Pimeässä syttyy majakka

Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka

Päähenkilöinä kirjassa ovat Elina ja Markus, jotka muuttavat saareen asumaan, koska Elina ei pääse yli siitä, että on menettänyt lapsensa. Lapsi, poika, eli vain muutaman päivän. Elina on käpertynyt niin omaan suruunsa, ettei jaa sitä vaan velloo surunsa syövereissä. Miksi hän halusi saareen? Koska ei halua nähdä yhtään lasta! Saaressapa kuitenk... Lue koko vinkki »
Mustaa valoa

Katriina Huttunen: Mustaa valoa : muistiinpanoja hautausmaalta

Luin kääntäjä Katriina Huttusen esikoisteoksen Surun istukka aikoinaan sen ilmestyttyä, eikä se ollut helppo kirja lukea. Sama koskee tätä sen jatko-osaa: toisaalta kirja kertoo melko neutraalisti hautausmaista, erityisesti Helsingin Hietaniemestä sekä hautaamiseen liittyvistä tavoista yleisemminkin, mutta toisaalta äidin suru itsemurhan tehneen ty... Lue koko vinkki »
Olisi jotain kerrottavaa

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa

Lydia on kuollut. Muut eivät kuitenkaan tiedä sitä vielä. Puoli seitsemältä toukokuun kolmantena päivänä vuonna 1977 he tietävät vain sen, ettei Lydia ole tullut ajoissa aamiaiselle, eikä se huolestuta heitä. Olisi jotain kerrottavaa alkaa houkuttelevasti. Se kertoo kiinalaisamerikkalaisesta Leen perheestä, joka asuu ohiolaisessa pikkukaupungissa.... Lue koko vinkki »

Minna Tani: Kanelinkukkia kuutamossa

Kun sain kirjan, ensimmäinen ajatus oli se, etten voi lukea kirjaa, en kykene, en jaksa, enkä halua. En halua lukea niin surullista kirjaa. Otin silti kirjan käsiini, avasin sen ja aloin lukea. Luin ja luin. Sinä aikana silmäni vettyivät monta kertaa. Kanelinkukkia kuutamossa kertoo Minnan sanoin, miten äiti sairastuu ja lopulta menehtyy. Kui... Lue koko vinkki »