Antti Holman Kauheimmat runot ovat niin kauhean ihania, että ei meinaa raaskia laskea käsistään tai sitten ei meinaa hennoa lukea, ettei vaan loppuisi.
Holma marssittaa tässä kokoelmassa neljä runoilijaa, kukin omalla tyylillään, esiin. Juuri se onkin tämän runokirjan viehätys, että miten sama mies on niin nokkela ja oivaltava ja on pannut sanoja kivasti perätysten ja riviin ja jokaisen aina omalla tyylillään. Herkullista.
Reino Leinon tekstit ovat niin einoleinomaisia, että olen varma, että Eino Leino tirskuu niille jossain ”Kuolleiden runoilijoiden seurassa”.
Sirsi Sunnas, no se riimittely on juuri niin Kirsi Kunnaksen luokkaa, paitsi että nyt ei olla aina ihan niin lapsenmielisiä.
Edith Södermalm on olevinaan herkkä ja sellainen moderni loppusoinnuton kuin esikuvansa, joskaan ei soinnuton. Hauskat soinnut ovat duurivoittoisia.
Karin Toisiks-Paraske on suosikkini, sillä hän runoilee lounaismurteella niin hupaisasti, että kyllä panee naurattamaan.
Vaikka ei olisi runojen ystävä, niin tämä kirja on niin hervoton, että kyllä vaan suosittelen – vaikka porukalla ääneen lukemaan!