Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Asta Ikosen kirjassa Rakkautta ja ruiskukkia kaupunkilaisneitoset viettävät kesää mökkikylässä. Lillin ja Titan yllätykseksi mukaan änkeää rehevä ja räväkkä Sirkku-täti, jonka Lillin vanhemmat ovat tuupanneet tyttöjen matkaan ja vapautuneet näin äänekkäästä ja omalaatuisesta mökkivieraasta.
Seitsemää kukkasorttia ei suinkaan tarvita tyynyn alle, jotta näkee unta tulevaisuudestaan. Muutama ruiskukka riittää. Kenties kukkien apu on kovinkin tarpeen, sillä komistuksia mökkikylässä riittää sekä vieraina että työntekijöinä, ja onhan kyläläisissäkin kiinnostavan oloinen nuori isäntä…
Vaan onko ongelmana tyttöjen päättämättömyys tai sittenkin se, että satakiloisella Sirkku-tädillä näyttää käyvän flaksi sukkelammin kuin nuorisolla? Avun tarjoajaa milloin mihinkin tuppaa joka kulmalta, ja kylillä lymyilee myös karsea karvainen erakko, aivan sivistymättömän oloinen, jolla ei ole edes mitään käytöstapoja.
Kirjassa oli sen verran paljon henkilöitä, että lukija saattaisi mennä sekaisin. Onneksi hahmot on hyvin kuvattu, he ovat yksilöllisiä ja siksi heidät on helppo erottaa toisistaan. Nimetkään eivät ole Sari/Mari/Jari/Kari/Lari -linjaa, ja naapurimökin veljekset Harri ja Karri ovat niin eri oloisia keskenään, ettei sekaantumisen vaaraa ole.
Ovi aukeni samassa, ja Sirkku työntyi ulos Kaarlo ja Aulis kantapäillään.
— Ei minua tarvitse saattaa, osaan minä itsekin mökkiini, Sirkku pajatti suureen ääneen. Mutta miehet olivat päättäneet, että Sirkku ei selviytyisi kotimatkasta yksin.
— Täällä on aika hämärää, voit kompastua, Kaarlo esitti, ja Aulis huomautti, että tähän aikaan saattoi olla liikkeellä epäilyttäviä tyyppejä.
— En minä ainakaan kahta seuralaista tarvitse, mutta reiluuden nimissä en voi kelpuuttaa kumpaakaan teistä, joten jatkan loppumatkan yksikseni, Sirkku sanoi painokkaasti ja lähti lyllertämään mökkipolulle. Miehet katsahtivat toisiinsa neuvottomina, mutta kumpikaan ei uskaltanut lähteä Sirkun perään. He palasivat sisälle toisiaan kyräillen.
Asta Ikonen on kirjoittanut paljon nuorille. Hänen aikuisten kirjansa ovat viattoman humoristisia ja jättävät aina hyvän mielen lukijalleen.
Minä luin Rakkautta-sarjan kesällä, mutta nämä sopisivat hyvin myös marraskuiseen kesän kaipuuseen.
