Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen aina ollut kiinnostunut taiteilijaelämäkerroista, koska ne ovat niin täynnä sitä taidetta ja sitten sitä kamppailua, miten pärjätä sen taiteen kanssa elämässä.
Reidar Särestöniemi on aina ollut kaukaa kiinnostava hahmo. Kun luin kirjan Timo K. Mukan elämästä, alkoi taas kiinnostaa Reidar. tämä Noora Vaaralan teos Sarviini puhkeaa lehti on aivan mahtava.
Minua on aina ottanut niin rutkasti pattiin ihmisten luokittelu, sortaminen, halveksunta ynnä muu sellainen sen takia, että ovat persoonia, persoonallisia. Miksi kaikkien pitäisi toimia ja elää aina niin kuin kaikki muutkin? Reidar eli omanlaista elämää, maalasi taulujaan ja pukeutui niin kuin tykkäsi. Ihmisen perusoikeus!
Silti taiteilijapiirit eivät häntä hyväksyneet – siihen oli monta syytä, miksi Reidar käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Oman alansa supertaiteilija. Kuka hänen luomuksiaan olisi myynyt, jollei hän itse. Varsin hienoa oli se, että presidentti Urho Kekkonen osti hänen teoksiaan ja tuki Reidaria ja olivat peräti ihan kavereita. Minä olisin ehdottomasti halunnut tutustua häneen.
Media on jälleen repinyt kaiken irti siitä, että Reidarilla oli suhde runoilija Yrjö Kaijärven kanssa. Kun se suhde oli, homoseksuaalisuus oli rikos ja sittemmin jopa sairaus, joten miten ja miksi se olisi pitänyt tuoda julki? Jotenkin se Reidarin ja Yrjön suhde oli äärimmäisen kaunis ja aika lailla etäsuhde, koska olivat kirjeenvaihdossa ja varsinaisia fyysisiä tapaamisia ei paljon ollut.
Reidarilla oli kuitenkin se perhe, vanhemmat ja sisarukset, jotka olivat tukena. Ymmärsivät, jos Reidaria ei työhommat kiinnostaneet, vaan mieluummin piirusteli jotain jossain. Anttu-veli on sittemmin hoitanut muun muassa Särestöniemen museoistamisen.
Reidar opiskeli Leningradissa Repin-instituutissa ja siellä hän löysi sen oman taiteellisen suuntansa, kun oli kaukana poissa kotoa. Kotiin Kittilän Särestöniemeen hän kuitenkin palasi ja siellä hän jatkossa maalasi teoksiaan.
Tämä kirja oli niin vaikuttava ja koskettava, että olen menossa Rovaniemelle Reidarin näyttelyyn ja sitten vielä Kittilään, Särestöniemeen. Plus Helsinki ja Vuohijärvi…
Ehdottomasti suositeltava kirja! Tämän jälkeen tulee vain mieleen, että ei kannata kaikkea uskoa, vaan ottaa selvää, kuka kukin on.
