Tytön tarina -kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva sängylle käpertyneestä nuoresta naisesta.

Annie Ernaux: Tytön tarina

Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnetään Annie Ernaux’lle rohkeudesta ja mestarillisesta tarkkuudesta, jolla hän paljastaa henkilökohtaisen muistin juuret, sen vieraantuneisuuden ja muistamisen yhteisölliset rajat. Näin Ruotsin akatemia perusteli maailman merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon myöntämistä ranskalaiselle Annie Ernaux’lle vuonna 202... Lue koko vinkki »
Underworldin piirroskansi kuvaa maanalaista maailmaa, jossa valkoisiin suojapukuihin pukeutuneet ihmishahmot seikkailevat.

Mathieu Burniat: Underworld

Underworldin lähtökohta on todella erikoinen. Alamaailman valtias Haades etsii itselleen seuraajaa, ja mikäpä olisi "loogisempi" tapa löytää sellainen, kuin järjestää nälkäpelihenkinen kamppailu, jossa voi olla vain yksi voittaja. Kilpailijoiden yllätykseksi tässä on kuitenkin koukku. Alamaailma ei nimittäin ole niinkään kuoleman kuin elämän valtak... Lue koko vinkki »
A People's History of Football -kirjan kannessa on piirros laajasta kirjosta erilaisia jalkapalloilijoita eri aikakausilta keskiaikaisesta ritarista moderneihin pelaajiin.

Lelio Bonaccorso, Mickaël Correia ja Jean-Christophe Deveney: A People’s History of Football : A Graphic Chronicle

Sanottakoon se heti, että en ole mikään suuri jalkapallon ystävä. Peliä oli aikoinaan hauska pelata liikuntatunneilla, mutta sen läheisempää tuttavuutta en ole lajiin kehittänyt. Koska itsensä sivistäminen on kuitenkin kohtuu hauskaa puuhaa, niin näin MM-kisojen kunniaksi tuli luettua A People's History of Football. Sarjakuva perustuu Mickaël Corre... Lue koko vinkki »
Kolmikon vaaleanpunaisessa kannessa on piirros kolmesta hyppäävästä uimapukuun pukeutuneesta nuoresta, taustallaan laskevan auringon kajo. Kuvan alareunassa näkyy päivänvarjo.

Valérie Perrin: Kolmikko

Enää ei Valérie Perrin pääse yllättämään meikäläistä puun takaa kuten Vettä kukille -romaanin yhteydessä. Ehei, odotukseni olivat valmiiksi valtavan korkealla, kun tartuin Kolmikkoon. Ja Valérie Perrin lunastaa ne odotukset loistavasti: Kolmikko on aivan parhaita pitkään aikaan lukemiani romaaneja. Adrien, Nina ja Étienne kohtaavat koulun pihall... Lue koko vinkki »
Jakarandan violetissa kannessa on musta jakarandapuun siluetti. Puun latvassa istuu lapsi, puun juurella seisoo aikuinen.

Gaël Faye: Jakaranda

Ranskalaisen Milanin äiti on kotoisin Ruandasta, mutta ei koskaan puhu menneestä. Vuonna 1994 Milan selittelee kehnoa koulumenestystään väittämällä, että hänen vaikeutensa johtuvat sodasta hänen äitinsä kotimaassa. Milan ei kuitenkaan varautunut siihen, että totta kai vanhempiin otetaan yhteyttä. Valhe paljastuu ja Milan joutuu kertaamaan kuudennen... Lue koko vinkki »
I Am Their Silence -kirjan kannessa on piirros kylpyhuoneen peilin edessä seisovasta nuoresta naisesta kädessään huulipuna. Kirjan nimi on kirjoitettu peiliin huulipunalla.

Jordi Lafebre: I Am Their Silence : Barcelona Murder Mystery

Psykiatrina työskentelevä Eva Rojas on itse tutkinnan alla. Tarina alkaa, kun Eva kertoo omalle psykiatrilleen tapahtumista, jotka johtivat hänen ammatinharjoittamislupansa perumiseen. Evan nuori potilas Penelope Montruos on vaikutusvaltaisesta viininvalmistajasuvusta, ja edessä on testamentin lukeminen, johon Penelope haluaa Evan henkiseksi tueksi... Lue koko vinkki »
Filatelistin kannessa on sinisävyinen talvinen alppikylä vuorilaaksossa. Etualalla on pinsetit, jotka pitelevät veristä sveitsiläistä postimerkkiä.

Nicolas Feuz: Filatelisti

Joku koiranleuka on irvaillut, että sveitsiläisen luovuuden suurimmat ilmentymät ovat käkikello ja emmentaljuusto. En osaa sanoa, tunkeutuuko Nicolas Feuz kirjailijana tähän joukkoon, mutta joka tapauksessa hänen jännitysromaaninsa Filatelisti oli hengästyttävä, osin suorastaan hurja lukukokemus. Joten jälleen kerran on sisältövaroitus paikallaan: ... Lue koko vinkki »
Jälkimaininkeja-kirjan kannessa on rantakiviä ja niitä vasten tyrskyävää vettä.

Maylis De Kerangal: Jälkimaininkeja

Pökerryttän hyvän Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät -teoksen jälkeen olen kohdistanut Maylis de Kerangaliin aina poikkeuksellisen kovat odotukset. Pettyä ei ole ikinä tarvinnut, eikä tarvitse nytkään: uusi romaani Jälkimaininkeja on erinomainen. Keski-ikäinen pariisilaisnainen saa puhelun Le Havren poliisista: aallonmurtajalta on löytynyt ... Lue koko vinkki »
Peppukalan kannessa on yksinkertainen piirros pinkistä pyllyn muotoisesta kalasta.

Magali Le Huche ja Pauline Pinson: Peppukala

Peppukalasta ei tarvitse oikeastaan nähdä kuin kansi ymmärtääkseen kirjan idean. Kannessa on nimittäin mustalla taustalla iso vaaleanpunainen pyllyn näköinen kala. Siinä on kirjan päähenkilö Peppukala, joka elelee meressä ja näyttää pyllyltä. Muut kalat nauravat kun Peppukala päästelee suustaan pieruääniä, mutta se vitsi käy äkkiä vanhaksi. Peppuka... Lue koko vinkki »
Rymdposten Levererar -sarjakuvan kannessa on piirros avaruuspostinkantaja Bobista punaisen planeetan pinnalla, taustallaan avaruusalus.

Guillaume Perreault: Rymdposten Levererar

Bob on perusjätkä, jonka rutiininomainen työ avaruuspostimiehenä tuo ihan tarpeeksi tyydytystä. Eräänä aamuna luvassa on kuitenkin shokki. Pomo iskee pöytään uuden jakelualueen, ja kuten arvata saattaa, Bobin kirjeenkantoseikkailut ties millä planeetoilla eivät suju ilman kommelluksia. Guillaume Perreaultin lasten sarjakuva on perusasetelmal... Lue koko vinkki »
Weeklyn kannessa on ylhäältä päin kuvattu katukuva, jossa runsas joukko eläinhahmoisia ihmisiä kulkee kadulla tekemässä asioitaan. Keskellä katsojaa kohti katsoo kirkkaan värikkäänä erottuva pieni näätähahmo, Weekly.

Juan Díaz Canales ja Giovanni Rigano: Blacksad esittää : Weekly

Weekly on Blacksad-sarjakuvista tuttu journalistina työskentelevä näätä, joka on nyt saanut oman spinoff-sarjakuvan. Weekly edustaa aika tyypillistä origin-tarinaa: se kertoo, kuinka päähenkilö kehittyy nuoresta raakileesta ammattilaiseksi ja saa nimen, jolla hänet tullaan myöhemmin tuntemaan. Tässä tapauksessa lukija saa tietää, että Weeklyn oikea... Lue koko vinkki »
Valens bibliotek -kirjan kannessa soutuveneessä istuva mies lukee kirjaa vedestä nousseelle isolle valaalle.

Judith Vanistendael ja Zidrou: Valens bibliotek

Valens bibliotek on vaikea arvosteltava. Tarina on niin yksinkertainen ja sitten toisaalta taas ei. Päähenkilö on postimies, joka soutuveneellään vie kirjeitä ympäri merta. Kerran hän törmää veneellään valaaseen, mutta otus osoittautuu paitsi puheliaaksi, myös uteliaaksi. Mitä tapahtuu joelle, joka ei koskaan saavuta merta? Sattuuko tuleen kun se p... Lue koko vinkki »
Säteilevän tulevaisuuden kannessa on violetin sävyinen valokuva, jossa pitkään takkiin pukeutunut mies seisoo selin kameraan Prahan Kaarlensillalla.

Pierre Lemaitre: Säteilevä tulevaisuus

Ollaan keväässä 1959, kun Pierre Lemaitren Suuri maailma -sarjan kolmas osa Säteilevä tulevaisuus lähtee liikkeelle maaseudulta Pariisin liepeiltä, jonne Louis ja Angèle Pelletier ovat muuttaneet Beirutista kasvattilapsenlapsensa, 10-vuotiaan Coletten kanssa. Colette viihtyy hyvin isovanhempiensa luona, kunnes tapahtuu jotain traagista. Colettea pe... Lue koko vinkki »
Raging Clouds -kirjan kannessa on vaaleanpunainen taivas, iso kumpupilvi ja sen edessä kaksi naista. Länsimaisen näköinen nainen katsoo vasemmalle ja hänessä selkäpuolellaan kiinni roikkuva aasialainen nainen katsoo oikealle.

Yudori: Raging Clouds

Aatelissukuinen Amélie kokee arvonalennuksen, kun hänet naitetaan porvari Hansille, mutta nopeasti käy ilmi, että se on hänen ongelmistaan pienin. Pariskunta ei sovi toisilleen yhtään: Hans kohtelee vaimoaan ostettuna hyödykkeenä, ja kylmäkiskoinen tieteestä innostunut Amélie ei löydä Hansista älyllistä vertaistaan. Aviomiehen matka Lissaboniin tuo... Lue koko vinkki »
En ole koskaan tuntenut miehiä -kirjan kannessa on piirros nuoresta naisesta pimeässä huoneessa. Taustalla näkyy kalteriseinä, jossa on haaleanruskea valopilkku.

Jacqueline Harpman: En ole koskaan tuntenut miehiä

Maanalaisessa sellissä elää 39 naista ja yksi tyttö. Heitä vartioivat puhumattomat miesvartijat, jotka iskevät ruoskalla, jos naiset rikkovat sääntöjä. Valot sammuvat ja syttyvät, välillä tuodaan vaatimattomia ruoka-aineksia. Naiset eivät tiedä, miksi heidät on vangittu, missä he ovat tai kuinka kauan he ovat olleet vangittuna. Ainakin heillä on ku... Lue koko vinkki »
Monique pakenee -kirjan kannessa on violetinsiniseksi posterisoitu katunäkymä Pariisista ja ihmisten valkoisia siluetteja. Yksi naisen siluetti erottuu selvästi muusta väkijoukosta.

Édouard Louis: Monique pakenee

Ranskalainen Édouard Louis jatkaa perheensä vaiheiden kirjallista käsittelyä. Edellisen Muutos : Metodi -kirjan jätin jo lukematta, kun vähän aloin jo kyllästyä, ja tämän Monique pakenee -teoksen otin senkin varaukseen kirjastosta vähän epäilyksin. Kirjan katalogikuvaus sai sen vaikuttamaan likimain sosiaalipornolta, jossa Louis arvioi kriittisesti... Lue koko vinkki »

Lomig: John Muir : To the Heart of Solitude

John Muir (1838–1914) muistetaan varhaisena luonnonsuojelun uranuurtajana ja Yhdysvaltain kansallispuistojärjestelmän isänä. Erityisesti Yosemiten laakso ja sen vuoret olivat hänelle elämänmittainen intohimo, ja juuri sieltä Muirin nimi on jäänyt minullekin hämärästi mieleen. Lomig tutkii sarjakuvassaan, mikä lopulta ajoi Muirin varhaiseksi ekologi... Lue koko vinkki »
Päivä jona ei tapahtunut mitään -kirjan kannessa oranssiin takkiin pukeutunut lapsi roikkuu vauhdikkaasti puun oksasta.

Beatrice Alemagna: Päivä jona ei tapahtunut mitään

Kuvakirjoja on epäilemättä maailmalla tarjolla vaikka millä mitalla suomennettavaksi. Italialainen kuvittaja Beatrice Alemagna löytyi suomennettavaksi jo vuonna 2023 Harold Snipperpotin kaikkien aikojen katastrofi -kirjan myötä. Se saa nyt jatkoa Alemagnan palkituimmalla kirjalla: Päivä jona ei tapahtunut mitään on voittanut useita lastenkirjapalki... Lue koko vinkki »
The Great Turkey Walk -kirjan kannessa poika kävelee preerialla, ympärillään kalkkunoita ja takanaan neljän aasin vetämät vankkurit.

Léonie Bischoff ja Kathleen Karr: The Great Turkey Walk

Nuorella Simon Greenillä on maine yksinkertaisena poikana – itse asiassa niin yksinkertaisena, että opettajakin toteaa ettei koulunkäynti johda hänen kohdallaan enää mihinkään. Niinpä 15-vuotias poika "valmistuu" koulusta etuajassa, ja edessä odottaa suuri maailma, jossa jotenkin pitäisi elättää itsensä. Vuoden 1860 Missourissa ei ole vaihtoehtoja... Lue koko vinkki »
Pianossa-kirjan kannessa on reunassa kapea suikale Pariisin taivaanrantaa pystyssä, sitten kapea valkea raita jossa on ihmisen siluetti, ja sitten yli puolet kannesta Pariisin taivaanrannan haaleanbeigeä heijastumaa.

Jean Echenoz: Pianossa

Max on menestyvä konserttipianisti, mutta hän kärsii hirvittävästä esiintymisjännityksestä, joka alkaa hälvetä vasta hänen soittaessaan konsertissa ensimmäisen väärän sävelen. Max on ihmissuhteissaan vaativa ja itsekeskeinen, eikä hänellä sisarensa, assistenttinsa ja agenttinsa lisäksi juuri muita pysyviä ihmissuhteita ole. Lisäksi, kuten Pianossa-... Lue koko vinkki »