Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Au pairina nuorena työskennellyt Marie palaa muistoihinsa nähtyvään lehdessä uutisia Ranskassa tapahtuneesta terrori-iskusta. Hän tunnistaa kuvissa entisen opettajansa Flon taidekoulusta Hollannista. Marie alkaa kertoa kokemuksistaan päästäkseen irti menneestä traumasta. Hän kertoo tarinaansa kirjeillä, joita hän kirjoittaa hänen traumansa aiheuttaneelle Flolle.
Aluksi kirjassa kerrotaan taustatarinaksi vuosia aiemmin Lambertien au pairina toimineen saksalaisen Eloisen tarina. Millainen Eloise oli, millaista hänen elämänsä oli Lambertien lasten kanssa, ja miksi hän matkusti takaisin kotimaahansa.
Au pairin palkannut Phillip Lambert syntyi perheen kolmanneksi lapseksi. Hän oli arka lapsi, joka viihtyi paremmin kotona itsekseen kuin ihmisten kanssa. Häntä pelättiin ja pidettiin omituisena. Itse hän ymmärsi jo varhain, että näki enteitä, tai että hänellä oli intuitio, joka varoitti pahoista tapahtumista. Hän pelkäsi itsekin näitä tuntemuksia ja näkyjä ja yritti unohtaa kummallisen kykynsä.
Phillip oli tutustunut Laurenceen liikematkansa aikana. He menivät naimisiin ja saivat ensimmäisen lapsensa Nicolasin. Phillipin elämä tyyntyi, ja hän keskittyi lapsen hoitamiseen. Hän ajatteli, että näyt ja pelot olivat poissa. Mutta kun heille tuli au pairiksi Eloise, kaikki muuttui.
Eloisen tultua se oli alkanut taas. Tytön punainen tukka, hyvin ravittu olemus, silmien vihreä vivahde ja varmuus, että jokin tuhoaisi sen kaiken – se kaikki oli iskenyt yhdellä kertaa ja kirjaimellisesti mojauttanut hänet maahan.
Philippe oivalsi itse, että hänen pelkonsa ja näkynsä olivat vain uinuneet piilossa, herätäkseen taas entistä rankempina.
Kuka sitten oli Flo, jolle Marie kirjoitti? Flo oli Marien opettaja ja valokuvaaja, joka kuvasi salaa Marien elämää ja julkaisi valokuvakirjan, jossa Marie ensimmäistä kertaa näki, että Flo oli pettänyt hänen luottamuksensa. Marie jätti taideopinnot ja pakeni nuolemaan haavojaan Pariisiin. Kun hän myöhemmin palasi kotiin, hän ei ollut unohtanut tapausta eikä antanut anteeksi Flolle.
Kirjassa Marie kävelee Pariisin katuja ja muistelee nuoruutensa au pair -aikoja ja traumaa, jota hän pakeni Hollannista vuonna 1989. Samalla hän kertoo Lambertien tarinan, joka paljastui hänelle silloin, kun hän oli au pairina perheessä.
Kirjan nykyhetkessä vuonna 2015 Marie katsoo uutisia Bataclan-teatterin terrori-iskusta. Hän tunnistaa uutiskuvissa vilahtavan naisen: se on Flo, hänen entinen taideopettajansa ja hyväksikäyttäjänsä. Flo ei pysty enää koskaan katsomaan häntä tai ottamaan hänestä kuvia. Flon henkinen ote ja valta Marieen on tämän terrori-iskun myötä päättynyt.
Taidehistorioitsija ja kirjailija Sacha Bronwasser on kirjoittanut monitasoisen psykologisen romaanin, joka vaatii lukijalta aikaa, jotta ymmärtää, mitä kirjassa halutaan sanoa. Koska kertojana kirjassa on Marie, joka kertoo myös ajasta, jota ei ole itse kokenut, tapahtumat tuntuvat hieman ristiriitaisilta ja sekaviltakin, ja niitä joutuu pohtimaan. Mitä et näe sopii sellaiselle lukijalle, joka ei odota nopeaa juonenkulkua eikä selkeitä ratkaisuja tapahtumille. Bronwasserin kirja on juuri mitä nimikin kertoo, Mitä et näe. Kuvittelua ja pohdintaa, miten asiat menivät ja miten ne olisivat voineet mennä.
