Täytetyt

Jyrki Vainonen: Täytetyt

Se, mikä tai mitä ihminen oli ennen tänne päätymistään, menettää merkityksensä. Vanhan tilalle tulee uutta, vierasta. Se itää tietoisuuden takana, juurtuu ja vahvistuu. Unien mukana se kulkeutuu mielen etumaisiin, valoisiin huoneisiin. Suuren huumejutun avaintodistaja Elias, ehkä hänen nimensä on Elias, lähtee suoraan oikeussalista uuteen paikka... Lue koko vinkki »
Seek You : A Journey through American Loneliness

Kristen Radtke: Seek you : A Journey Through American Loneliness

Yksinäisyydestä puhutaan usein aikamme vitsauksena. Kristen Radtke tarkastelee ilmiötä monitahoisessa kirjassaan, jota voisi ehkä parhaiten kuvailla sarjakuvalliseksi esseeteokseksi. Radtken pohdiskelevat tekstit tarkastelevat aihetta monesta näkökulmasta; toisinaan ne ovat hyvin henkilökohtaisia, käsitellen hänen omaa ja sukulaistensa suhdetta yks... Lue koko vinkki »
Ja mutta että sitten

Anni Saastamoinen: Ja mutta että sitten

Kirjan nimi on jo sellainen, että on luvassa "annisaastamoinen-komiikkaa". Se on kirjoitettu pienellä, mutta miten en osaa sitä niin kirjoittaa... Anni Saastamoinen kirjoittaa asioista, jotka ovat suht arkisia, melko tavallisia ja monille hyvinkin tuttuja, mutta tyyli on sellainen törkkivän toteava, että se maistuu huumorille. On Laila, jonka h... Lue koko vinkki »
Crushing : An Illustrated Misadventure in Love and Loneliness

Sophie Burrows: Crushing : An Illustrated Misadventure in Love and Loneliness

Sophie Burrowsin sarjakuvaa lukiessa tuntuu siltä kuin tipahtaisi pehmeään lankakerään. Osittain tunne johtuu Burrowsin piirustustyylistä, joka on utuisen pehmeää ja josta on selkeästi hahmotettavissa myös yksittäiset kynänviivat. Ennen kaikkea tunne kuitenkin johtuu siitä, että harvemmin tulee luettua näin vilpittömän herttaista sarjakuvaa. Ta... Lue koko vinkki »
Pönttö

Kirsti Kuronen: Pönttö

Olen viime aikoina lukenut useampia säeromaaneja. Koska lajityyppi kiinnostaa, piti tietenkin tutustua Kirsti Kurosen teoksiin, Kuronen kun on lajin pioneerejä Suomessa. Kurosen Paha puuska taisi olla ensimmäinen suomenkielinen säeromaani. Nappasin itse ensimmäiseksi luettavaksi tämän Pöntön. Säeromaanien muoto ja mitta vaihtelee runomaisemmasta... Lue koko vinkki »
Valkoinen muistikirja

Eeva Kilpi: Valkoinen muistikirja

Valkoinen muistikirja sisältää merkintöjä vuoden 1999 kesästä vuosituhannen alkuun: puoli vuotta Eeva Kilven (s. 1928) autenttisia mielentiloja. Eeva oli tuolloin siis 71-vuotias. Vuonna 2019 ilmestyivät luettavaksemme Sininen muistikirja vuosilta 2002–2003 sekä Punainen muistikirja, joka kertoi Eeva Kilven ajatuksia kesältä 2014. Kuolema läs... Lue koko vinkki »
Piranesi

Susanna Clarke: Piranesi

Joskus kirjailijoilta kestää vähän pidempään julkaista toinen kirja esikoisteoksen jatkoksi. Susanna Clarke debytoi upealla ja moneen kertaan palkitulla Jonathan Strange & herra Norrell -romaanillaan vuonna 2004 (suomeksi 2005) ja nyt 16 vuotta myöhemmin ilmestyy seuraava teos, Piranesi. Ensivaikutelma kirjasta oli: onpas tämä pieni. Sisältä... Lue koko vinkki »
Kaksi on liikaa

Merja Svensk: Kaksi on liikaa

Kaksi on liikaa kertoo kolmesta hyvin erilaisesta ja erilaisessa elämänvaiheessa olevasta ihmisestä.  Natalia on Savonrannasta kotoisin oleva nuori nainen, kahdeksankymppinen parkinsonin tautia sairastava Mauri elää yksin Itä-Helsingissä ja nuori irakilainen Bilal asuu vastaanottokeskuksessa.  Yhteistä näille kolmelle on onnen etsintä. Jokainen ... Lue koko vinkki »
Haikara jolla ei ollut nimeä

Ella Brigatti: Haikara jolla ei ollut nimeä

Oikeastaan tilasin katsottavaksi kirjan Liian pieni norsu, ja sainkin kirjapaketin, jossa on koko sarja mukana eli neljä tosiinsa liittyvää satukirjaa. Piristäviä, suomalaisia lastenkertomuksia. Tekijä on Ella Brigatti, julkaisija on Capuchina Kustannus, joka jatkaa Kulttuurikioski osk:n lastenkirjakustannustoimintaa. Akvarellimaiset puolitoist... Lue koko vinkki »
Paul at Home

Michel Rabagliati: Paul at Home

Paulin elämässä mikään ei ole dramaattisesti pielessä. Ura sarjakuvataiteilijana etenee hyvin, ja kirjamessuillakin Paulin uusin teos otetaan innostuneesti vastaan. Vaikka uransa puolesta Paul elääkin jonkinlaista huippukautta, näin muuten kaikkea leimaa haikea surumielisyys. Nuoruuden innostus on jo ajat sitten kadonnut, terveys reistailee, avioli... Lue koko vinkki »
Lumen pelko

Timo K. Mukka: Lumen pelko

Voimakasta tulkintaa Timo K. Mukalta (1944-1973) aina, kirja kuin kirja, joita kaikkiaan ilmestyi 11, lyhyenä elinaikana yhdeksän ja jälkeenpäin vielä kaksi sekä Legenda jo eläessään -sarjassa Erno Paasilinnan kirjoittama Timo K Mukka. Lumen pelko on kolmen novellin teos, jossa liikutaan Lapin ja Islannin maisemissa - missäpäs muuallakaan kuin k... Lue koko vinkki »
Kaikkeus on meidän

Liisa Louhela: Kaikkeus on meidän

Ihastuneena kirjaan, etenkin sen kotoisaan kieleen, joka tosin saattaa aiheuttaa tuskaakin erikotoisalueilla asuville. Mutta ei syytä suureen huoleen: kirjan kieli on vain osin murteellista ja murteellisten sanojen käyttö hallittua. Liisa Louhelan esikoisromaani Kaikkeus on meidän kertoo piikatyttö-Reetan rakkaudesta mustilais-Tenhoon. Louhela k... Lue koko vinkki »
Piispa

Risto Oikarinen: Piispa

Jo naispapeissa oli kestämistä, saatikka nyt kun piispaksi on valittu nainen. Siinä on miespappiparoilla, jos kiihkeimmillä seurakuntalaisillakin kestämistä. Niinpä vastustajat verkostoituvat, miespapit alkavat muistuttaa kaiken nakertavaa maanalaista rottalaumaa. Kaljurotiksi heitä Helsingin ensimmäinen naispiispa mielessään nimitteleekin. Meet... Lue koko vinkki »
Yksin kotona

Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona

Olen ollut jo vuosien ajan kovasti mieltynyt lukemaan Helsingin Sanomista toimittaja Anna-Stina Nykäsen pakinoita ja kolumneja: hänen tyylinsä on iskevä ja aiheet mielenkiintoisia. Mutta kevään 2020 koittaessa Nykäsenkin elämään oli sisältynyt menetyksiä: ainoa poika muutti pois kotoa ja mikä pahinta, aviomies kuoli lomamatkan lennolla sydänkohtauk... Lue koko vinkki »
Ilman sitoumuksia

Tero Liukkonen: Ilman sitoumuksia

Liukkonen? Ensituttavuus, vaikka julkaisuja koko joukko. Tämä ei siis ole se kohutumpi Liukkonen, se Miki, vaan Tero, filosofian tohtori, s. 1960. Ilmankos jotenkin nykäisi, kun tulin kirjassa kohtaan, jossa uuninkorjaaja Tegelman astuu papin, kirjan päähenkilön, kämpälle ja esittelee itsensä paitsi muurariksi, myös siinä sivussa teoreettisen fi... Lue koko vinkki »
Tilhi

Karoliina Niskanen: Tilhi

Toivotan ovenraosta Iirolle hyvät yöt, ja Iiro toivottaa minulle haistavitut. Kello on jo puoli kaksitoista, mutta Tilhikin valvoo yhä. Se vetää minut kädestä pitäen huoneeseensa, ja sitten minun pitää taas heilutella ilmassa sitä typerää venelelua ja tehdä suullani meren kohinaa. Tilhi katsoo lumoutuneena. Inkeri Suomisen perhe vaikuttaa tavall... Lue koko vinkki »
Elämäni pohjalla

Linda Bondestam: Elämäni pohjalla : Yksinäisen aksolotlin tarina

Pieni aksolotli elää tyytyväisenä omassa ihastuttavassa järvessään. Sieltä löytyy kaikenlaista; tiikerisalamantereita joiden kanssa viettää aikaa, ja aina välillä alas pohjalle vajoaa pinnalta kaikennäköistä mielenkiintoista tavaraa. Maailma kuitenkin muuttuu, ja pian häviävät aksolotlin ystävät ja ympäristö ei muutenkaan näytä enää entiseltään. Yk... Lue koko vinkki »
Kuuntelija

Tove Jansson: Kuuntelija

Novelli on vaativa kirjallisuudenlaji niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Kuinka muutamaan sivuun pitää mahduttaa koko maailma? Novelli vaatii aikaa myös lukijalta, vaikka sen lukeminen ei kauaa kestäisikään. Novellin kanssa ei saa kiirehtiä, sen taloudellinen tilankäyttö voi helposti harhauttaa. Ystävääni lainaten: romaanin kanssa on enemmän ai... Lue koko vinkki »

Eino Saari: Miehen kosketus

Erään toisenkin miehen vaimon sairaus on terminaalivaiheessa. Hän haluaa keskustella kanssani pelkästään Paavo Väyrysestä. Keinutuoli narisee. En saa pullotettua hänen soisia silmiään nauhurille. Kolmas mies kaipaa lämmittelyä. Esileikkinä puhumme lasten kommelluksista. Kun hän saa lattensa juotua, humahdamme miehen suurimpaan suruun. Miehiin ja... Lue koko vinkki »

Anja Portin: Radio Popov

Näin edessäni vain farkkujen taitetut lahkeensuut ja nuhjuiset tennarit, jotka olivat kai joskus olleet valkoiset. Nostin katseeni ja huomasin, kenelle jalat kuuluivat. Käytävässä seisoi sama tyttö, johon olin melkein kompastunut portaikossa syysloman jälkeisenä aamuna. Tytöllä oli pisamia ja vaaleanruskea leukaan ulottuva tukka, joka oli kiepautet... Lue koko vinkki »