Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ranskalainen Valérie Perrin oli jotenkin uinut ihan kirjallisen tutkani ohitse, mutta onneksi on lukupiiri, jonka kukin jäsen valitsee vuorollaan jotain kiinnostavaa luettavaa. Niinpä käsiini päätyi Vettä kukille, kansainvälisesti menestynyt moneen kertaan palkittu romaani. Ja onneksi päätyi – Vettä kukille on aivan ihana teos!
Ihana, se on tosiaankin ensimmäinen adjektiivivalinta, joka mieleeni tulee kirjasta puhuessani. Sen keskiössä on Ranskan itäosissa asuva hautausmaan hoitaja Violette Toussaint, jonka elämä ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Väkivaltainen avioliitto hulttiomiehen kanssa on vain yksi elämässään monesti pettymään joutuneen Violetten suurista tragedioista.
Valérie Perrinin tapa kertoa hahmoistansa, heidän sattumuksistaan ja heidän elämiensä yllättävistä leikkauskohdista on kaikessa inhimillisyydessään ja lämmössään huumaavan kaunis. Vähitellen auki kehräytyvän pääjuonikuvion arvoituksellisuus ja yllättäväyys luovat kirjaan hienon tunnelman. Perrinin hahmot eivät ole yksiulotteisia. Kirjan lukemisen päällimmäinen tunne on hyvä mieli.
No, onhan Vettä kukille ranskalainen romaani sanan varsinaisessa merkityksessä, ja toki meikäläisen frankofilian aktiivisempaan vaiheeseen tämä sopii kuin nenä päähän, ja nämä tietyt periranskalaiset piirteet – tunteet edellä, tietty hienostelevuus mukana – voivat osaa lukijoista ärsyttääkin. Mutta minulle Valérie Perrinin Vettä kukille on yksi tämän vuoden parhaita romaaneja. Suosittelen!
