Minua ovat aina kiinnostaneet taiteilijaelämäkerrat. Haluan tietää, miten syntyy se taide, josta me kaikki saamme virtaa ja jota voimme ihailla. Millainen ihminen siellä taustalla on?
Riitta Nelimarkka ei ollut minulle kovinkaan tuttu; ehkä ohimennen olin kuvituksia nähnyt, mutta kun tämä kirja ilmestyi, kiinnostuin ja luettuani sen, ihastuin. Itse asiassa olin aika lailla myyty jo sen takia, että huumori kukki. Leppoisuus ja asioiden keventäminen oli niin mukavanoloista. Kuinka tuli juuri sellainen olo, että ei taiteen tai sen tekemisen tarvitse aina olla niin vakavaa.
Koko Riitta Nelimarkan elämä vaikutti siltä, että siinä mentiin niin kivoilla tyyleillä eteenpäin, että kirjaa lukiessa tuli todella hyvä mieli. Kirjassa kerrotaan vilkkaasta perhe-elämästä, kun oli kaksi veljeä ja sisko, joka oli erityinen. Vanhemmat olivat kiireisiä, mutta Riitta kävi ukkinsa, Eero Nelimarkan luona, joka pian havaitsi Riitan kuvataiteelliset lahjat.
Kun Riitta meni yksiin Jaakon kanssa, niin se olikin sitten yhteistyötä kaikki sen jälkeen. Riitasta tuli Riitta Nelimarkka-Seeck.
24-vuotiaana koin, että oli mainio hetki saada lapsi, etenkin kun hän oli jo tulossa.
Kirja kertoo todella valloittavasti siitä, millaista se oli kun Riitta Nelimarkasta kasvoi se, mikä hän nyt on. Loviisan Bonga on eräs hänen paikoistaan. Hänen taidettaan saa ”bongata” vähän sieltä sun täältä, jos osaa sillä silmällä katsoa. Kun tämän kovin kivan kirjan lukee, niin sitten ne silmätkin avautuvat.






