Nimettömästä

Veera Antsalo: Nimettömästä

Veera Antsalon runouden pariin päädyin aikoinaan satunnaisotannalla ja osin Jenny Saaren kauniin kansitaiteen houkuttelemana. On ilo havaita, että sama linja jatkuu ja tässä Antsalon uusimmassakin kokoelmassa on Saaren taituroima kiehtova ulkoasu. Kannesta löytyy sormenjälkiä, lehtiä, perhosia, muurahaisia, kirppuja ja muita hyönteisiä. Monenlai... Lue koko vinkki »
Kärhi

Reetta Pekkanen: Kärhi

Reetta Pekkasen tuoreimman Katkaistut tulppaanit -kokoelman (Poesia 2023) myötä piti syöksyä tutkailemaan Pekkasen aikaisempia kokoelmia. Toisena vuoron sai Kärhi, Poesian vuonna 2019 julkaisema runokokoelma, joka muistuttaa ainakin päällisin puolin tuorempaa kokoelmaa: runot ovat melko vähäeleisiä, kytkeytyneitä luonnontieteelliseen maailmankuvaan... Lue koko vinkki »
Ilmaan uurtuva

Kristiina Wallin: Ilmaan uurtuva

Kristiina Wallin on jo parikymmentä vuotta sitten esikoisensa julkaissut runoilija, joka on julkaissut runokokoelmia tasaisesti muutaman vuoden välein, pari kirjeteosta ja yhden romaaninkin. Minulle tämä seitsemäs runokokoelma Ilmaan uurtuva on nyt ensimmäinen tuttavuus Wallinin tuotantoon. Kokoelman takakansi lupaa ”haipuvia teräväpiirtokuvia s... Lue koko vinkki »
Katkaistut tulppaanit

Reetta Pekkanen: Katkaistut tulppaanit

Esikoiskokoelmallaan Tiiliskivi- ja Katri Vala -palkinnot voittanut Reetta Pekkanen on julkaissut nyt kolmannen kokoelmansa. Edeltäjiensä tapaan se on Poesian julkaisema ja istuu tyyliltään Poesian vähäeleiseen runouskäsitykseen. Ihan niukinta fragmenttia ja aforistisuutta se ei kuitenkaan edusta. Nimessä jo kukkii ja viherrys jatkuu kokoelman s... Lue koko vinkki »
Edelleen tässä

Terhi Forssén: Edelleen tässä

Terhi Forssénin toinen runokokoelma Edelleen tässä viipyilee paljon hautausmailla, mutta sen ote on monessa kohtaa konkreettisempi kuin mitä aiheesta ensin mieleen tulisi. Goottilaisen kuolemaromantiikan sijaan Forssén kirjoittaa haravoinnista, hautalyhdyistä, hautakivien kiillosta. Kokoelman ensimmäinen osa on pohjimmiltaan havaintoja haudanhoidon... Lue koko vinkki »
Runotantti

Tea Salonsaari: Runotantti

Runotantti on herkullisen ihana runoteos, jonka runot sopivat kenelle tahansa ja ovat helposti ymmärrettävissä. Tea Salonsaari vieraili Kouvolan kirjastossa näyttelynsä avajaisissa keväällä 2023. Avajaisissa kerrottiin hänen runoistaan: hän luki niitä ja juteltiin siitä, miten runot ovat syntyneet ja eritoten siitä, kuinka hän on bloggaaja. Hän... Lue koko vinkki »
Konkkaronkka

Linda Bondestam ja Laura Ruohonen: Konkkaronkka

Sekalainen konkkaronkka lähtee opastetulle matkalle. Seikkailulla on luvassa kovasti yllätyksiä, jokainen uusi aukeama on uusi kiehtova ympäristö. Kuinkas sitten kävikään? Tove Janssonin klassikkokirjan hengessä Konkkaronkka perustuu myös riimiteltyyn tarinankerrontaan ja reikäisiin sivuihin, joiden läpi näkyy jotain mielenkiintoista seuraavalta au... Lue koko vinkki »
Oopperan grilli

Tapani Kinnunen: Oopperan grilli

Oopperan Grillin jonossa ikään kuin seison – ihka ekana, kukaan ei peitä näkyvyyttä ja kuulen kaiken, mitä snagaristi Tapani Kinnunen rupattelee. Runoilija on kertonut juuri Liesituulettimesta, ja kun aikaa on kulunut huitkotva hän lopettelee puhumisensa selvitykseen, miten Päässä tuulee, kun matka on loppu. Vielä encorena laskettelee Tasca de Paco... Lue koko vinkki »
Mitä ikää!

Arto Juurakko: Mitä ikää!

Arto Juurakko ja kaikki hänen runokirjansa ovat ihan loistavia. Vaikka eteläpohjalainen murre ei ole sinänsä tuttu, se tuntuu mukavalta lukea ja ääneen vielä paremmalta. Juurakko kertoo runoissaan parisuhteesta, tässä teoksessa siitä, kun ollaan jo iäkkäämpiä ja toinen sairastuu ja menehtyy. Jos on ollut pitkässä parisuhteessa, niin onhan se men... Lue koko vinkki »
Sinusta roikkuu valoa

Miira Luhtavaara: Sinusta roikkuu valoa

Ensitutustumiseni Miira Luhtavaaran tuotantoon oli hänen tuorein runokokoelmansa Pinnallisuus; se nousi suosikkilistalleni ja on yksi uusista kotimaisista runokokoelmista, joita herkästi suosittelen. Niinpä Luhtavaaran runoihin oli syytä tutustua enemmänkin. Toinen runokokoelma Sinusta roikkuu valoa vuodelta 2019 koostuu pitkälti roolirunoista, ... Lue koko vinkki »
Ja pimeässä minä alan rakastaa

Anna Sjövall: Ja pimeässä minä alan rakastaa

Anna Sjövall on ympäristötieteilijä, jonka esikoisrunokokoelma Ja pimeässä minä alan rakastaa on. Kuten kirjoittajan ammatista voi arvata, kokoelmassa sivutaan ympäristökysymyksiä. On vienoa kritiikkiä brasilialaista naudanlihaa kohtaan, kuvaus aukirevitystä suosta, hakkuuaukeasta. Ympäristökysymykset eivät kuitenkaan nouse kokoelman keskeisimmä... Lue koko vinkki »
Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois

Anni Sumari: Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois

Anni Sumari on runoilijana tuttu Mitta ja määrä -runokokoelmasta, joka tosin jo yli 25 vuoden takaa, ja toisaalta yhdysvaltalaisen runouden suomentajana. Enostonen kuvastosta bongattu uusi kokoelma oli siis syystä tutustumisen arvoinen. Jo sen nimi lumoaa: Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois. Kuinka voisi olla kiinnostumatta! Olen ... Lue koko vinkki »
Silittäisinkö häntä vähän

Hanna Storm: Silittäisinkö häntä vähän

Lukuvuoden 2023 viimeiseksi jäänyt kirja, Hanna Stormin runokokoelma Silittäisinkö häntä vähän, oli samalla vuoden kolmas koiria käsitellyt runokokoelma. Lukema on melko korkea, etenkin en edes erityisemmin pidä koirista. Jokainen kolmesta kokoelmasta – ne kaksi muuta ovat Henriikka Tavin Remu ja Silja Kejosen Äiti ja sylikoira – on ollut omanlaise... Lue koko vinkki »
Mikado

Kaija Rantakari: Mikado

Kokoelman nimi tuo mieleen ainakin Gilbertin ja Sullivanin oopperan ja pelin, jossa poimitaan tikkuja. Kannessa on muutama tikku ristissä, joten kallistutaan siihen suuntaan (”auki pudonneet” mikadotikut mainitaankin). Kaija Rantakarin runokokoelmin läpikäynti on päätynyt nyt tähän viimeiseen jäljellä olevaan, Rantakarin esikoiskokoelmaan. Sekin on... Lue koko vinkki »
Oodeja korvalle

Helena Sinervo: Oodeja korvalle

Helena Sinervo tuli Tanssiva karhu -taipaleellani vastaan parinkin kokoelman verran ja muuhunkin Sinervon tuotantoon olen perehtynyt parin kokoelman verran. Niinpä tutkimusmatka jatkuu, tällä kertaa Sinervon vuonna 2003 ilmestyneeseen Oodeja korvalle -kokoelmaan. Sen runoja luonnehditaan takakannessa kepeän vakaviksi ja pakottomasti soiviksi. Ko... Lue koko vinkki »
Onninno

Stina Saari: Onninno

Stina Saari voitti Tanssiva karhu -palkinnon esikoiskokoelmallaan Änimling, ja siksi päätyi aikoinaan minunkin lukulistalleni. Änimling on erinomainen, joten odotukset ovat korkealla uuden kokoelman suhteen. Onninno on jo päällisin puolin kiehtova: etukannessa ei lue mitään, kannet on vain koristeltu mustavalkoisin, graafisin kuvioin. Takakanteen o... Lue koko vinkki »
Salit

Kaija Rantakari: Salit

Kaija Rantakarin kolmannessa runokokoelmassa Salit kierrellään taidegallerian tai museon saleissa katselemassa taidetta. Katse ei kuitenkaan liu’u teoksesta toiseen tuosta noin vain: “peilaan itseäni vernissasta, / sovitan kasvoja kasvoihin”. Tämä on yhteyden ja kosketuksen etsimistä: “etsin sinua gallerioista, / harvaan ja tiheään ripustetuilta se... Lue koko vinkki »
Koko meren laajuus

Kaija Rantakari: Koko meren laajuus

Tutustuin Kaija Rantakarin runoihin uusimman Kertosäe-kokoelman myötä. Se oli sillä tavalla ihastuttavasti aistillinen, että luonteva reaktio oli laittaa kaikki Rantakarin muutkin kokoelmat tilaukseen kirjastosta. Niistä ensimmäisenä tartun nyt Kalevi Jäntin palkinnolla ja Toisinkoinen-palkinnolla palkittuun Koko meren laajuus -kokoelmaan. Tämän... Lue koko vinkki »
Kukkiva nahka

Janika Haataja: Kukkiva nahka

Janika Haatajan esikoiskokoelman alussa on kokoelman nimi useammalla kirjasimella. Ne ovat tuttuja tyylikirjasimia, kuten Comic Sans ja Jokerman. Nimiölehdelle on valittu kirjasimeksi kestosuosikki Papyrus. Taitto on runoilijan itsensä käsialaa – Haataja on graafinen suunnittelija, joka on opiskellut pakkausmuotoilua ja brändäystä – ja siten m... Lue koko vinkki »
Kiitos tästä yöstä

Risto Oikarinen: Kiitos tästä yöstä

Risto Oikarinen on palkittu runoilija, jolta olen itse tosin lukenut ainoastaan romaanin Nälkämaan laulu (Otava 2016). Se jätti sen verran myönteisen vaikutelman, että tähän uusimpaan runokokoelmaan kuvastosta tartuin. Edellisestä Oikarisen runokokoelmasta onkin aikaa: Värioppi ilmestyi vuonna 2012. Noin äkkiseltään Kiitos tästä yöstä -kokoelmas... Lue koko vinkki »