Antti Heikkinen on kirjailija minun mieleeni, ollut aina Pihkatapista lähtien. Sen jälkeen kirjoja on putkahtanut tasaiseen tahtiin, niin elämäkertoja kuin romaanejakin. Vaan nyt onkin framilla mitä ihanin kirja: Sellasta : Seela Sellan tarina. Kuka ei voisi olla pitämättä Seela Sellasta!
Heikkinen on haastatellut Sellaa ja lisäksi lukemattoman määrän muita ihmisiä, joten ääneen pääsee Sellan lisäksi muitakin tuttuja. Kirja on kirjoitettu niin, että tulee juuri sellainen olo, kuin seuraisi sivusta, kun Antti ja Seela rupattelevat. Seela Sellan huumori ja hyväntahtoisuus tulevat niin vahvasti esille, että siitä tulee hyvä mieli.
Kirjassa käydään läpi Sellan uraa ja sen erilaisia kohtia ja esitellään paljon henkilöitä, jotka ovat meille tuttuja elokuvista tai teatteriesityksistä. Kaikki kerrotaan niin kohtuudella ja hyvällä maulla sortumatta mihinkään sensaatiopaljastuksiin. Koko kirja sisältää niin monta koskettavaa tarinaa, että koko tunteiden kirjo tulee käytyä läpi. Jos välillä naurattaa ihan ääneen, niin sitten tulee se kohta, kun saa pyyhkiä silmiään.
Olen aina tykännyt kotimaisista elokuvista ja teatterista. Antti Heikkinen on kyllä osannut niistä ja niiden tekijöistä kertoa, vaikka on paljon nuorempaa sakkia. Jotenkin se juuri on niin mahtavaa, että tätä kirjaa lukiessa oli kaiken aikaa sellainen olo, että kerro lisää, kyllä mie jaksan ottaa vastaan.
Eniten minua kirjassa hämmästytti se juutalaisuus; tai ei ehkä se, mutta millaista se on ollut, etenkin se, kun Intiimiteatterin johtaja Mauno Manninen otti tai haki vaimokseen Lina Heydrichin, joka taas oli SS-kenraali Reinhard Heydrichin natsileski. Erittäin mielenkiintoinen osio.
Seela Sella on kaiken kaikkiaan niin ihana, rohkea ja sellainen, että maailma tarvitsisi paljon Seelan kaltaisia ihmisiä. Tämän kirjan soisi kuluvan monen käsissä, sillä erittäin fiksuja elämänohjeita sieltä tippuu.
Kirjaan on ripoteltu mustavalkoisia kuvia sinne tänne, joten niitäkin voi ihailla, kunnes sitten taas jatkaa lukemista. Vaikka kirja on paksu, niin se on todella plussaa, sillä Seelasta piisaisi tarinaa vielä toinen rupeama. Viihdyin tämän teoksen parissa todella hyvin ja voi olla, että palaan siihen vielä.