Linda Bondestam: Elämäni pohjalla : Yksinäisen aksolotlin tarina

Elämäni pohjalla Pieni aksolotli elää tyytyväisenä omassa ihastuttavassa järvessään. Sieltä löytyy kaikenlaista; tiikerisalamantereita joiden kanssa viettää aikaa, ja aina välillä alas pohjalle vajoaa pinnalta kaikennäköistä mielenkiintoista tavaraa. Maailma kuitenkin muuttuu, ja pian häviävät aksolotlin ystävät ja ympäristö ei muutenkaan näytä enää entiseltään. Y... Lue koko vinkki »

Tove Jansson: Kuuntelija

Kuuntelija Novelli on vaativa kirjallisuudenlaji niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Kuinka muutamaan sivuun pitää mahduttaa koko maailma? Novelli vaatii aikaa myös lukijalta, vaikka sen lukeminen ei kauaa kestäisikään. Novellin kanssa ei saa kiirehtiä, sen taloudellinen tilankäyttö voi helposti harhauttaa. Ystävääni lainaten: romaanin kanssa on enemmän a... Lue koko vinkki »

Eino Saari: Miehen kosketus

Erään toisenkin miehen vaimon sairaus on terminaalivaiheessa. Hän haluaa keskustella kanssani pelkästään Paavo Väyrysestä. Keinutuoli narisee. En saa pullotettua hänen soisia silmiään nauhurille. Kolmas mies kaipaa lämmittelyä. Esileikkinä puhumme lasten kommelluksista. Kun hän saa lattensa juotua, humahdamme miehen suurimpaan suruun. Miehiin j... Lue koko vinkki »

Anja Portin: Radio Popov

Näin edessäni vain farkkujen taitetut lahkeensuut ja nuhjuiset tennarit, jotka olivat kai joskus olleet valkoiset. Nostin katseeni ja huomasin, kenelle jalat kuuluivat. Käytävässä seisoi sama tyttö, johon olin melkein kompastunut portaikossa syysloman jälkeisenä aamuna. Tytöllä oli pisamia ja vaaleanruskea leukaan ulottuva tukka, joka oli kiepaute... Lue koko vinkki »

Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin

Onko olemassa paikkaa, jossa emme olisi vain ohikulkumatkalla? Päämäärätön, eksyksissä, harhateillä, hukassa, ihmeissään, neuvoton, vieraantunut, juureton, vaivautunut, rauhaton: siitä seurasta minä löydän itseni. Nuo sanat ovat asuinsijani, niistä muodostuu maailma jossa elän. Italialainen nainen kaupungissa, nimiä ei tarvita, elää yksin ja ta... Lue koko vinkki »

Beth Morrey: Missy Carmichaelin rakkaustarina

Millicent eli Missy asuu liian isossa talossa liian yksin. Aina syrjäänvetäytyvä ja sosiaalisesti rajoittunut Missy ei oikein osaa hankkia ystäviä. Yhtenä kirpeänä syyspäivänä Missy pyörtyy torilla ja tapaa Sylvien, joka pyytää hänet kahville. Missy ei uskalla toivoa, että kahvikutsu olisi vilpitön, joten kieltäytyy useamman kerran. Lopulta Mis... Lue koko vinkki »

Delia Owens: Suon villi laulu

Suon villi laulu Delia Owensin esikoisteos Suon villi laulu on kelpo lukuromaani, tunteisiinkäypä tarina pohjoiscarolinalaiselta suolta. Tapahtumat lähtevät liikkeelle lokakuussa 1969, kun kylän kultapoika Chase Andrews löytyy kuolleena palotornin juurelta. Tapauksessa on epäilyttäviä piirteitä, jotka saavat sheriffin epäilemään rikosta. Epäilykset kohdistuvat pia... Lue koko vinkki »

Wilhelmiina Palonen: 206 pientä osaa

206 pientä osaa Mikä koostuu 206 pienestä ja vähän isommasta osasta? Ihmisen luuranko, tietysti, ja luista tässä kirjassa puhutaankin monella tavalla. Alvar on poika, jonka äiti tekee yksinhuoltajana kansainvälistä uraa Helena Rannan jalanjäljissä oikeushammaslääketieteen alalla eli kiertelee kriisialueilla tunnistamassa kuolleita hampaistaan ja konferensseissa... Lue koko vinkki »

Anni Saastamoinen: Sirkka

Anni Saastamoinen debytoi vuonna 2017 teoksellaan Depressiopäiväkirjat, joka perustui samannimiseen Ylen podcastiin ja joka kertoi mitä ilmeisimmin kirjailijan omiin kokemuksiin perustuen helposti samastuttavan, uskottavan ja osin raivoisankin tarinan masennuksesta ja sen vaikutuksesta koko elämään. Nyt kirjailija on lähtenyt aivan erilaisille teil... Lue koko vinkki »

Isabelle Arsenault ja Fanny Britt: Jane, the Fox & Me

Nuorella Hélènellä ei mene lujaa. Koulun vanhaan kaveripiiriin ei ole enää mitään asiaa, eikä uusia ystäviäkään millään löydy. Koulukiusaaminen on siten ikävä tosiasia, johon ujo Hélène parhaansa mukaan yrittää sopeutua. Lohtua arkeen tuo sentään Kotiopettajattaren romaani, jonka päähenkilö Jane toimii Hélènelle esikuvana – onhan Jane myös eräänlai... Lue koko vinkki »

Jari Tervo: Loiri.

Täytyy sanoa että ennakkoluuloin varustettuna ja varpaillani tarrauduin tähän teokseen, Jari Tervon ja lehtilööppien vuoksi. Jari Tervo: mahtaakohan malttaa pysyä värittelemättä asiassa. Lehtilööpit: yhtä paneskelua. Vaan kuinkas kävikään: hienoa jälkeä luettavissa. Jopa hellyttävää, erittäin empaattista. Ja kuten olettaa sopi: ei niillä naisill... Lue koko vinkki »

Torgny Lindgren: Kimalaisen mettä

Kirjailijan luentomatka Pohjois-Ruotsiin venyy odotettua pidemmäksi, kun hän jää ikään kuin loukkuun hänet majoittavan vanhan miehen luo syrjäseudulle. Vanha mies, Hadar, sairastaa parantumatonta syöpää, muttei suostu kuolemaan ennen naapurissa asuvaa vaikeasti sydänvikaista veljeään Olofia. Kirjailija jää talveksi veljesten pariin ja yrittää samal... Lue koko vinkki »

Jani Nieminen: Komero

Ei pitäisi nauraa – vai saisiko? – kun teinitytär antaa palaa ja paukkua päin naamaa vanhemmilleen, teryleenihousuiselle iskälle ja uskonhurskaalle äiskälle. Mutta kun nauratti Annen tullessa meikit levinneinä ja tukka lehmän nuoleman näköisenä Provinssirockista huojuen kotiin. Kohtaus on vakava. Jani Niemisen dialogi, tilanteen ollessa niin san... Lue koko vinkki »

Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari

Ota rautakanki ja mene maasta pilkistävän ison kiven juureen, ja kas: leppäkertuksi tunnet itsesi. Ei hievahdakaan! Vaan kun aikasi töngit ja tunget, alkaa pian nytkähdellä ja liikahdella. Vähän samanlainen olo oli sen parin viikon ajan, jonka Miki Liukkosen (1989-) Hiljaisuuden mestari -romaania kammioni hiljaisuudessa tutkiskelin. Aikaa vieräh... Lue koko vinkki »

Asko Sahlberg: Haudallasi, Adriana

Danielin isä tekee kuolemaa ja on jättämässä jälkeensä sievoisen perinnön. Yksinäinen Daniel on pitänyt pitkään kannattamatonta antikvariaattia, mutta nyt alkaa olla aika luopua siitä. Hän vuokraa talonsa piharakennuksen asunnoksi romanialaiselle prostituoidulle, jonka kanssa hän pian ystävystyy ja pääsee lievittämään yksinäisyyttään. Mutta vähitel... Lue koko vinkki »

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja

Eeva Kilpi on 91-vuotias. Sinisen muistikirjan merkinnät ovat pääosin vuosilta 2002–2003. Tuolloin Eeva oli 74–75-vuotias. Tunsi itsensä vanhaksi, yksinäiseksi, mutta kuitenkin vielä kykeneväksi palvelemaan itseään, olemaan oma henkilökuntansa: "22.8.2003 klo 23.12 Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta joka ... Lue koko vinkki »

Ari Haasio: Hikikomorit

Joskus vuosia sitten näin japanilaisen tv-dokumentin hikikomoreiksi kutsutuista nuorista miehistä, jotka syystä tai toisesta olivat syrjäytyneet koulutus- ja työelämästä ja vetäytyivät sitten huoneeseensa vain tietokone seuranaan; japanilaisen kunniakäsityksen myötä häpeilevät vanhemmat veivät heille vaivihkaa ruokalautasellisia. En osannut sill... Lue koko vinkki »

Hannu Mäkelä: Muistan : Vapaus

Hannu Mäkelän (s. 1943) luontoiselle ikiliikkujalle ja menijälle ei välttämättä vapaa kirjailijaelämä ole terveellistä. Sitä tässä nyt kuitenkin eletään kahdenkymmenen vuoden Otavan työrupeaman jälkeen. Eikä olekaan. Mutta kirjallisesti tuottavaa vapauden aika kyllä on. Oma elämä, Leinon elämä, L. O. Onervan, Kiven, Casanovan, Uspenskin ja monen... Lue koko vinkki »

Jean-Jacques Rousseau: Yksinäisen kulkijan mietteitä

Kerran ihastunut, aina ihastunut: minä (1950-) Rousseauhun (1712-1778)! Ei siitä mihinkään pääse. Kasvattajaan, joka luovutti kaikki viisi lastaan heti syntymästä pois löytölasten kotiin – ettei heidän äitinsä olisi hemmotellut lapsia piloille! Emilén luin silloin kun pitikin: opettajanvalmistuslaitoksessa. Ei iskenyt nuoreen kandidaattiin, vaan... Lue koko vinkki »

Jim Broadbent ja Dix: Dull Margaret

Taide inspiroi taidetta. Sarjakuva Dull Margaretin syntyhistoria on suhteellisen mielenkiintoinen, sillä se on saanut inspiraationsa Pieter Bruegelin hurmeisesta maalauksesta Dulle Griet. Kaaottisessa ja rumassa maailmassa yksin tarpova nainen on mysteeri, kuka hän oikein on ja minne hän on menossa? Jim Broadbentin (kyllä, se näyttelijä) ja Dixi... Lue koko vinkki »