Finlandia-ehdokkaat 2012

Finlandia-palkintoa tavoittelevat tänä vuonna seuraavat kirjat:

  • Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
  • Pirjo Hassinen: Popula
  • Heidi Köngäs: Dora, Dora
  • Ulla-Lena Lundberg: Jää
  • Aki Ollikainen: Nälkävuosi
  • Juha Seppälä: Mr. Smith

Palkinnonsaajan valitsee presidentti Tarja Halonen. Voittaja julkistetaan 4.12.2012. Valintaraadin perustelut ehdokkaille:

  • Riikka Ala-Harjan Maihinnousussa maailma romahtaa, mutta ihmiset eivät. Romaanissa taistellaan periksi antamatta ja monella rintamalla: historiallisessa Normandian maihinnousussa ja yhden naisen elämässä. Normandian maihinnousua työkseen selostavan Julien mies pettää, lapsi sairastuu syöpään, ja Julien osaksi jää selviytyä. Romaanin riisuttu kieli ja paljas, raportinomainen kerronta alleviivaavat ahdistuksen kouriintuntuvaa kuvausta, ja sitä, millaista on olla äärimmäisten tunteiden – vihan, rakkauden, raivon ja toivon – mahdottomassa aallokossa.
  • Pirjo Hassisen Popula on ajantasainen analyysi suomalaisesta yhteiskunnasta, pahoinvoinnista ja poliittisen ääriliikkeen toimintamekanismeista. Hyödynnetyistä satiirin piirteistä huolimatta romaanissa luodaan karikatyyrien sijaan psykologisesti tarkkanäköisiä muotokuvia ihmisistä, joita olemme. ”Popula”-puolueen kansaan menevä puheenjohtaja jää romaanissa sivurooliin, kun sen sijaan seurataan puolueen vaikutuspiiriin ja ahdinkoon ajautuneiden eri-ikäisten ja eritaustaisten Pirjon ja Pertun mielikuvituksellisia edesottamuksia. Hassisen poikkeuksellisen luova kielenkäyttö ja sen myötä paikoin pilkahteleva vino huumori edesauttavat teoksen karun yhteiskunta-analyysin hätkähdyttävyyttä.
  • Heidi Köngäksen Dora, Dora on psykologisesti tarkkanäköinen romaani, jonka historiallisena taustana on Hitlerin luottomiehen, varusteluministeri Albert Speerin matka Suomen Lappiin joulukuussa 1943. Näkökulmatekniikkaa hyödyntäen ja viiltävän tarkasti Köngäs näyttää Speerin, hänen sihteerinsä, suomalaisen tulkin ja muun seurueen väliset jännitteet: halun, intohimon ja pelon. Samalla teos osoittaa, miten asianosaiset torjuvat näkemänsä kurjuuden ja hädän ja koettavat perustella toimiaan parhain päin. Taitavan kerronnan ja ilmaisuvoimaisen kielensä avulla Dora, Dora näyttää, mitä kritiikitön uskollisuus, vallanhimo ja miellyttämisenhalu saavat aikaan.
  • Ulla-Lena Lundbergin romaani Jää on kertomus nuoren papin perheestä, joka alkaa rakentaa elämäänsä sotien jälkeen pienessä saaristoseurakunnassa. Monitasoinen romaani nousee taitavasti ja usein huumorin myötäsukaisuudella kuvatun arjen yläpuolelle ja muodostaa tarkkaan mietityn kokonaisuuden, jossa jokainen elementti näyttäytyy motivoituna. Romaanin yksittäisissä kohtauksissa, jotka ennustavat tai toteuttavat sen dramaattista käännettä, on lyyristä kauneutta, joka syvenee horisontissa tai taustalla odottavan menetyksen vuoksi. Jää näyttää lukijalleen, miksi sen ihmiset toimivat niin kuin toimivat: vanhempina, yhteisön jäseninä, ja laajasti ottaen ihmisinä luonnon ja sen voimien armoilla.
  • Aki Ollikaisen nälkävuosiin 1867 ja 1868 sijoittuva Nälkävuosi kuvaa pienen perheen matkaa kohti Pietaria ja parempia olosuhteita. Naturalistinen ja kielellisesti ilmaisuvoimainen kuvaus saa runollisia sävyjä, kun kuolema ottaa elämänvietistä vallan ja kun nälkä selättää tahdonvoiman. Idealismin ja arkitodellisuuden välinen juopa korostuu, kun köyhän perheen rinnalla kuvataan Helsingin herrojen mietteitä historiallisesti vaikeassa tilanteessa. Nälkävuosi näyttää, mitä ihmisyydelle tapahtuu äärimmäisissä olosuhteissa, ja muistuttaa, että myös hyvään on mahdollisuus.
  • Juha Seppälän Mr. Smith jättää taakseen perinteisen romaanimuodon kertoakseen aikamme ahneuden diagnoosin ja synkän ennusteen sen toteuttajille. Besserwisser Mr. Smith, joka sukkuloi romaanin sivuilla ajan ja paikan kahleista piittaamatta, saa seurakseen kirjavan henkilögallerian, joiden joukosta kirkkaimpina loistavat vähäväkisimmät Briscilla ja Rane, ja heidän rujo rakkaustarinansa, jossa piilee teoksen toinen, kaunis ydin. Romaanin monelta tasolta läpitunkeva totuus rahan tuhovoimasta välittyy vastaansanomattomasti kirkkaan kielellisen ilmaisun ansiosta.

Finlandia Junior -ehdokkaat

Voittajan valitsee ohjaaja Mari Rantasila. Voittaja julkistetaan 29.11.2012. Raadin perustelut:

  • Harva kirja on yhtä aikaa niin kamala ja hauska, että lukija ulvoo naurusta ja itkusta, välillä yhtä aikaa. Aleksi Delikourasin Nörtti on sellainen kirja. DragonSlayer666 on hurjasta pelinimestään huolimatta tavallinen lukiolaispoika, jolla on rillit ja risaiset lenkkarit. Samalla hän on suomalaisten antisankareiden aito perillinen. Delikouras kuvaa päähenkilöään humoristisesti ja jopa inhorealistisesti, mutta samalla ymmärtäen ja arvostaen, nousematta hahmonsa yläpuolelle. YouTubesta ja Facebookista tuttu päähenkilö kiinnittää romaanin tiukasti tähän aikaan. Ajankohtainen on myös kuvaus koulumaailman julmasta nokkimisjärjestyksestä. Näennäisen kepeästä otteestaan huolimatta Nörtti on tärkeä kommentti mediassa käytävälle keskustelulle kiusaamisesta, syrjäytymisestä ja turhista tragedioista.
  • Havukainen ja Toivonen ovat päivittäneet legendaarisen Sudenpentujen käsikirjan. Tämäkin jännä ja näppärä opas otetaan pihalle mukaan. Tatu ja Patu ovat lapsiperheen kunniavieraita; huumori puree kaikenikäisiin. Pienin oppii toistelemaan hauskimpia sutkautuksia, ekaluokkalainen harjoittelee lukemista täysin katu-uskottavasti, ja aikuinen jaksaa reilusti yli tuhat lukukertaa. Yksityiskohtainen, laadukas kuvitus on vertaansa vailla. Sivuilla riittää bongattavaa, mutta visuaalinen ilme on silti selkeä. Tatu ja Patu pihalla johdattaa perinneleikkien maailmaan: Seppeleen sitominen ja ruutuhyppely saavat uuden ilmeen, ja käpylehmätkin ovat oikeastaan aika hohdokkaita kapistuksia.
  • Maitokannu menee aamulla rikki, joten koko perhe lähtee ratikalla Hietsun kirppikselle etsimään uutta. Matkasta muodostuu iloinen katselmus kesäiseen Helsinkiin ja suomalaiseen designiin. Kukin aukeama muodostaa oman kokonaisuutensa, ja teksti muistuttaa pientä proosarunoa. Sen vuoksi kirjaa ei tarvitse lukea kannesta kanteen vaan vaikka sieltä ja täältä. Nokkela oivallus on muun muassa design-aiheinen lautapeli. Hurraa Helsinki! toimii katselukirjana perheen pienimmille, mutta laadukkaan toteutuksensa ansiosta se kiinnostaa monenikäisiä lukijoita. Kun pieni lukija paneutuu tutkimaan Espan puiston hyörinää, aikuinen lukee tietolaatikon puiston patsaista. Ja miksei kirja voisi toimittaa aivan oikean matkaoppaankin virkaa.
  • Elias on tänään hiljaa. Meneillään on isäviikko kaupungissa; äiti on toisessa kodissa maalla. Onko totta, että rakkaiden ihmisten välillä näkymätön lanka, joka yhdistää erosta huolimatta? Puhelias Elias osoittaa, että isoimpien asioiden äärellä ollaan hiljaa. Tunteista kertoo vain käsi, joka hipsuttaa äidin korvaa. Yhdessä aikuisten kanssa Elias opettelee hyväksymään ikävän osaksi elämää. Kummu ja Maijala luottavat siihen, että lastenkirjassa ei aina tarvitse kohkata ja hullutella. He välittävät ison sanomansa vähäeleisesti ja haikein sävyin. Pienen pojan hiljaisuus vanhempien eron edessä on käsin kosketeltavaa. Herkkä, lapsenomainen kuvitus ja taitavasti kerrottu tarina yhdistyvät valoisaksi taideteokseksi.
  • Munasta kuoriutuu kummallinen otus, jolle annetaan nimeksi Koi-Koi. Siitä tulee pian osa perhettä ja puutalon elämää. Kun Koi-Koi eräänä päivänä katoaa, lapset kokevat ensimmäisen kerran, että kaikki ei ole pysyvää. Det vidunderliga ägget on lempeä kertomus erilaisuudesta, ystävyydestä ja luopumisesta. Christel Rönnsin hahmot ovat tunnistettavia ja ilmeikkäitä. Aikuisetkin saavat olla epävarmoja, hilpeitä tai surullisia. Salaperäiselle Koi-Koille on löytynyt puhutteleva olemus, ja se tulee läheiseksi myös lukijalle. Parasta antia ovat upeat kokosivun kuvat, joissa on runsaasti yksityiskohtia ja elävä perspektiivi.
  • 15-vuotias Maaria on joutunut surun ja vihan syöksykierteeseen. Veli on kuollut, äiti purkaa tuskaansa yhä uusiin miesystäviin. Opo jankuttaa jatko-opinnoista, vaikka Maaria haluaisi vain kadota, palaa pois kirkkaalla liekillä. Romaanin vahva tunnelma syntyy Saalon lyyrisestä kielestä. Tarina ja sen kerronta ovat yhtä. Välimerkittömät virkkeet vetävät lukijan syvälle Maarian lepattaviin ajatuksiin. Henkilöt ja tilanteet värittyvät kiihkeästi Marian tunteiden mukaan, kun hän vuoroin torjuu, vuoroin tarvitsee. Rohkea ja taitava kirjailija on luonut uskottavan sisäisen maailman surun sairastuttamalle nuorelle. Kirkkaalla liekillä on omalakinen ja koskettava kasvukertomus. Tulevan tuhopolttajan tarina kouraisee sydäntä, mutta saa lopulta lohdullisia sävyjä. Maarian maailma nitisee saumoistaan mutta kestää – ja kasvaa.

Tieto-Finlandia

  • Lilly Korpiola & Hanna Nikkanen: Arabikevät
  • Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut – Miten ruokasi eli elämänsä
  • Anto Leikola: Norsusta nautilukseen. Löytöretkiä eläinkuvituksen historiaan
  • Arto Mustajoki: Kevyt kosketus venäjän kieleen
  • Jukka Tarkka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947-1990
  • Björn Wahlroos: Markkinat ja demokratia

Voittajan valitsee päätoimittaja Janne Virkkunen. Voittaja julkistetaan 22.11.2012. Raadin perustelut:

  • Toimittaja ja tutkija punovat selkeäksi tarinaksi mediassa päivittäin nähdyn, eri puolilla Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa leimahtelevan tapahtumasarjan. Samalla Arabikevät avaa nykypäivän median, sosiaalisen median ja kännykkäkulttuurin merkityksen tiedon välittäjänä, mutta myös mielipidevaikuttamisen välineenä ja ilmiöiden käynnistäjänä. Maakohtaiset faktasivut auttavat pääsemään kartalle maiden erilaisuudesta. Arabikevään jälkeen näkee sotauutiset uudella tavalla.
  • Syötäväksi kasvatetut ei ole pelkästään pohjoisiin oloihin sovitettu versio Jonathan Safran Foerin kohukirjasta Eläinten syömisestä, joka paljasti amerikkalaisen karjatalouden ja ruokateollisuuden armottoman tehokkuuden. Lappalainen kuvaa kyllä yksityiskohtaisesti suomalaisen tuotantoeläimen elämänkaaren syntymästä supermarketin hyllylle, mutta samalla hän ymmärtää myös niitä ihmisiä, jotka kasvattavat, myyvät ja syövät lihaa elääkseen. Empaattinen ja eettisesti suoraselkäinen kokonaisuus ei pyri hätkähdyttämään, vaan ohjaa lukijan lempeästi muodostamaan oman mielipiteensä monitahoisesta aiheesta.
  • Norsusta nautilukseen on upean visuaalinen teos, jonka emeritusprofessori Anto Leikolan tuore ja tietävä teksti sitoo eläinkuvituksen ja löytöretkien kiehtovaksi historiaksi. Teoksen teemana on uusien eläinlajien löytyminen ja niiden kuvailu tiedemaailmalle ja suurelle yleisölle. Kuvitusnäytteet on valittu asiantuntevasti ja niiden sisällöt ja taustat selitetty tarkasti laajoissa kuvateksteissä. Huolellinen toimitustyö ja onnistunut taitto kruunaavat tämän tyylikkään teoksen.
  • Kenen mielestä tieteellisesti pätevän asiantuntijatekstin täytyy olla kankeaa ja kimuranttia? Ja kuka vielä voi väittää, että kielitiede on tylsää? Ei ainakaan kukaan, joka on lukenut venäjän kielen professorin Arto Mustajoen lennokkaita artikkeleita kyrillisestä kirjaimistosta, venäläisestä ruokasanastosta tai suomen ja venäjän eroista ja yhtäläisyyksistä. Kevyt kosketus venäjän kieleen auttaa ymmärtämään kulttuuria, joka on suomalaisille samanaikaisesti läheinen ja kaukainen. Samalla se tarjoaa juuri sen, mitä nimi lupaa: se antaa uutta ajateltavaa yhtä hyvin ummikoille ja vanhoille venäjän taitajille.
  • Kylmän sodan aikana Suomi joutui Venäjän karhun kiinteässä syleilyssä tekemään sisä- ja ulkopoliittisia ratkaisuja, jotka ulkomailla tulkittiin suomettumiseksi. Näitä kansakuntaa kirveltäviä lähitapahtumia Jukka Tarkka analysoi kiihkottomasti ja tiivistää asioiden vyöryn ymmärrettäväksi lähihistoriaksi. Karhun kainalossa -teoksen kieli on nautittavan asiallista ja esitystapa virkistävän tiivistä. Tiheä otsikointi jäsentää laajaa tekstiä osuvasti. Teoksen luettuaan suomalaiset ymmärtävät paremmin muinaista suomettunutta itseään.
  • Maailmantalous horjahti, Wahlroos herätti ja lintukoto älähti. Kirja toimii keskustelunavaajana, ja se on kirvoittanut myös muita aihetta käsitteleviä syksyn tasokkaita teoksia. Teos on lukijaansa kohtaan vaativa, mutta mukaansatempaava. Sen kieli on kulmikkaan elävää ja perustelut tarkkoja. Markkinat ja demokratia onnistuu haastamaan lukijan pohtimaan ja muodostamaan oman mielipiteen siitä, kenelle valta kuuluu ja miten se tulisi jakaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *