Pelkkää hyvää olisi ihan valmis näytelmäksi. Sen voi lukea nopeasti, kun se on koko ajan pelkkiä repliikkejä. Kuuntelin sen kuitenkin äänikirjana, sillä niin se oli sitten jo kuunnelma. Antti Heikkinen ja Laura Malmivaara lukevat varsin hauskan ja kivasti polveilevan tarinan itse.
Kirjassa ollaan kylän baarissa, jonne Laulaja tulee Ukon kyydissä. Toimittaja on sen kyydin hänelle järkännyt. Baarin pitäjä Aune on ainoa, jolla on nimi. Toimittaja on saanut Laulajan tulemaan ja antamaan haastattelun ennen kuin menee Tahkolle keikalle.
Toimittaja yrittää kaiken aikaa tarjota Laulajalle juotavaa, mutta Laulaja ei halua, koska hänellä on se keikka. Välillä Laulaja käy jättämässä pojalleen ääniviestejä.
Voisi luulla tylsäksi, kun istutaan baarissa ja jutellaan, mutta ei ollenkaan, sillä tilanteet muuttuvat ja sitten alkaakin tapahtua. Ihmisistä paljastuu yhtä sun toista ja se tekeekin tästä tarinasta kiinnostavan. Ollaan niin asiallisia ja sitten taas ei. Ukkokin paljastaa omasta elämästään jotain sellaista, jonka Aune ja Toimittaja tietävät, mutta lukija ja Laulaja ei. Jokaisen elämästä nousee jotain sellaista, mikä ei ole pelkkää hyvää.
Ihminen on lopulta vain ihminen, kukin omalla tavallaan ja aina jotain kaipaamassa. Pelkää hyvää on niin uskottava ja todentuntuinen, että aivan kuin olisin ollut vierestä seuraamaassa. Hyvin voisin tämän näytelmänä nähdä jossain!







