Eeva Kilpi: Elämää kaikki päivät

Elämää kaikki päivät

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Elämää kaikki päivät -kirjaan on koottu Eeva Kilven päiväkirjamerkintöjä, muistiinpanoja ja runoja. Niitä Eeva Kilpi kirjoitti neljän vuosikymmenen aikana muistikirjana käyttämäänsä Kai Sieversin teokseen Elämää vuoden kaikki päivät (Otava, 1983).  

Koosteessa on merkintöjä, jotka kertovat rakkaudesta, ystävyydestä, ihmisyydestä: ”metsä ja aika ovat arvokkainta mitä voimme toisillemme antaa;”  

Kielen kauneudesta: ”On tajuttava arkikielen kauneus. Miten hioutunutta ja luontevaa tavallinen puhe onkaan…;

Ajan kulumisesta: ”Elämä on kuin viikko. Se alkaa – ja sitten se on jo lopussa. Aivan äsken minulla oli vielä koira, äiti, lapset pieniä, isä, puoliso… Nyt on vain aina edessä perjantai…;” 

Elämästä, kuolemasta: ”Elämään synnytään jotta voitaisiin kuolla. Elämä on välttämätön kuolemalle…;

Vanhuudesta, yksinäisyydestä: ”…moninkertainen yksinäisyys ja ikävöinti odottaa ihmistä vanhana. On valmistauduttava siihen, että se aina vain pahenee… Vanheneminen ei ole herkkua. Puheet ”kultaisesta iästä” ovat pötyä… Ihminen ei itse tunne olevansa vanha. Vain muut näkevät vanhuuden.” 

Eeva Kilven keskeiset teemat: rauhanaate, luonnon suojelu ja halu kirjoittamiseen ovat myös mukana: ”Luonto ei tarvitse mitään muuta kuin että se jätetään rauhaan… Hyvä Jumala, anna rauha maapallolleLuonto ei tarvitse mitään muuta kuin että se jätetään rauhaan… Kirjoittaessani minä tunnen olevani elossa.

Useimmille sivuille on otettu vain sille päivälle muistiin merkitty lause, virke tai runo. Joillakin on monia samana päivänä vuosien varrella kirjoitettua, esimerkkinä 29.7. 

29.7.1984, sunnuntai-iltapäivä, äiti luonani Tapiolassa.

Vasta kun ajatukset kohoavat niin syvältä, ettei niitä voisi kertoa kenellekään, ne kannattaa kirjoittaa muistiin…

29.7.1985, maanantai Piskolassa, syyskesän helle. 

Ota minut syliin äiti ja pidä siinä, vie minut sinne minne itse olet menossa. Minä en pelkää kuolemaa, eivät perhoset pelkää… (sama teema löytyy Eeva Kilven runosta Vanhalle äidille 1987 ilmestyneessä runoteoksessa Animalia)

 29.7.2001 klo 6.48

Teko rankaisee itsensä, paitsi jos se on Jumalan tahtoma.

Eeva Kilven teksti Mika Tuomisen graafisen suunnittelun ja mustavalkokuvien kanssa on hieno ja vaikuttava kokonaisuus.  Jätän kirjan käden ulottuville, jotta voin uudelleen ja uudelleen palata siihen. 

Erinomainen lahjakirja – itselle, ystävälle, kelle tahansa! 

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 969 tilaajan joukkoon!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...