Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nykytaide on ristiriitaista, se usein ärsyttää ihmisiä, tuntuu kikkailevalta ja jopa elitistiseltä. Usein törmää teokseen, josta itsekin miettii, että mikä ihme tämänkin pointti oikeastaan edes on? Voiko ihan mikä hyvänsä pisuaari tosiaan olla taidetta, ja mistä tällainen ajatus edes tulee? Robert Shoren ja Eva Rossettin sarjakuva Blow Up! on osuvasti nimetty. Se käsittelee kysymystä, miten nykytaide onnistui kerta toisensa jälkeen ”räjäyttämään” käsityksen siitä, mitä taide oikeastaan edes on, ja miten se onnistui kasvamaan valtavaksi miljardiluokan taidemarkkinaksi.
Tarina alkaa siitä kuuluisasta pisuaarista eli teoksesta Suihkulähde (La Fontaine), jolla Marcel Duchamp vuonna 1917 uudelleenmääritteli koko taiteen luonteen. Hän esitti, että taiteilijan työtä ei ole niinkään taideteoksen valmistaminen, vaan sen valitseminen, ja sitä kautta uuden kontekstin luominen. Kun urinaali poistettiin vessasta ja siirrettiin taidenäyttelyyn, se menetti vanhan käyttöarvonsa ja muuttui uudessa tilassa ideaksi. Taiteilijan taiteellinen panos siirtyi siis käsityöstä aivoihin. Taustalla rymisi ensimmäinen maailmansota, jonka hulluus murskasi alleen vanhan maailman ja sen arvot; uusi maailma on aivan erilainen paikka ja se myös tarvitsisi aivan uudenlaisen taiteen.
Sarjakuvassa nousevat erityisesti esiin Andy Warhol, Yayoi Kusama, Marina Abramović, Jean-Michel Basquiat ja Keith Haring, eli ei suuria yllätyksiä tässä. Itselleni uusi tuttavuus oli kuitenkin saksalainen taideteoreetikko Joseph Beuys, joka vahvasti uskoi, että taiteella tavallinenkin ihminen voi muuttaa maailmaa, ja hänelle taide olikin ennen kaikkea yhteiskunnallista toimintaa. Pitää myös erikseen mainita Linda Nochlin, joka ei suinkaan ollut taiteilija vaan taidehistorioitsija, joka tuli tunnetuksi vaikutusvaltaisesta esseestään Why Have There Been No Great Women Artists? Vanhojen taideinstituutioiden ja portinvartijoiden vallan mureneminen onkin monessa mielessä tärkeä osa nykytaiteen tarinaa.
Ennen Pariisi ja New York loivat taiteilijan. Nyt tärkeitä biennaaleja järjestetään ympäri maailman, ja laajalle levinnyt galleriatoiminta on antanut äänen myös globaalin etelän taiteilijoille. Pidin erityisen kiinnostavana sitä miten galleristin rooli on muuttunut passiivisesta esillepanijasta huomattavasti aktiivisempaan rooliin. Tunnetut galleristit ovat nykyään melkein julkkiksia itsessään, ja heidän galleriansa ovat globaalisti verkostuneita tähtitehtaita, jotka luovat taiteilijalle myyvän julkisuuskuvan ja sitä kautta kysyntää.
Sarjakuva kuvaa nykytaiteen kehitystä moderniksi ja globaaliksi rahatehtaaksi lähinnä positiivisena kehityksenä (ja on siinä sitäkin), mutta mielestäni lopussa olisi voinut antaa hieman tilaa myös sille näkökulmalle, mikä vaikutus on sillä, että taiteesta on tullut niin menestyksekästä liiketoimintaa.
Kun nykytaiteesta on tullut sijoitusinstrumentti, joita halajavat jopa monikansalliset yritykset, niin voiko jo kysyä missä määrin nykytaide on joutunut oman menestyksensä uhriksi, ja kuinka paljon se enää kyseenalaistaa, provosoi tai peilaa yhteiskuntaa? Tuleeko tässä kehityskulussa taiteilijasta tosiasiallisesti vain yhä enemmän osa jonkin yrityksen markkinointistrategiaa. Mieleen tulee ainakin Yayoi Kusaman yhteistyömallisto Louis Vuittonin kanssa. Kontrasti Beuysin hyväntahtoisiin ajatuksiin taiteesta sosiaalisen muutoksen välineenä tuntuu joka tapauksessa vain kasvavan.
Blow Up! on tästä huolimatta ihan onnistunut kokonaisuus. Se ei pyri olemaan mikään kattava historiikki nykytaiteen historiasta, mutta kevyeksi sarjakuvaksi se onnistuu nostamaan esiin oikeita asioita, ja tuli tässä itsellenikin uutta ajateltavaa. Rossettin kuvakerronta myös miellyttää: ruudut ovat väljät ja tekstiä on maltillisesti, mikä välttää joillekin tietokirjasarjakuville tyypillisen tunkkaisuuden. Itse piirrosjälki on kuitenkin turhan luonnosmaista ja jättää toivomisen varaa.
Jos nykytaide kummastuttaa tai aiheuttaa peräti inhonväreitä, niin tähän kirjaan kannattaa tarttua. Sarjakuva tuskin muuttaa lukijan mielipidettä, mutta miksi nykytaide syntyi ja miten se on muovautunut vuosikymmenien mittaan on itsessään kiinnostava tarina.
