heikinheimo: Mätämunan muistelmat

Seppo Heikinheimo oli eläessään näkyvä kulttuurivaikuttaja. Yli 30-vuotisen uransa Helsingin Sanomien musiikkikriitikkona lisäksi hän toimi muiden muassa Helsingin kaupunginorkesterin vt. intendenttinä, tietokirjailijana, kääntäjänä ja monissa muissa tehtävissä. Hän puhui sujuvasti useita kieliä (pakkoruotsia tosin kovin vastentahtoisesti, ja sansk... Lue koko vinkki »

Hippo Taatila: YUP : Helppoa muisteltavaa

Jarkko Martikainen, Valtteri Tynkkynen ja Jussi Hyyrynen perustivat YUP:n vuonna 1987 Savonlinnan taidelukiossa. Lukiolaispoikien huumoriyhtyeenä alkanut juttu kasvoi vähitellen Janne Mannosen ja Petri Tiaisen täydentämäksi viisikoksi, joka nousi vankasta kulttisuosiosta maanlaajuiseen suosioon vuosituhannen vaihteessa. Vähitellen aallonharja taitt... Lue koko vinkki »

Pauli Hanhiniemi: Kerran elettyä

Kerran elettyä on ihanan avoin tarina Pauli Hanhiniemen elämästä, pääasiallisesti muusikon vinkkelistä kuvattuna. Se on mielenkiintoinen katsaus suomalaisen muusikon elämästä, joka ei todellakaan ole mitään glamouria vaan arkista pakertamista. Pauli Hanhiniemi kertoo omalla "äänellään", miten musiikin tekeminen hänen elämässään alkoi ja miten se... Lue koko vinkki »

Mikko Aaltonen ja Jare Tiihonen: JHT : Musta lammas

Cheek on ilmiö! Näin keski-ikäisenä naisihmisenä on ihan heti aluksi mainittava, että olen tykännyt Cheekistä jo ennen kaikkea kohua ja suurta julkisuutta. Lasteni kautta opin tykkäämään musasta ja niistä sanoituksista jo siis aikojen alussa. Sivusilmällä olen Cheekin uraa seurannut ja biiseistä saanut hyvää mieltä. Tykännyt kuunnella, kun sanat... Lue koko vinkki »

Flake: Kosketinrunkkari : Niin kuin sen satun muistamaan

”Elämässäni ei oikeastaan ole tapahtunut mitään erityisen merkittävää”, kirjoittaa Flake, Rammsteinin kosketinsoittaja elämäkertansa johdannossa. Tämä on kieltämättä erikoinen tapa aloittaa muistelmat. Kommentista huolimatta Flake saa aikaan yli 360 sivua ”ei mistään erityisen merkittävästä”. Mutta mistä hän sitten sivuillaan kertoo? Lapsuudestaan,... Lue koko vinkki »

Rex Brown ja Mark Eglinton: Pantera : 101-prosenttinen totuus

Kun Panteran Cowboys from Hell ilmestyi vuonna 1990, kuuntelin sitä, kunnes minulta oli mennä kuulo. Oli tullut aika heittää Metallica roskakoriin ja keskittyä asiaan. Panteran räkäinen äänimaailma oli pitkälti sen virtuoosimaisen kitaristin Darrell ”Dimebag” Abbottin ansiota. Panterasta tuli nopeasti suosittu bändi, ja se keikkaili hyvin ahkerasti... Lue koko vinkki »

Lasse Mårtenson: Laiskotellen : Niin kuin minä haluan muistaa

Lasse Mårtensonin muistelmat ovat yhtä monipolviset kuin miehen elämä ja työtkin. Hän ei elämäkerrassaan muistele päiviä, eikä niinkään henkilökohtaisuuksia kuin yleisluontoisia pilkahduksia värikkään elämänsä varrella. Tutuksi tulevat tietysti musiikki; säveltäminen ja esittäminen, mutta myös tuottajana ja ohjaajana toimiminen sekä lukuisat hänen... Lue koko vinkki »

Corey Taylor: Seitsemän kuolemansyntiä

Corey Taylor, Slipknotin ja Stone Sourin keulahahmo, on aina halunnut kirjoittaa kirjan ja ystävänsä kehotuksesta otti haasteeksi seitsemän kuolemansyntiä. Kuten Taylor itsekin tunnustaa on aihe jo useasti koluttu mutta silti aina mielenkiintoinen. Kappale kappaleelta Taylor ottaa synnin yksitellen syyniin, kertoo omia kokemuksiaan synninteosta sek... Lue koko vinkki »

Tony Iommi ja T. J. Lammers: Iron Man : muistelmat

Tony Iommi joutui nuorena 17-vuotiaana kitaristin alkuna musiikkihistorian kenties kuuluisimman työtapaturman uhriksi: työskennellessään peltitehtaan prässillä hänen kaksi sormenpäätään jäi laitteen väliin. Iommi halusi kuitenkin jatkaa soittamista, joten hän kehitteli loukkaantuneiden sormenpäidensä päälle suojat. Monet ajattelevat nykyisin, et... Lue koko vinkki »

Neil Young: Muistelmat

Taas yhden muusikon muistelmat? Nyt erittäin positiivinen yllätys lajissaan usein eri tavoin. Mies on kirjoittanut muistelmansa omin käsin, itse, noudattaen täyttä tajunnanvirtatekniikkaa. Tulos on yllättävän mukava lukea ja toimii mainiosti. Tässä ei ole tarjolla bändien back stage -orgioita, viinaa, huumeita, naisia... tai ne eivät ainakaan ole ... Lue koko vinkki »

Santtu Luoto: Ile Kallio

Tämä kirja, joka kertoo Hurriganes-kitaristi Ile Kalliosta, on loistava. Heti kun sain sen käsiini, se otti niin haltuun. Santtu Luoto on kirjan kirjoittanut minä-muodossa, niin kuin Ile itse olisi sen kirjoittanut. Ile siis puhuu lukijalle joka sivulla. Aivan kuin istuisi vieressä ja palauttaisi mieliimme sen kaiken, mitä joskus tapahtui. Kuink... Lue koko vinkki »