José Saramago

José Saramago (16.11.1922 – 18.6.2010) oli portugalilainen kirjailija, joka palkittiin vuonna 1998 Nobelin kirjallisuus­palkinnolla. Saramago tunnettiin omintakeisesta tyylistään, jossa välimerkeille ja isoille alkukirjaimille ei ole sijaa. Virkkeet voivat olla sivun mittaisia ja ajatus rönsyilee suuntaan jos toiseen.

Saramago julkaisi ensimmäisen kirjansa Terra do Pecado (”synnin maa”) vuonna 1947. Se ei ollut suurikaan menestys ja Saramagon seuraava teos, runokokoelma Os Poemas Possíveis, ilmestyi vasta vuonna 1966. Maailmanlaajuisen läpimurtonsa Saramago teki vasta kuusikymppisenä, vuonna 1982 ilmestyneen Baltasar ja Blimunda -romaanin myötä. Sen jälkeen mainetta ja arvostusta on riittänyt.

Jos Saramago on jäänyt vieraaksi, hyvä aloitus on tuore suomennos Elefantin matka, joka kertoo historiallisen tarinan erään elefantin matkasta Portugalista Itävaltaan 1500-luvulla. Hieno kertomus on tyylipuhdasta Saramagoa: satiirinen, kriittinen, juonikas ja hauska teos.

Saramagon taipumuksia fantasiakirjallisuuteen tai maagiseen realismiin havainnollistaa mainiosti Oikukas kuolema, jossa itse kuolema tekee lakon. Kukaan ei enää kuole! Kuinka fantastista! Mutta eihän se sitten niin auvoisaa olekaan.

José Saramago on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija, jonka vaikeutta ei kannata ollenkaan säikkyä. Kaikkia Saramagon tyyli ei miellytä, mutta sen näkee vain kokeilemalla itse.

José Saramago oli älykäs ja tarkkanäköinen aikamme ilmiöiden kommentoija, jonka arkirealismin rajoja rikkovat teokset puuttuivat yhteiskunnan ongelmiin ja mielettömyyksiin. Saramago oli myös suuri humoristi. Huumori pilkahteli joskus lämpimänä, joskus tulikiven katkuisena ja sysimustana, mutta oli lähes aina läsnä. Saramagon kirjoitustyyli vaatii vähän totuttelua, sillä hän ei juurikaan kappalejaoista – tai edes repliikkirajoista – piitannut, mutta kun sen kanssa pääsee sinuiksi, on hänen teostensa lukeminen aina nautinto.
— Hannu

(1.2.2012)