Hävitys

Iida Rauma: Hävitys : tapauskertomus

Hävitys on hurja ja vaikuttava kirja. Siinä Iida Rauma käsittelee painavia aiheita, hävitystä monella tasolla. Skaalaa riittää koko maapallon tasolta yhteen kaarinalaiseen musiikkiluokkaan 1990-luvulla. Pohjimmiltaan on kuitenkin aina kyse samasta asiasta: väkivallasta ja vallankäytöstä. Miesten vallankäytöstä naisia kohtaan, aikuisten vallankäytös... Lue koko vinkki »
Musta peili

Emma Puikkonen: Musta peili

Maailmassa on vähänlaisesti aineita, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin öljy. Öljyn merkityksen laajuutta ei välttämättä ymmärräkään, sillä se ulottuu tuntuvasti laajemmalle kuin bensiinin ja muovin kaltaisiin sinänsä tärkeisiin öljynjalostustuotteisiin. Vaikkapa suuri osa maataloudesta perustuu öljyn käyttämiseen. Niinpä öljy on mitä oivallisin aihe ki... Lue koko vinkki »
Kelloja ja vieraita

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita

Hassan Blasim tarjoaa tuoreimmassa kirjassaan kaksi pienoisnovellia. Eliaksen seikkailut Isis-maassa kertoo nimensä mukaisesti Eliaksesta, jonka Isis on kaapannut joukkoihinsa. Nuorukainen työskentelee kokin apulaisena Isisin päämajassa Mosulissa. Päämaja sijaitsee vanhassa dominikaanien kirkossa – koska Yhdysvallat ei halua tehdä iskuja kirkkoi... Lue koko vinkki »
Sinun, Margot

Meri Valkama: Sinun, Margot

Tämän kirjan pääosassa ovat muistaminen ja menneisyys. Sinun, Margot yhdistää henkilökohtaisia muistoja laajempiin, kansallisiin muistamisen kysymyksiin. Kirjan päähenkilö Vilja on nuori nainen, jonka isä kuolee. Isän asunnosta löytyy nippu kirjeitä Margot-nimiseltä naiselta. Viljan äiti ei suostu sanomaan kirjeistä yhtään mitään, joten Viljan on m... Lue koko vinkki »
Tähden hetki

Clarice Lispector: Tähden hetki

Clarice Lispectorin Passio jätti vähän kylmäksi, mutta uskaltauduin silti lukemaan kirjaston hyllystä bongaamani Tähden hetken. Lyhyt sivumäärä rohkaisi tarttumaan – kirja on ihan pienoisromaanimittaa, varsinainen tarina on alle satasivuinen. Kannatti tarttua, sillä tämä oli kyllä oikein mainio. Tähden hetki kertoo kirjailijasta, joka kirjoittaa... Lue koko vinkki »
Daniel Deronda

George Eliot: Daniel Deronda

George Eliot, oikealta nimeltään Mary Anne Evans, oli 1800-luvun lopun huomattavimpia kirjailijoita. Vuonna 1819 syntyneen kirjailijan 200-vuotissyntymäpäivää sopii juhlistaa suomentamalla merkittävä, vielä suomentamaton teos, ja niinpä Alice Martin pääsi kääntämään Daniel Derondan suomeksi. Kirjan nimihenkilö voi olla Daniel Deronda, mutta eten... Lue koko vinkki »
Ei enää Eddy

Édouard Louis: Ei enää Eddy

Olen tänä vuonna pitänyt linjana lukea vain naisten kirjoittamia kirjoja. Se on ollut aivan kelpo linja: en ole joutunut jättämään kovin monta kiinnostavaa kirjaa lukematta tai lukemaan huonoja kirjoja vain saadakseni kiintiön täyteen. Maailma on tulvillaan mielenkiintoisia naisten kirjoittamia kirjoja. Olen toisaalta välttynyt varsin hyvin ankealt... Lue koko vinkki »
Westend

Suvi Vaarla: Westend

Ikääntymisen hyviin puoliin kuuluu se, että oman sukupolven aikakausiromaaneja ilmestyy enemmän. Westendin Elina on minua muutaman vuoden vanhempi, valmistuu lukiosta ja siirtyy korkeakouluun samoihin aikoihin kun minä lukio-opintoni aloitin. Westend kuvaa 1980-luvun kasinotalouden nousuvuosia ja niitä seurannutta lamaa. 1990-luvun IT-kuplan villi... Lue koko vinkki »
Miestä ei voi raiskata

Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata

Moitin Liane Moriartyn Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista -kirjaa valjusta nimestä. Samaa ei voi sanoa Märta Tikkasen klassikosta: nimi Miestä ei voi raiskata on sen verran väkevä teesi, että se herättää heti mielipiteitä. Kirjan kirjoittamisen aikaan otsikko piti paikkansa: vaikka teknisesti miehen saattoikin maata väkisin, se ei lain silmissä ollu... Lue koko vinkki »
Yllämme kaartuva taivas

Juha Siro: Yllämme kaartuva taivas

Juha Siron Yllämme kaartuva taivas seuraa kahden eri henkilön elämää eri aikakausissa. En ottanut tätä romaania lukulistalle, koska se on eksistentialistinen, vaan koska siinä on natseja! Romaanissa on kaksi aikatasoa, josta yksi sijoittuu 1930–50-luvun Saksaan ja toinen vuoteen 2026. Ensimmäisellä tasolla seuramme saksalaisen miehen elämää l... Lue koko vinkki »

Pirjo Hassinen: Kalmari

Pirjo Hassinen kuvaa romaanissaan kovasti tuttua ilmiötä: on oikeistopopulistinen puolue, jolla on karismaattinen johtaja ja paljon valtaa; hänen puolueessaan vaikuttaa myös jos mahdollista vieläkin oikeistoradikaalimpi henkilö, jolle maahanmuuton vastustaminen on keskeinen poliittinen agenda. Tämä Popula-puolue tuli lukijoille tutuksi jo Hassis... Lue koko vinkki »

Sisko Koskiniemi: Kääntöpuolella lapsuus

Kääntöpuolella lapsuus on kirja, joka ottaa ja ravistelee. Se on kertomus Kaijasta, joka on sosiaalityöntekijä keskisuuren suomalaisen kaupungin poliisilaitoksella. Hän on se, joka hälytetään mukaan, kun on kysymys tapauksista, joissa on alaikäisiä lapsia. Kirja on romaani ja sen on kirjoittanut Sisko Koskiniemi, joka työskentelee itse sosiaalit... Lue koko vinkki »

Sofi Oksanen: Norma

”Tervetuloa Norma Rossin ihmeelliseen maailmaan!” On vaikea yrittää keksiä parempaa lausetta tätä kirjoitelmaa aloittamaan, niin todella ihmeellinen ihminen Norma Ross on. Sellainen kuin oli joskus aiemmin joku toinenkin, sellainen luonnonoikku, salailuun ja yksineloon tuomittu. Koettuani suoranaisia epätoivon hetkiä kirjailijattaren edellisen... Lue koko vinkki »

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

Hyvin kerrottua tarinaa on usein mahdotonta erottaa todellisuudesta. On haasteellista sanoa, missä kohdin sen laatinut henkilö on ainoastaan raottanut henkilökohtaista muistojen aarrearkkuaan, missä kohdin ehkä välittänyt tai värittänyt jonkun toisen kokemaa ja missä kohdin käyttänyt tuota yksinomaan fiktiivisen kerronnan harjoittajille suotua runs... Lue koko vinkki »

Maija Vilkkumaa: Nainen katolla

Maija Vilkkumaan esikoisromaani Nainen katolla on eräänlainen nelikymppisten aikalaisromaani. Kirjassa on useampi kertojaääni, joiden elämät kietoutuvat toisiinsa. Kotiäiti Silja harrastaa kirjoittamista ja koettaa täyttää elämänsä tyhjyyttä, kun taas kirjoittamiskurssin vetäjä, opettaja Ville, tuskailee vaimonsa juomisen kanssa ja jakelee kärjekkä... Lue koko vinkki »

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Kun kyyhkyset katosivat on megaluokan superkirjailijaksi kansainvälisestikin nousseen Sofi Oksasen neljäs kaunokirjallinen teos, kolmas osa hänen Viron lähimenneisyyttä käsittelevään Kvartetti-sarjaansa. Minulle, joka tähän mennessä olen yksiselitteisesti ollut valmis allekirjoittamaan Sofi Oksasen teosten kirjallisen mahtavuuden, tämä oli pala pur... Lue koko vinkki »

Jonas T. Bengtsson: Olipa kerran

Olipa kerran on kasvutarina, mutta myös mysteeritarina yhteiskunnan varjopuolelta. Kirja ravistelee sovinnaisuuden rajoja perhekäsityksistä sekä muutenkin normien mukaisesta elämästä. Se halveksuu normaaleina pidettyjä asioita ja kertoo selviämisen toisesta puolesta, elämästä ilman tiettyjä kahleita ja rajoituksia, rekisteröintiä, pankkitilejä sekä... Lue koko vinkki »

Kari Hotakainen: Jumalan sana

Yritin lukea Hotakaisen Jumalan sanaa sillä lailla säästäväisesti, ettei heti loppuisi, mutta kun sille antoi pikkusormen, se vei koko käden! Jumalan sana kertoo yhdestä päivästä. Suuren konsernin pääjohtaja herra Hopeaniemi on lupautunut tv:n suoraan lähetykseen ja lähtee sinne Lapista autolla. Autonkuljettaja Armas hoitaa kuljetuksen Jaguaaril... Lue koko vinkki »

Markus Nummi: Karkkipäivä

Silloin tällöin kun lukee oikein uskottavaa romaania, unohtaa tekstin fiktiivisyyden. Tarina tulee niin lähelle, henkilöt ja miljöö niin tutuiksi, että tuntuu kuin pelkkä kädenojennus riittäisi koskettamaan tai muutama astuttu askel ajautumaan. Henkilöhahmoja kohtaan koetut tunteet ovat tuolloin äärimmillään; toisia säälii — suunnattomasti — toisia... Lue koko vinkki »

J.M. Coetzee: Häpeäpaalu

Mitä häpeä on? Se on tunne. Niin monikasvoinen, että sitä on mahdoton selittää. Suojeleva, toisaalta kahlitseva, salattu ja torjuttu, sisäinen haava, joka voi parantua tai syöstä itsetuhoon. David Lurie on 52-vuotias eronnut mies. Hänen elämänsä on niin sanotusti kunnossa; on nainen kerran viikossa, torstaisin — maksullinen — ja työpaikka Kapmaa... Lue koko vinkki »