Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Carlos Lievosen esikoisrunokokoelma Vain heteitä on kovin rakkaudellista tekstiä. Se kuvaa läheisyyttä, hellyyttä ja intohimoa värikkäällä ja runsaalla tavalla, joka tulvii luontokuvastoa. Teksti on aistillista. Kokeile vaikka tätä kuvausta:
Suljettu ovi on hajustanut huoneen
ja aamuntiivis myski on kevyt peura varhaisuuden kedolla
nuuhkimassa, kukintoja alleen taivaltamassa,
kainoja sieraimia etsien
kosketat heinikossa nenänpäätäni.
Teos jakautuu kolmeen osaan. Sen avaa ”Locus amenus”, ”miellyttävä paikka”, joka usein mielletään rauhalliseksi puutarhamaiseksi ympäristöksi, jolla voi olla myös seksuaalisia konnotaatioita. Kuten Wikipediassa kuvataan: ”tila, joka on kaupungin rajojen ulkopuolella; liminaalitila, jossa eroottisia intohimoja voidaan tutkia vapaasti, kaukana sivilisaatiosta ja yhteiskunnan järjestyksestä”.
Toinen osio, ”Sodoma ja Gomorra”, kantaa tietysti raamatullista painolastiaan; parhaillaan Proustia lukevana se tuo tietysti mielikuvia myös sieltä. Kolmas osio, ”Myrsky”, tuo mieleen Shakespearen – ja vahvistaa tämän mielikuvan pian – mutta tarjoaa myös hienoa myrskykuvausta (“Sateen markiisi piiskaa koko maisemasta värit / ja salamoiden isäukkonen pitää kovaäänistä kuria.”)
Eroottista intohimoa kokoelmassa riittää. “Heitämme taas ruhoa vasten ruhoa / ja lihan keskellä syntyy kukkasten kiteitä.” Toisaalta intohimoa tasapainottamassa on myös sieltä täältä pulpahtelevaa huumoria (“Sitten saavut kasvimaalta kaksi porkkanaa kädessäsi / Sain kaivettua nämä / juuri ja juuri.”). Kokonaisuus on joka tapauksessa herkullinen. Eroottisuus on läpitunkevaa, kohtuutonta ja runsasta, mutta myös tyylikästä ja kiehtovaa. Vain heteitä on kiihkeää tekstiä.
