Crushing : An Illustrated Misadventure in Love and Loneliness

Sophie Burrows: Crushing : An Illustrated Misadventure in Love and Loneliness

Sophie Burrowsin sarjakuvaa lukiessa tuntuu siltä kuin tipahtaisi pehmeään lankakerään. Osittain tunne johtuu Burrowsin piirustustyylistä, joka on utuisen pehmeää ja josta on selkeästi hahmotettavissa myös yksittäiset kynänviivat. Ennen kaikkea tunne kuitenkin johtuu siitä, että harvemmin tulee luettua näin vilpittömän herttaista sarjakuvaa. Ta... Lue koko vinkki »
Haikara jolla ei ollut nimeä

Ella Brigatti: Haikara jolla ei ollut nimeä

Oikeastaan tilasin katsottavaksi kirjan Liian pieni norsu, ja sainkin kirjapaketin, jossa on koko sarja mukana eli neljä tosiinsa liittyvää satukirjaa. Piristäviä, suomalaisia lastenkertomuksia. Tekijä on Ella Brigatti, julkaisija on Capuchina Kustannus, joka jatkaa Kulttuurikioski osk:n lastenkirjakustannustoimintaa. Akvarellimaiset puolitoist... Lue koko vinkki »

Anja Portin: Radio Popov

Näin edessäni vain farkkujen taitetut lahkeensuut ja nuhjuiset tennarit, jotka olivat kai joskus olleet valkoiset. Nostin katseeni ja huomasin, kenelle jalat kuuluivat. Käytävässä seisoi sama tyttö, johon olin melkein kompastunut portaikossa syysloman jälkeisenä aamuna. Tytöllä oli pisamia ja vaaleanruskea leukaan ulottuva tukka, joka oli kiepautet... Lue koko vinkki »

Beth Morrey: Missy Carmichaelin rakkaustarina

Millicent eli Missy asuu liian isossa talossa liian yksin. Aina syrjäänvetäytyvä ja sosiaalisesti rajoittunut Missy ei oikein osaa hankkia ystäviä. Yhtenä kirpeänä syyspäivänä Missy pyörtyy torilla ja tapaa Sylvien, joka pyytää hänet kahville. Missy ei uskalla toivoa, että kahvikutsu olisi vilpitön, joten kieltäytyy useamman kerran. Lopulta Miss... Lue koko vinkki »

Isabelle Arsenault ja Fanny Britt: Jane, the Fox & Me

Nuorella Hélènellä ei mene lujaa. Koulun vanhaan kaveripiiriin ei ole enää mitään asiaa, eikä uusia ystäviäkään millään löydy. Koulukiusaaminen on siten ikävä tosiasia, johon ujo Hélène parhaansa mukaan yrittää sopeutua. Lohtua arkeen tuo sentään Kotiopettajattaren romaani, jonka päähenkilö Jane toimii Hélènelle esikuvana – onhan Jane myös eräänlai... Lue koko vinkki »
Ikuisen hämärän maa

Ursula K. Le Guin: Ikuisen hämärän maa

Ursula K. Le Guinin mittavan tuotannon suomentaminen jatkuu. Ikuisen hämärän maa on irrallinen, muuhun Le Guinin tuotantoon liittymätön lyhytromaani, joka ilmestyi alunperin nimellä The Beginning Place vuonna 1980 ja uudestaan nimellä Threshold vuonna 1986. Suomentajana on toiminut paljon Le Guinia suomentanut Jyrki Iivonen. Kirjan pääosassa on ... Lue koko vinkki »

Mila Teräs: Aurinkolinnut

Mila Teräksen kirjoittama ja Ilona Partasen kuvittama lasten kuvakirja Aurinkolinnut on kuin aikamatka. Jos kirjan takasivulla ei lukisi 2016, voisin kuvitella, että olisin lukenut tämän kirjan isovanhempieni luona 1980-luvun lopussa. Kirjan värit, kuvitustyyli, kirjoituksen fontti ja jopa tekstin asettelu muistuttavat vanhoja satukirjoja, jotka tu... Lue koko vinkki »

Tomi Kontio ja Elina Warsta: Koira nimeltä Kissa

Tätä kirjaa olen odottanut! Olen jo pitkään fanittanut Elina Warstan töitä. Vuonna 2013 Finlandia Junior -ehdokkaaksikin yltänyt Aapine oli värikkäästi ja muikean mielikuvituksekkaasti kuvitettu teos, jonka ehdokkuus oli ehdottoman ansaittu. Monista kirjan kansistakin tuttu tyyli ei petä myöskään Warstan uusimmassa teoksessa. Tomi Kontion kirjoitta... Lue koko vinkki »

Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa

Linda Olssonin Kun mustarastas laulaa on kaunis romaani kotiinsa eristäytyneestä Elisabethistä ja hänen kahdesta naapuristaan Eliaksesta ja Otosta. "Minulla ei ole aavistustakaan, miltä hän näyttää. Tai onko hän nuori vai vanha. Tai miksi hän elää sillä tavoin kuin elää. Ei koskaan käy ulkona, ei koskaan sytytä valoja. Hän ei selvästikään halua mi... Lue koko vinkki »

Yiyun Li: Yksinäisyyttä kalliimpaa

”Ei ole hyvä ihmisen olla yksin.” Näitä Mooseksen kirjan sanoja ajautuu ajattelemaan viimeistään nyt, Yiyun Lin tuoreimman teoksen läpiluettuaan ja sen pohjalta syntyneitä ajatuksiaan punnitessaan. Jos juuri nämä sanat eivät syystä tai toisesta tunnu omilta, niin ainakin ajatus yksinäisyydestä, yksinäisistä, valtaa varmasti mielen. Ihminen on lauma... Lue koko vinkki »

Linda Bondestam ja Ulf Stark: Oma pieni pikkuruinen

Vuoren sisällä asustaa Olento. Hän on iso ja harmaa, kuten kotikolonsakin. Hän ei kestä päivänvaloa, joten ulkoilu onnistuu vain pimeän aikaan. Olento ei tunne värejä, hän ei tiedä, miltä Ulko näyttää, kun aurinko paistaa. Öisin Olento pinoaa kiviä tarkoituksenaan kiivetä aina kuuhun asti, mutta aina pinot sortuvat ja Olennon on tyydyttävä vain täh... Lue koko vinkki »

Markku Pietikäinen: Ystäväni Rosa

Linda on kirjastovirkailija, joka vastaa kyllä mainiosti stereotyyppistä mielikuvaa kirjastolaisista: hän on hiljainen, yksinäinen, harmaa hiiri. Hänen sisarensa Silja ja lähimmät työtoverinsa nokkivat häntä kuka mistäkin syystä: Silja uskoo, että Lindaa on suosittu perinnönjaossa, ja työtoverit pitävät häntä saamattomana vätyksenä, jota voi kiusat... Lue koko vinkki »

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Mitä lukemiseeni tulee, yhdessä asiassa olen edelleen ehdoton, vaikka vuosien mittaan olenkin tinkinyt monista säännöistäni: kun olen päättänyt lukea jonkin kirjan, haluan kohdata sen puhtaalta pöydältä, en tietoisena siitä, mitä muut ovat teoksesta ajatelleet, tai mitä joku on katsonut parhaaksi sen takakanteen kirjoittaa, noita valloittavia houk... Lue koko vinkki »

Maarit Tyrkkö: Tyttö ja nauhuri

Nuori Maarit Tyrkkö halusi toimittajaksi ja hän todella sai siihen hienon mahdollisuuden. Haastattelut Suomen Kuvalehdessä olivat riittävän pirteitä, nuorekkaita ja kuitenkin asiantuntevia. Mikään ei kuitenkaan valmistanut häntä siihen, että tehdessään jutun eturauhasleikkauksesta toipuvasta Urho Kekkosesta sairaalassa, hän tuli samalla valloittane... Lue koko vinkki »

Kirsti Ellilä: Johannes ja Jura

Kaupungissa asuu vielä yksi dinosaurus. Dinosaurus, jota kukaan ei näe. Tai ehkä kukaan ei halua nähdä, koska kaikkihan tietävät, ettei dinosauruksia enää ole. Tai ehkä he eivät vain näe sitä, mikä on heitä lähellä. Jura kuljeskelee öisin pitkin kaupungin katuja ja syö elääkseen ihmisten jälkeensä jättämiä roskia, tosin styroksipakkaukset aiheuttav... Lue koko vinkki »

Elina Valkealahti: Kadotettu maisema

Tämä kirja oli ensin mielestäni lähinnä aikuisten satua, kunnes eläinten vuoropuhelu alkoi vaikuttaa omiinkin ajatuksiini. Afrikassa varttuu Kirahvi, joka vain kasvaa kasvamistaan. Se kasvaa korkeammaksi kuin suurimmat puut. Se on aina halunnut nähdä kauas ja niin nyt käykin. Sen hintana on yksinäisyys, joka eristää Kirahvin kaikista muista. Yht... Lue koko vinkki »

Kirsti Ellilä: Majavakevät

Majavakevään päähenkilönä on Kolumbiasta adoptoitu Hilla, joka ei ole kiinnostunut toisten lasten kanssa ystävystymisestä, vaan lähilammen majavista. Majavien asuinpaikka on uhattuna, kun paikallinen maanomistaja pitää niitä ylimääräisinä tuholaisina. Majavat toimivat yhdistävänä tekijänä, kun Hilla tutustuu Ilpoon, joka yrittää pelastaa kouluarvos... Lue koko vinkki »

Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa

Lääkäri Marion Flint on jättänyt aikanaan elämänsä Lontoossa ja elää nyt Uuudessa-Seelannissa, kauimpana kaikesta. Rannan läheisyydessä, yksinkertaisessa pienessä mökissä. Hän ei enää ole pitänyt edes yhteisvastaanottoa – vanhuuskin tuntuu lähestyvän, vaikka hän on vasta keski-iässä. On autio meri, hiljainen ja karu ranta. Se riittää hänelle. Hän e... Lue koko vinkki »

Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö

Amerikkalainen tyttö on ensimmäinen osa kahden itsenäisen teoksen muodostamasta kertomuksesta "Säihkenäyttämön loppu". Se on monella tavalla järkyttävä, monella tavalla haastava — muttei kuitenkaan liian vaikea — ja monella tavalla erikoinen lukukokemus; jotakin sellaista, jota on pysähdyttävä miettimään, prosessoitava. Siinä mikään ei ole itsestää... Lue koko vinkki »

Anne Muhonen: Varataivas

Sarjakuva on taiteenlajina kahden kauppa: siinä yhdistyy teksti ja kuva. Parhaissa molemmat ovat kohdallaan, mutta hyvään riittää sekin, että toinen osuu kohdalleen, jos toinen ei ole aivan hukassa. Makuja on monia, mutta minulle teksti on tärkeämpi ja hyvän tekstin vuoksi voi antaa anteeksi tylsän kuvituksen. Näin myös Varataivaan kohdalla. Ann... Lue koko vinkki »