Carlos Lievonen ja häpeilemättömän totuuden nolous

Mikko – 10.4.2024

Carlos Lievosen runokokoelma Vain heteitä on kiinnostavan värikäs esikoiskirja. Aivan täysin esikoisteoksesta ei sentään ole kyse: Lievoselta on ilmestynyt Poesiavihkot-sarjassa runoelma Holorefraktio jo vuonna 2022.

Haastattelin Lievosta sähköpostilla huhtikuussa 2024.

Vain heteitä
Carlos Lievonen
Kuva: Jonne Räsänen / Otava

Onnittelut esikoiskirjan julkaisusta! Mistä Vain heteitä sai alkunsa, miksi halusit kirjoittaa sen? 

Kiitos! Teos lähti muotoutumaan eräänlaisesta tyyliharjoituksesta. Minua kiinnosti tietty nykyrunouden virtaus, joka ottaa vaikutteita 1800-luvun romantiikasta ja etsii kauneutta runollisten keinojen poikkeuksellisesta tiheydestä.  

Kokeilujen ympärille syntyi pieni idyllinen maailma ja kertomus rakastavaisista, sillä tällainen uusromantiikka tuntuu olevan henkevimmillään kuvatessaan suuria tunteita. Teksti on sinänsä vilpitöntä vuodatusta, kielen johdattelemaa riemua, mutta sitä voi myös jossain määrin lukea parodiana, sillä tarkoituksena on myös paikoin koetella tyylin rajoja ja heittäytyä täysillä ilmaisun ylettömyyteen. 

Samalla minua oli pidempään kiehtonut niin sanotun camp-estetiikan mahdollisuudet kirjallisuudessa. Runous tuntui sille otolliselta muodolta, sillä se on ehkä lähtökohtaisesti hieman melodramaattista ja prameaa. Nykyään camp määritellään yleensä itsetietoiseksi mauttomuudeksi tai yliampuvuudeksi, mutta minua kiehtoo siinä etenkin sellaiset esimerkit, jotka eivät vielä osanneet tehdä tietoisesti campia, vaan yksinkertaisesti vuodattivat häpeilemättömän suureellisesti. Näitä löytyy etenkin Susan Sontagin campia esittelevästä esseestä Muistiinpanoja “campista”

Millainen oli matkasi pöytälaatikosta julkaistuksi runoilijaksi? 

Olen jokusen vuoden kirjoittanut ja kääntänyt yksittäisiä runoja kulttuurilehtiin.  

Se, että kirja sopi Otavan kustannusohjelmaan oli todellinen onnenpotku. Tarjosin käsikirjoitusta sähköisesti ja sain vastauksen parin kuukauden sisällä. Maarit Halmesarka on ollut aivan loistava kustannustoimittaja, ja hänen avullaan käsikirjoitus jalostui teokseksi. Näin jälkikäteen on vaikea hahmottaa, mitä tekstille varsinaisesti tehtiin. Tuntuu uskomattomalta, kuinka paljon kokonaisuus muuttui tiheän hienosäätämisen tuloksena. 

Mikä kokoelman synnyttämisessä oli helppoa, mikä vaikeaa? 

Alkuperäinen käsikirjoitus syntyi aika helposti. Asetuin päivittäin paperin ääreen ja mietin asetelmia ja tapahtumia kielen ja ilmaisun kautta. Yritin leikitellä kielellä mahdollisimman paljon ja haastaa sen totunnaisuuksia. Tarinan ajatus kannatteli ja helpotti kirjoittamista, sillä se ankkuroi kielen vapauden suhteellisen rajattuun ympäristöön ja mielentilaan. 

Vaikeinta oli varmaankin hauskan, vakavan ja rasittavan tasapainottelu. Teoksessa on paljon sanaleikkejä ja joitakin puujalkavitsejä. Huonoimmillaan hassuttelu kuvaa rakastuneen mielentilaa, mutta campin hengessä se myös koettelee hyvä maun rajoja. Pyrkimys täydelliseen avoimuuteen on vaikeaa. Häpeilemätön totuus on usein noloa, ja sitä Heteitäkin välillä on vielä valmistumisen jälkeenkin. 

Kokoelma jakautuu kolmeen osioon. Miksi päädyit tällaiseen rakenteeseen ja miten se muotoutui? 

Osiot enimmäkseen rytmittävät kokonaisuutta, mutta kolminaisuudella voi myös ajatella olevan vaikka raamatullisia konnotaatioita. Ensimmäinen osio esittelee kirjan asetelman, joka on eräänlainen utopistinen idylli. Toisessa osiossa tämän “ihanan paikan” kuvastoa ja sen kuvailemiseen käytettyä rönsyilevää kieltä käytetään huomattavasti seksuaalisemman maailman löytämiseen. Nautintoja riittää ja jokin kielen ja sen kuvaamien kohteiden välisessä yhteydessä kyllästyy. Kolmannessa osiossa ihanuutta kannatteleva kieli pettää. Yltäkylläisyys alkaa tulvia, tunteet myrskyävät. Jäljelle jää vain itse ilmaisu ja mielikuvat. Jää lukijan päätettäväksi, eroaako tämä lähtöasetelmasta. 

Tekstisi on intohimoista ja eroottista. Mitä uutta koet kokoelmasi tuovan suomalaisen rakkausrunouden kentälle? 

Rakkaus on teoksessa miesten välistä rakkautta osittain siksi, että se luo kiinnostavan kontrastin romantiikan ajan heteronormatiivisuuteen. Vain heteitä kuvaa homoseksuaalista rakkautta ympäristössä, jossa sille ei historiallisesti ole annettu tilaa. Toisaalta myös romantiikan ihanteista ammentava tapa kuvata rakkautta ja etenkin seksiä on hauskalla tapaa anakronistinen, sillä nykykirjallisuudessa (homo)suhteita kuvataan yleensä suorasanaisesti ja ronskisti. Vertauskuvat koetaan kiusallisiksi ja kiertoilmaukset vanhanaikaisiksi, kenties siksi että vaietuille asioille halutaan antaa ansaitsemansa tila. Itse ajattelen, että runoilemalla, jaarittelemalla ja ammentamalla kokemuksia metaforisiin ja jopa raamatullisiin ja tieteen rajoja hipoiin ulottuvuuksiin, teen rakkaudelle vain entistä suurempaa kunniaa. 

Millainen kirjoittaja olet? Teksteissäsi on runsautta, onko se vielä suuremmasta runsaudesta karsittua vai huolella mietitty ja kirjoitettu juuri näin? 

Yleensä kirjoitan suoraan paperille sen mitä tarvitsen. Käänteisesti voinee ajatella, etten osaa tiivistää tai tehdä poistoja. Mutta minun on proosaakin kirjoittaessa yleensä vaikea kirjoittaa kerralla kovin paljoa. Editoidessa tulee tietenkin myös karsittua asioita, mutta sitäkin useammin teen lisäyksiä tai rehevöitän kohtia, jotka eivät tunnu kyllin runsailta. 

Minkä parissa työskentelet nyt? 

Minulla on useita asioita työn alla, mutta ensisijaisesti työstän nyt romaania, joka ilmestyy varmaan jo ensi vuoden alussa. Olen kirjoittanut kirjaa jo viitisen vuotta, eli nopeudesta ei sinänsä voi puhua. Kirjoittaessani yritän edistää niitä asioita, jotka kullakin hetkellä kiinnostavat ja innostavat. Olen kirjoittanut proosaa pidempään kuin runoutta, mutta en ole ainakaan vielä aikeissa kääntää takkia kokonaan. Runous kiinnostaa yhä. 

Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?

Runouden ystäville voisin suositella ainakin pientä OI-runozineä, joka ilmestyy tällä hetkellä kerran tai kahdesti vuodessa. Uusin numero leikkii muodolla, ja kunkin zinen irtopapereista koostuva sisältö on käsittääkseni koottu vanhan Kela-kirjekuoren sisään. 

Suosittelen myös lukemaan ja tukemaan kulttuurilehtiä, sillä niiden lukemisella ja niihin kirjoittamisella on ollut minulle kirjoittajana ja ihmisenä korvaamaton merkitys. Esimerkiksi runouslehti Tuli & Savu on aina mainio syväsukellus runousmaailmaan ja sen ympärillä käytyihin keskusteluihin, Niin & Näin esittelee lukijalleen filosofiaa sellaisena kuin sitä todella nykyään tehdään ja Nuori Voima (jonka kritiikkipalstaa nykyään itse toimitan) käsittelee yleisemmin kirjallista kulttuuria monipuolisesti ja seksikkäästi. 

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 301 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.