lepatus pilke -runokokoelman kanessa on pienen, läpikuultavan siivekkään hyönteisen kuva.

Raisa Jäntti: lepatus pilke

Raisa Jäntti on kirjoittanut useita mielenkiintoisia ja eri tavoin avautuvia runoteoksia. Yhteistä niille on jonkinasteinen vaikeus: Jäntin runoudessa on kerroksia ja vaikeasti avautuvaa vähäeleisyyttä. Tämä ei ole varsinaisesti moite tai kehu. Uusi kokoelma lepatus pilke ei poikkea linjasta tässä suhteessa. Sanat on aseteltu sivuille taiten. Te... Lue koko vinkki »
Yön äänet -kirjan kannessa on Jenny Lucanderin maalaus yöllisestä metsästä.

Kirsi Kunnas ja Jenny Lucander: Yön äänet

Kirsi Kunnas on suomalaisen lastenkirjallisuuden merkittävimpiä ääniä, sekä oman tuotantonsa että suomennostensa vuoksi. Tähän teokseen on koottu Kunnaksen yöaiheista runoutta ja jokunen suomennos. Runoja on poimittu myös Kunnaksen aikuisten kirjoista ja laajalla skaalalla: vanhimmat ovat vuodelta 1956, tuoreimmat vuodelta 2000. Mukana on rakast... Lue koko vinkki »
Puut liikkuvat öisin -kirjan kannessa on piirros, jossa on öinen puu ja metsää ja lintuja, hyvin yksinkertaisella ja karulla tyylillä piirrettynä.

Anna Tapola: Puut liikkuvat öisin

Anna Tapolan esikoisrunokokoelman kannessa on Iiris Kallungin taiteilema synkänsävyinen kuva, joka esittää kenties öistä metsää – ainakin kokoelman nimi antaa sellaisen suunnan tulkinnalle. Kansien välistä löytyy lisää synkkyyttä. Ensimmäisen osion nimi ”Suu täynnä mustaa leipää” on kaikessa arkisuudessaan jotenkin pahaenteisen kuuloinen. “Aamu syt... Lue koko vinkki »
Erehtymättömyydestä-runokokoelman kannessa on suurikokoista abstraktia sinivihreää kidemäistä kuviointia, kun kiviä tai suurennettuja suolakiteitä.

Mikko Räty: Erehtymättömyydestä

Lavarunoilijana pitkään toiminut Mikko Räty debytoi Borealia-runokokoelmallaan vuonna 2022. Teos pääsi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja Nihil Interitin runouspalkinnon ehdokkaaksi. Erehtymättömyydestä on Rädyn toinen kokoelma ja jatkaa edeltäjänsä jäljillä tunnistettavasti saman tekijän työnä. Borealian kielessä oli paljon luonnontiet... Lue koko vinkki »
Ruotokuvien kannessa on ruudukko, jossa yksityiskohtaisia, vanhanaikaisella tyylillä tehtyjä mustavalkopiirroksia asioista: anatomisesti korrekti sydän, kaksi meritähteä, trumpetti, mustekala, pallokala, ihmisen pääkallo ja joku kala.

Anna Aittomäki: Ruotokuvia

Luontoa runot ovat pullollaan, mutta enimmäkseen puita, metsiä ja lintuja. Mutta miksei kalojakin! Anna Aittomäen esikoiskokoelma Ruotokuvia kertoo jo nimellään, että kalojen parissa ollaan. Tyyli on enimmäkseen tiivistä proosarunoa, tekstit ovat enimmäkseen kappaleen tai parin mittaisia. Kirjan kuudesta osiosta viimeisessä on sitten yksi pitkä run... Lue koko vinkki »
Puun avaruudesta -kirjan kannessa on tumman sinivihreä maalaus pimeästä kuusimetsästä. Sen yllä leijuu kaksi oranssia kuunsirppiä ja pieni oranssi talo, jonka ikkunasta kajastaa valoa.

Katja Meriluoto: Puun avaruudesta

Katja Meriluoto teki kelpo läpimurron vuonna 2023 ilmestyneellä Mehiläisen paino -esikoiskokoelmallaan. Luonnon ja erityisesti hyönteisten parissa ollaan edelleen; Puun avaruudesta -kokoelmassa puitteina on kuusen muodostama maailmankaikkeus ja sen asukit, kuten lumoavan nimiset tähtikirjaajat ja niiden viholliset, päpsiäiset. Myös ihmisen näkök... Lue koko vinkki »
Taivasalla

Risto Rasa: Taivasalla

Tämä vuonna 1987 ilmestynyt Taivasalla on jäänyt toistaiseksi Risto Rasan viimeiseksi runokokoelmaksi. Samana vuonna Rasa valmistui kirjastonhoitajaksi; ehkä kirjastoala vei sitten runoilijan. Taivasalla on pieni kokoelma, jossa on pieniä runoja luontoaiheista. Paikoin tekstissä pilkahtaa jotain kaupungista, mutta ihmisen paikka on näissä teksteiss... Lue koko vinkki »
Mitä kerrot vuodenkorento

Johanna Hartikainen: Mitä kerrot vuodenkorento

Runoissa voidaan käsitellä vakavia aiheita. Säkeet voivat keventää sanomaa, tehdä vaikeistakin aiheista helpommin pureskeltavia. Tätähän todistavat myös nuorille suunnatut säeromaanit, joissa säemuoto tasapainottaa aiheen raskautta. Johanna Hartikaisen esikoiskokoelma Mitä kerrot vuodenkorento käsittelee parisuhdeväkivaltaa ja siitä vapautumista. ... Lue koko vinkki »
Luonnon mukaan

W. G. Sebald: Luonnon mukaan

W. G. Sebald aloitti kirjallisen uransa tällä runokokoelmalla vuonna 1988. Sen käännösten kanssa saatiinkin odotella hetki: englanniksi se saatiin vasta Sebaldin kuoleman jälkeen vuonna 2002 ja Kari Aronpuron suomennos ilmestyi vasta 2022. Sebald onkin ollut paremmin tunnettu esseistisistä romaaneistaan. Aika proosallinen tämä runokokoelmakin on... Lue koko vinkki »
Kaikukatve

Hanna Syrjämäki: Kaikukatve

Kun Hanna Syrjämäen tuoreemmat runokokoelmat Kaikko ja Tuu kerran tekivät vaikutuksen, niin pitihän esikoinen Kaikukatvekin kaivella luettavaksi. Tämän on julkaissut Kaarinan kaupunki, sillä Syrjämäki voitti tällä esikoisellaan vuoden 2020 Runo-Kaarina-kilpailun. Perinteikkään kilpailun aikaisemmista voittajista löytyykin tuttuja nimiä, kuten Jenni... Lue koko vinkki »
Kummalla kammella

Erika Kallasmaa ja Laura Ruohonen: Kummalla kammella

Laura Ruohonenhan on, kuten hyvin tiedetään, suomalaisen lastenrunouden suuria taitureita. Kummalla kammella -kirjassa laiva on lastattu lyriikalla ja Erika Kallasmaan kuvittamana purjehditaan merelliselle riimimatkalle. Alku on jo lupaava: “Laiva on lastattu hajamielillä: / he unohti kaiken kaikilla kielillä!” Runot ovat aivan lyhyitä tai pitkä... Lue koko vinkki »
Kirjeitä rouva Rosenbladille

Iina Wahlström: Kirjeitä rouva Rosenbladille

Kuka on rouva Rosenblad? Jostain historian sivuilta löytyvälle naiselle on osoitettu nippu kirjeitä. Niiden kirjoittaja, H, on meidän ajassamme, ja kirjoittaa rouva Rosenbladille puutarhanhoidosta, kasveista, ihastuksesta ja kenties rakastumisesta. Rouva Rosenblad kai vastaakin. Miten se tapahtuu, vuosisatojen halki, sitä ei tiedä, eikä vastauksiak... Lue koko vinkki »
Mitä meille jäi

Ritva Hokka: Mitä meille jäi

Ritva Hokka on minulle runoilijana uusi tuttavuus; se ei liene suurikaan ihme, sillä hänen ainoa aikaisempi kokoelmansa, Petonainen ja pikkuvaltiatar, ilmestyi vuonna 1986. Nappasin tämän Mitä meille jäi -kokoelman jostain syystä kirjaston tyrkkyhyllystä luettavaksi – mikä lienee puhutellut. Ehkä julkaisija, omaperäinen siurolainen Palladium K... Lue koko vinkki »
Tuu

Hanna Syrjämäki: Tuu

Humahdus on pienenpieni kustantamo, mutta onneksi Hanna Syrjämäen Tuu esiintyi ilmestyessään Instagramissa sen verran, että näin sen ja kiinnostuin. Nopeammin saatavilla oli aikaisempi Kaikko, joka hurmasi minut tyystin. Sitten kävikin niin, että luulin varanneeni Tuun, mutta en näköjään. Onneksi asia palautui nyt mieleen ja sain kirjan luettavakse... Lue koko vinkki »
Hukka nukka tukka

Miia Toivio: Hukka nukka tukka

Aloitetaan kannesta: yksi suosikeistani, Jenni Saari, on taiteillut Hukka nukka tukalle upean kannen. Mielenkiinto herää oitis. Miia Toiviolta olen aikaisemmin lukenut vain kymmenisen vuotta sitten ilmestyneen Pysty hiljaisuus -kokoelman (joka sekin oli ulkoasultaan Jenni Saaren kaunista kädenjälkeä), jonka koin kiehtovaksi, mutta vaikeaksi. Sam... Lue koko vinkki »
Tämä kaikki on liikaa

Satu Erra: Tämä kaikki on liikaa

Satu Erran toinen runokirja siteeraa motokseen Marie Kondoa. Mikäpä ettei – tavarasta molemmat kirjoittavat. Tässä runokokoelmassa “esineet asettuvat taloksi, ovat ympäriinsä ja valloillaan”. Tavaroita järjestellään ja siinä sivussa käydään myös kahden ihmisen välistä rajapintaa. Runoissa M puhuu filosofisuuksia Kondolta kuulostavalla äänellä, mutt... Lue koko vinkki »
Etäisyys, leikki

Jere Vartiainen: Etäisyys, leikki

Jere Vartiainen oli runoilijana minulle aivan uusi tuttavuus. Lavarunouden Suomen mestari vuodelta 2014 on julkaissut nyt neljä runokokoelmaa, joista edellinen, Minuus | Miinus ylsi Tanssiva karhu -palkintoehdokkaaksi vuonna 2019.  Etäisyys, leikki -kokoelmaa kuvataan takakannessa satumaailmoita ja arjen haasteita yhdisteleväksi monitasoiseksi k... Lue koko vinkki »
Menettämisestä, säilyttämisestä

Vilja-Tuulia Huotarinen: Menettämisestä, säilyttämisestä

Monipuolisen kirjailijan Vilja-Tuulia Huotarisen kuudes runokokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä ei kovin kaukaisissa sfääreissä liitele. Kanteen on kuvattu esimerkiksi sakset, veitsi, lyijykynä ja lapanen. Arkisia asioita! Kokoelma jakautuu kahteen osaan, jotka ovat luontevasti ”Menettämisestä” ja ”Säilyttämisestä”. Menettämisessä kirjoitet... Lue koko vinkki »
Valenssi

Pauliina Haasjoki: Valenssi

Valenssi on kemiassa jo hieman vanhentunut termi, joka kuvaa alkuaineen atomien muodostamien kemiallisten sidosten määrää. Mitä suurempi valenssi, sitä enemmän erilaisia yhdisteitä alkuaine voi muodostaa. Valenssin käsite on omaksuttu myös kielitieteeseen, jossa se kuvaa verbin hallitsemien argumenttien määrää: monovalentti verbi ei saa objektia (”... Lue koko vinkki »
Aallonmurtaja

Pauliina Haasjoki: Aallonmurtaja

Olen käynyt läpi Pauliina Haasjoen runotuotantoa. Runeberg-palkinnon ehdokkaaksi päässyt Aallonmurtaja on vuodelta 2011. Sen nimi viittaa merelle, mutta kannessa on lentokoneen siluetti. Sen sivuilla matkaa tehdäänkin niin lentokoneella kuin laivalla, vieraillaan saarilla ja hiekkarannoilla. Kokoelman aloittava runo ”Yölento” tarkastelee maailmaa l... Lue koko vinkki »