Sinusta roikkuu valoa

Miira Luhtavaara: Sinusta roikkuu valoa

Ensitutustumiseni Miira Luhtavaaran tuotantoon oli hänen tuorein runokokoelmansa Pinnallisuus; se nousi suosikkilistalleni ja on yksi uusista kotimaisista runokokoelmista, joita herkästi suosittelen. Niinpä Luhtavaaran runoihin oli syytä tutustua enemmänkin. Toinen runokokoelma Sinusta roikkuu valoa vuodelta 2019 koostuu pitkälti roolirunoista, ... Lue koko vinkki »
Silittäisinkö häntä vähän

Hanna Storm: Silittäisinkö häntä vähän

Lukuvuoden 2023 viimeiseksi jäänyt kirja, Hanna Stormin runokokoelma Silittäisinkö häntä vähän, oli samalla vuoden kolmas koiria käsitellyt runokokoelma. Lukema on melko korkea, etenkin en edes erityisemmin pidä koirista. Jokainen kolmesta kokoelmasta – ne kaksi muuta ovat Henriikka Tavin Remu ja Silja Kejosen Äiti ja sylikoira – on ollut omanlaise... Lue koko vinkki »
Silmittömyys

Atte Koskinen: Silmittömyys

Atte Koskinen (s. 1997) on runoilija, jonka esikoiskokoelma Silmittömyys ylti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaiden joukkoon. Runoilijuuden lisäksi Koskinen työskentelee Tuli & Savu -lehden toimittajana ja opiskelee filosofiaa. ”Kuinka paljon noihin väleihin mahtuukaan, ja mitä / ja millaista tilaa ne oikein rakentavat”, kirjo... Lue koko vinkki »
Sinun osasi eivät liiku

Maaria Päivinen: Sinun osasi eivät liiku

Sinun osasi eivät liiku oli minulle sattumanvarainen kirjastonosto, mitä nyt Maaria Päivisen nimi oli etäisesti tuttu. Tämä Ntamon julkaisema runo­kokoelma on tiukka paketti rajua tekstiä, jonka aihepiiri pyörii väkivaltaisen rakkauden ympärillä – tai näin ainakin minä sitä luin. Kuvasto on hurjaa ja pidättelemätöntä. Runot ovat lyhyitä, piittaa... Lue koko vinkki »
Ehkä liioittelen vähän

Anja Erämaja: Ehkä liioittelen vähän

Rakkautta! Nyt ollaan rakkausrunojen äärellä, sillä Ehkä liioittelen vähän on ottanut aiheekseen todellisen klassikon. Mitä tulee mieleen rakkausrunoista? Ehkä jotain vähän imelää? Sellaisesta taitaa takakansikin varoitella: "Joskus huulten välistä karkaa jotain vaivaannuttavaa." Ei syytä huoleen! Anja Erämaja on taitava kirjoittaja ja kuvaa rak... Lue koko vinkki »

Anja Erämaja: Kuuluuko tämä teille

Proosan muotoon asettuvat proosarunot ovat tehneet toista tulemistaan Suomessa 2000-kuluessa. Anja Erämajan kiitelty esikoinen Laulajan paperit on vuodelta 2005, ja samantyylistä proosarunoa jatkaa myös toinen runokokoelma. Kuuluuko tämä teille koostuu lyhyistä tekstikatkelmista, jotka soljuvat puheen rytmiin ja ovat siksikin helppoja lähestyä. ... Lue koko vinkki »

Tomi Kontio: Vaaksan päässä taivaasta

Tomi Kontion neljäs runokokoelma alkaa perhospinnin löytymisellä päättyen ilmaan heitettyyn kiveen. Runoissa on paljon vakavia, raadollisiakin aiheita, mutta kieli on helposti lähestyttävää ja puhuttelevaa. Kontion runot ovat täynnä tarkkoja ja rehellisiä kuvauksia. Välillä koruttomia, mutta silti lämminhenkisiä. Luopuminen, ero, rakkaus, lapsuu... Lue koko vinkki »

Halldor Laxness: Maan valo

Kirja päättyy lauseeseen: Ja kauneus yksin on hallitseva. Tämä kiteyttää aika paljon, sillä päähenkilö runoilija Olafur Karason Ljosvikingur pohtii paljon kauneutta ja pitää sitä tavallaan päämääränä, kaiken muun yläpuolella. Sen puolesta hän tekee uhrauksia, luopumisia ja hyvin kyseenalaisiakin tekoja. Olafur eroaa kaikista muista jo pienestä p... Lue koko vinkki »

Uuna Syrjäsuo: Siltarumpu : runoja

Kuvataiteilija Uuna Syrjäsuon toinen runoteos Siltarumpu jakautuu viiteen eri osaan: Syvät sillat, Siltarumpu, Rakensin siltaa, Yksinäinen rakentaja ja Rumpu ahmii. Osat rakentuvat selkeästi itsenäisiksi kokonaisuuksiksi. Syvät sillat tuntuu kertovan runoilijan ja kuvataiteilijan arjesta, niiden liittymisestä toisiinsa ja osaksi elämän kokonaisu... Lue koko vinkki »