Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuonna 1968 homoseksuaalisuus oli rikos. Niinpä Timo K. Mukka piilotteli ja kätki moisen haureuskuvauksen hänelle rakkaaseen lehtimetsään monien kasvien sekaan. Lars ampuu kirjan Timoa vatsaan elokuvantekomatkalla tuntureilla. Näin miesten fyysinen rakkaus hautautuu melkeinpä näkymättömiin isomman rikoksen tieltä.
Sen sijaan Mukka ei peitellyt kirjan Timon himoja naisten suhteen, intiimit leikit naisten (ja itsensä kanssa kanssa) tulevat kuvatuiksi läheltä ja kaukaa, kauniisti ja rumasti, lyyrisesti ja realistisesti. Niinhän Mukalla aina.
Monenlaista ja -moista tavaraa Mukka on kirjan aikaan saadakseen lastannut sivuille. Pakkoraossa ovat niin Timo K. kuin myös kirjan Timo, joka hänkin on pahoissa vaikeuksissa kirjan koostamisen kanssa; ei muita tuloja kuin kirjapalkkiot, joilla niilläkään ei elä, kunhan jotenkuten kitkuttelee eteenpäin. Mukan kirjasta muodostuu elämän ja kuoleman kanssa kamppailu, kollaasi, sairauksien, rakkauksien, myös fyysisen työnteon, ja ennen kaikkea kirjailijain tuskan kuvaus saada puristettua paperille tyydyttävää tekstiä.
Tämä sama maa jatkuu jupukkoina, paljukkoina, pahikkoina, saajoina, tievoina. Tievat ovat kalman tievoja, saajot ovat vainajien saajoja, jupukat ovat haukoille, paljukat uhripaljukoita.
Kyllä tuollainen teksti lukijaa inspiroi, ja tyydyttää myös isän ja pojan hikinen ojankaivuu. Ja se kun tietää minkä tuskan keskellä kirjailija Mukan elämän oma taisto oli. Tosin tulee myös mieleen, jos esikoiskirjailija menisi tämän laatuisen käsikirjoitusnipun kanssa kustannustoimittajan tykö, olisi vielä pitkä tie edessä kirjan julkaisukuntoon saattamisessa.
Puutteelliseksi ounasteli Mukka itsekin aikaansaannostaan kustantajalleen Sini Silverin Mukka-elämäkerrassa: ”Toivon, että löytäisit tästä jutusta jotakin myönteistä, vaikka pelkäänkin, että teosta on helpompi luonnehtia taaksepäin menoksi.”
Mutta on tämä luettavissa – onhan se originaalia Mukkaa, kolmanneksi viimeinen niistä yhdeksästä.