Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Johannes Löytövaaran elämää ei ole enää monta hetkeä jäljellä. Hoitokodissa makaava vanhus löytää harhailevasta mielestään vielä muistijäljen, rakkaan Kaarinansa, ja hänet Johannes haluaa vielä muistaa. Tommi Kinnusen Pitkä aukea vie lukijan jälleen tuttuun Kuusamon neljäntienristeyksen valokuvaamoon, aivan kuten Neljäntienristeyksessä ja Lopotissakin. Kirjan hahmot ovat pääosin tuttuja, mutta näkökulma on uusi. Pitkä aukea on sen verran itsenäistä jatkoa näille aiemmille teoksille, että sen voi aivan hyvin lukea irrallaan näistäkin.
Pitkä aukea on ennen kaikkea rakkausromaani. Johannes rakastuu palavasti armeija-aikanaan pohjalaistalon tyttäreen, jonka sitten kuljettaa mukanaan Kainuun korpeen. Myös Kaarina rakastaa Johannesta, mutta Johanneksen äiti, ilkeä ja pahasuinen nainen, haluaa kontrolloida kaikkea ja kaikkia. Elämä saman katon alla on alituisten konfliktien läiskittämää. Tommi Kinnunen kuvaa raastavasti anopin suhdetta miniäänsä – ja pojan suhdetta äitiinsä.
Kinnusen kieli on rikasta ja kaunista. Hän kirjoittaa suoraan kohti: Johannekselle Kaarina on aina sinä. ”Sinut minä tahdon.” Rakkaus on syvää, lopullista, kaiken sisältävää. Teksti tapahtuu preesensissä, hetket ja muistikuvat pysyvät siinä, mssä ne olivat. Lopulta vuodet kuluvat kuitenkin nopeasti, ja yhtäkkiä sitä huomaa lukeneensa hyvinkin puoli vuosisataa Johanneksen, Kaarinan ja heidän neljän lapsensa tarinaa.
Vähän yllätyksettömältä Pitkä aukea voi tuntua, kun Tommi Kinnusen tuotanto on melko hyvässä muistissa. Mutta toisaalta, vaikka tarina ja tunteet ovat tuttuja, se on kaunis tarina ja tunteet ovat syviä. Pitkä aukea on konstailematon, suora romaani ilman turhia krumeluureja ja kikkailuja. Kannattaa lukea!
