Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Valkoinen muistikirja sisältää merkintöjä vuoden 1999 kesästä vuosituhannen alkuun: puoli vuotta Eeva Kilven (s. 1928) autenttisia mielentiloja. Eeva oli tuolloin siis 71-vuotias.
Vuonna 2019 ilmestyivät luettavaksemme Sininen muistikirja vuosilta 2002–2003 sekä Punainen muistikirja, joka kertoi Eeva Kilven ajatuksia kesältä 2014.
Kuolema läsnä aina, luonto myös ja yksinäisyys, sydämentykytykset, uni, riittämättömyys – ja mitä näitä nyt kaikilla ainakin tilapäisesti läsnä ja ainakin mielessä.
Niin ja eroottinen Eeva on aina, sensuellisti.
“Kaipaan miestä, toisen aikuisen läheisyyttä, toista aikuista. Ajaakohan tämä tunne minut vielä ottamaan koiran?” pohtii kirjailija Naisen päiväkirjassa vuodelta 1978. Siis paljon ennen näitä muistikirjoja.
Nyt Valkoisessaan hän toteaa asian toteutuneena 19.–20.10.1999 klo 00.03: “On yö. Mihin minulta meni päivä? En muista siitä juuri mitään. Sen muistan, että eilen nain. Ai juu. Tämä päivä meni siitä toipumiseen.“
Vanhenee niin kaikki järjestyy? No ei, ja tuohan on toisarvoista, ei se helpota surua, joka on ‘minun sairauteni‘, masennusta, pojan, Vesan kuoleman kokemusta, huolta talvirenkaiden vaihdosta, avohakkuista, vanhenemisesta, hoitamishuolista ja kaikista asioista aina sfinksimäisen Putinin tutkimattomasta naamasta lähtien sekä evakko kun on, Venäjän ainaisesta arvaamattomuudesta. Ryssävihaa ei sovi ääneen sanoa.
Eeva Kilpeä lukisi vaikka kuinka kauan, ja siksi tuntuvat nämä muistiinpanotiivistelmät liian lyhyiltä, mutta toisaalta lyhyys hioo niistä timantteja.
Jos haluaa viettää enemmän aikaa Eevan Kilven laadukkaassa seurassa, niin kyllä kirjoja riittää: on romaania, Tamaraa, Häätanhua, novellia, runokokoelmaa yli kolmenkymmenen kirjan verran. Aihealueethan eivät juuri muutu, vaikka painotukset muuttuvatkin, ja ne löytyvät kirjailijan pohtimina Ihmisen ääni -sarjan kirjasta Eeva Kilpi vuodelta 1976.