Valolla maalattu

Merja Turpeinen: Valolla maalattu

Runokokoelmiin voi aina heittäytyä kokeilemaan ja katsomaan, mitä niistä löytyy, vähilläkin pohjatiedoilla. Merja Turpeisen Valolla maalattu on esikoiskokoelma; kirjoittaja on taustaltaan filosofian tohtori ja tutkija, mutta myös kuvataiteilija. Jo ympyrän kehälle ripoteltu sisällysluettelo kertoo syklisyydestä ja viittaa elämän kiertokulkuun. R... Lue koko vinkki »
Vain heteitä

Carlos Lievonen: Vain heteitä

Carlos Lievosen esikoisrunokokoelma Vain heteitä on kovin rakkaudellista tekstiä. Se kuvaa läheisyyttä, hellyyttä ja intohimoa värikkäällä ja runsaalla tavalla, joka tulvii luontokuvastoa. Teksti on aistillista. Kokeile vaikka tätä kuvausta: Suljettu ovi on hajustanut huoneenja aamuntiivis myski on kevyt peura varhaisuuden kedollanuuhkimassa, k... Lue koko vinkki »
Runotantti

Tea Salonsaari: Runotantti

Runotantti on herkullisen ihana runoteos, jonka runot sopivat kenelle tahansa ja ovat helposti ymmärrettävissä. Tea Salonsaari vieraili Kouvolan kirjastossa näyttelynsä avajaisissa keväällä 2023. Avajaisissa kerrottiin hänen runoistaan: hän luki niitä ja juteltiin siitä, miten runot ovat syntyneet ja eritoten siitä, kuinka hän on bloggaaja. Hän... Lue koko vinkki »
Ja pimeässä minä alan rakastaa

Anna Sjövall: Ja pimeässä minä alan rakastaa

Anna Sjövall on ympäristötieteilijä, jonka esikoisrunokokoelma Ja pimeässä minä alan rakastaa on. Kuten kirjoittajan ammatista voi arvata, kokoelmassa sivutaan ympäristökysymyksiä. On vienoa kritiikkiä brasilialaista naudanlihaa kohtaan, kuvaus aukirevitystä suosta, hakkuuaukeasta. Ympäristökysymykset eivät kuitenkaan nouse kokoelman keskeisimmä... Lue koko vinkki »
Mikado

Kaija Rantakari: Mikado

Kokoelman nimi tuo mieleen ainakin Gilbertin ja Sullivanin oopperan ja pelin, jossa poimitaan tikkuja. Kannessa on muutama tikku ristissä, joten kallistutaan siihen suuntaan (”auki pudonneet” mikadotikut mainitaankin). Kaija Rantakarin runokokoelmin läpikäynti on päätynyt nyt tähän viimeiseen jäljellä olevaan, Rantakarin esikoiskokoelmaan. Sekin on... Lue koko vinkki »
Kukkiva nahka

Janika Haataja: Kukkiva nahka

Janika Haatajan esikoiskokoelman alussa on kokoelman nimi useammalla kirjasimella. Ne ovat tuttuja tyylikirjasimia, kuten Comic Sans ja Jokerman. Nimiölehdelle on valittu kirjasimeksi kestosuosikki Papyrus. Taitto on runoilijan itsensä käsialaa – Haataja on graafinen suunnittelija, joka on opiskellut pakkausmuotoilua ja brändäystä – ja siten m... Lue koko vinkki »
Ei talvikunnossapitoa

Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa

Tutustuin Pekka Kytömäen runoihin uusimman Historian pienmiehiä -kokoelman myötä. Se teki sen verran oivallisen vaikutelman, että aikaisempiin kokoelmiin tutustuminen oli itsestään selvää. Ensimmäisenä vuoron saa Kytömäen esikoiskokoelma, vuonna 2015 ilmestynyt Ei talvikunnossapitoa. Kytömäki tunnetaan palindromirunoistaan, mutta tämäkin kokoelma e... Lue koko vinkki »
Puhekuplia

Kristian Blomberg: Puhekuplia

Matkalla Kristian Blombergin runouden ytimeen seuraava etappi on esikoiskokoelma Puhekuplia. Se ilmestyi alun perin vuonna 2009. Esikoiskokoelmalle sopivasti takakansiteksti on rehvakkaan retrospektiivinen: “Puhekuplia on Blombergin koko elämän runoelma, jonka parissa hänen väsymätön luomisvoimansa askarteli varhaisista nuoruusvuosista vanhuuden vi... Lue koko vinkki »
Periferia

Joel Mäkipuro: Periferia

Periferia ei liiemmin kuvaile itseään: takakansi on täysin tyhjä, Olli-Pekka Tennilän kansikuva sentään asemoi lukijan lähiöiden kerrostalojen, arkkitehtuuria luonnostelevien kuvien äärelle. Asuttuun, rakennettuun tilan. Ei siis auta kuin sukeltaa tekstiin ja katsoa, mitä se kertoo. Ensimmäinen mielleyhtymä: teksti on kuin jostain kummallisesta ... Lue koko vinkki »
Tapahtukoon sinulle sinä

Ilona Tomi: Tapahtukoon sinulle sinä

Ilona Tomi on kirjoittanut proosaa lapsille ja aikuisille. Tapahtukoon sinulle sinä on Tomin ensimmäinen runokokoelma. Sastamalalaisen Warelian kustantama teos on heti kannestaan kiehtova: kokoelmalla on ihastuttava nimi ja kanteen poimittu kuva Viljami Heinosen maalauksesta on viehättävä ja mielenkiintoinen. “On seisottava jalat maassa / ja var... Lue koko vinkki »
Borealia

Mikko Räty: Borealia

Borealia on Mikko Rädyn esikoisrunokokoelma. Kauniin sinikantisen runokirjan kansien välistä löytyy paljon kaikenlaista: Olemme kokoontuneet tänne kaikkialta kaikkeudestaja järjestäytyneet olomuotoihimme mammutinkaltaiset kärsäeläimet ja naakatkarhukaiset ja siat, perhoset, sisaret ja planeetatkuka miksikin luontonsa mukaan, esim. eksäsioli ... Lue koko vinkki »
On todellakin kuljettava kuusikon läpi

Veera Sylvius: On todellakin kuljettava kuusikon läpi

Tätä runokokoelmaa luonnehdettiin kuvastossa haikumaiseksi. Se ja aivan todella hurmaava nimi riittivät houkuttelemaan tarttumaan kirjaan. Veera Sylvius on runoilijana ensikertalainen, työurallaan hän on työskennellyt avaruusfysiikan ja ja ohjelmistokehityksen parissa. Avaruus onkin läsnä runokokoelmassa – jo sen prologirunon ensimmäinen säkeist... Lue koko vinkki »
Mehiläisen paino

Katja Meriluoto: Mehiläisen paino

Paljonko mehiläinen painaa? Alle 0,1 grammaa, ilmeisesti, mutta ehkäpä se ei tässä ole se tarpeellisin tieto. Katja Meriluoto on suomentaja, lastenkirjailija ja runoilija, ja keskittynyt tähän asti erityisesti vironkielisen runouden suomentamiseen. Nyt Meriluoto on julkaissut ensimmäisen oman runokokoelmansa. Mehiläisteema alkaa Mehiläisen paino... Lue koko vinkki »
Hetkenä minä

Satu Erra: Hetkenä minä

Satu Erran (s. 1979) esikoisrunokokoelma Hetkenä minä osui tielleni kirjallisuusanalyysikurssin myötä. Luennoitsija käytti erästä kokoelman runoa havainnollistamaan puhujuutta runoudessa ja toinen kokoelman runo on tarjolla analysoitavaksi. Oli siis tarpeen perehtyä laajemmin, mistä tässä on kyse. Erra on tosiaan ensimmäistä kertaa asialla, kust... Lue koko vinkki »
Suklaaöylätti

Markus Palmén: Suklaaöylätti

Millaisia mielleyhtymiä herättää nimi Suklaaöylätti? Öylättihän on pääasiallisesti uskonnollinen käsite ja ilman uskonnollisia merkityksiään ei maistu oikein miltään. Suklaasta tehty öylätti sen sijaan voisi olla suussasulava, maukas elämys, joka menee kuitenkin nopeasti ohi. Kirjan tasaisen suklaanruskea kansi ei anna oikein lisänäkemystä sisällös... Lue koko vinkki »
Kurkistan kaivoon

Jussi Hyvärinen: Kurkistan kaivoon

Luin Jussi Hyvärisen toisen runokokoelman Olduvain rotkon taannoin ja pidin siitä sen verran, että hankin käsiini Hyvärisen esikoiskokoelman Kurkistan kaivoon, jonka Tammi julkaisi jo 2006. Eipä tämäkään hullumpi kokoelma ole. Kurkistan kaivoon jakautuu viiteen osioon. Ensimmäisen teemaksi nousevat eri tavoin kivet ja aihe jää ehkä vähän etäisek... Lue koko vinkki »
Silmittömyys

Atte Koskinen: Silmittömyys

Atte Koskinen (s. 1997) on runoilija, jonka esikoiskokoelma Silmittömyys ylti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaiden joukkoon. Runoilijuuden lisäksi Koskinen työskentelee Tuli & Savu -lehden toimittajana ja opiskelee filosofiaa. ”Kuinka paljon noihin väleihin mahtuukaan, ja mitä / ja millaista tilaa ne oikein rakentavat”, kirjo... Lue koko vinkki »
Lautuma

Maiju Pohjola: Lautuma

Aloitetaan tämän runokokoelman nimestä. Sana oli tutunkuuloinen, mutta merkitys vähän epäselvä, joten selvitin. Lautuma, livor mortis, on ruumiin iholle kuoleman jälkeen ilmaantuva violetti sävy, joka johtuu punasolujen vajoamisesta alaspäin verenkierron pysähtymisen myötä. Hivenen on makaaberi nimi tällä esikoiskokoelmalla, siis, mutta ei tässä ny... Lue koko vinkki »
Supersalanen tyttöpäiväkirja

Veera Milja: Supersalanen tyttöpäiväkirja

Veera Miljan runokokoelma Supersalanen tyttöpäiväkirja meni ohi tutkani keväällä, mutta joulukuun alussa kohdalle osunut Kalevi Jäntin palkinto nosti runokokoelman silmiini. Palkintovoittajana Milja on hyvässä seurassa: palkinnon jakoivat Eeva Turusen upea Sivistynyt ja miellyttävä ihminen ja Iida Sofia Hirvosen Radalla. Nimi ja kansikuva täräyt... Lue koko vinkki »
Painottomuus

Riikka Simpura: Painottomuus

Enpä ole hetkeen lukenut näin vähäsanaista kirjallisuutta. Tässä runokokoelmassa on kaikkiaan noin 350 sanaa; tässä arviossa teoksesta on noin 250 sanaa. Mutta kirjallisuus – ja runous eritoten – ei ole määrästä, vaan laadusta kiinni. Vähäkin riittää, jos sanat on hyvin valittu. ”Parhaat sanat parhaassa järjestyksessä”, kuten Samuel Coleridge sanoi... Lue koko vinkki »