Noora Vallinkoski on kirjoissaan kuvannut työväenluokkaa ja luokkanousua. Samoilla poluilla uusi Miten meistä tuli ihmisiäkin jatkaa. Kirja kuvaa purkukuntoisessa Mörskässä asuvaa Monnia ja tämän kummipoikaa Petteriä. Monni on jäänyt eläkkeelle säilyketehtaalta, Petteri taas on linnoittautunut huoneeseensa pelaamaan tietokonepelejä. Elämässään menestynyt Tiia, Monnin siskontyttö, on tullut Tanskasta kertomaan raskaudestaan vanhemmilleen, mutta palaaminen luokkaretkeltä kotilähiöön ei ole helppoa. Mörskä on hyvä välietappi.
Kirjassa on monenlaista ainesta. Monnilla on kipeitä muistoja säilyketehtaalta ja niiden vastineena edullinen ja ikuinen vuokraoikeus entisen tehtaanjohtajan omistamaan Mörskään. Petteri on jumissa omissa pienissä kuvioissaan, mutta ystävyys netin yli kanadalaisen Desdemonan kanssa piristää. Tiialla on ollut lennokas ura maailmalla myös työväenluokkaisesta taustasta ponnistaneen Ollin kanssa. Luokkanousu on ollut hurjaa, mutta sen seurauksena vaivaa vakava juurettomuuden tunne. Omien vanhempien kohtaaminen ei ole helppoa.
Miten meistä tuli ihmisiä on yhteiskunnallisesti keskusteleva romaani, jolla on myös vahvat kirjalliset ansiot. Monnin, Petterin ja Tiian näkökulmat vuorottelevat ja tuovat kirjaan erilaisia sävyjä. Välillä lukijalta vaaditaan tarkkaavaisuutta erottaa, kuka puhuu, mutta vaihtuvien kertojien äänensävyistä pääsee kyllä perille nopeasti. Kaikkea lävistää puhe rahasta: mitä mikäkin maksaa, mitkä ovat itse kunkin olemassaolon taloudelliset edellytykset. Kirjaa sävyttää myös lakoninen huumorintaju. Sen henkilöt ovat vakavissaan, mutta eivät totisia.
Vallinkoski on oivallinen kirjoittaja, joka yhdistelee yhteiskunnallisia näkökulmia romaanitaiteeseen kiinnostavalla tavalla. Miten meistä tuli ihmisiä on oivallista jatkoa Vallinkosken aiemmalle tuotannolle.