Herman Koch: Suomen päivät

Ainahan meitä suomalaisia kiinnostaa, mitä mieltä maailmalla ollaan meistä, ja jos tämän kertoja on vielä niinkin merkittävä kirjailija kuin Herman Koch, niin sitä suuremmalla syyllä. Koch on aina ollut yksi monista lempikirjailijoistani, ja hänen romaaninsa Illallinen kuuluu varmaankin parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon. Suomen päivät olisi... Lue koko vinkki »

Emelie Pine: Tästä on vaikea puhua

Tästä kirjasta olin kuullut paljon ja se on nostattanut ajatuksia, joten olihan se pakko ottaa käsittelyyn ja ilahduin siitä todella. Kirja todella on nimensä veroinen, sillä siinä käsitellään kaikki ne aiheet, joista voi vaan sanoa, että Tästä on vaikea puhua. Naisen elämää kannesta kanteen; ja kaikki ne asiat, ne, joista ei ole uskaltanut puh... Lue koko vinkki »

Tuula­-Liina Varis: Sattunut syntymään

Tempauduin heti alusta asti Sattunut syntymään -kirjaan. Se kertoo lapsen silmin perheestä, jossa minä-kertoja on toinen kaksosista. Ei ole ollut mitään pullan tuoksuista lapsuutta, vaan jo pian käy ilmi, että äiti on ihan omaa luokkaansa, ei halaile ja etenkin Assia kohtelee eri lailla kuin muita. Kummastelin sitäkin, kuinka sisarusten välit oliva... Lue koko vinkki »

Riina Mattila: Eloonjäämisoppi

Eloonjäämisoppi Riina Mattila joutui kaverinsa raiskaamaksi 13-vuotiaana. Tästä jäi pysyvä trauma, joka on vaikuttanut Mattilan elämässä monin tavoin sen jälkeen. Eloonjäämisoppi kertoo siitä, millaista elämä tällaisen trauman jälkeen on ja millaista työtä selviytyminen näin brutaalista vahingonteosta vaatii. Mattila kuvaa tapoja, joilla trauma on hänen elämään... Lue koko vinkki »

Pauli Kallio: Mutta suurin on rakkaus

Rakkaus. Miksi juuri rakkaus? Jos rakkaus ei kiinnosta, ei sitten mikään. Sarjakuvakäsikirjoittaja Pauli Kallio on mielestäni parhaimmillaan omaelämäkerrallisissa teoksissaan. Peräti 11 eri piirtäjän kanssa toteutettu episodialbumi Mutta suurin on rakkaus, joka käy läpi "Aapon" elämää 1960-luvulta nykypäivään, on varmaankin parasta, mitä Pauli Kal... Lue koko vinkki »

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen

Paperilla toinen Paperilla toinen on kohuttu autofiktiivinen teos, joka kertoo naiseudesta ja äidiksi kasvamisesta. Taustalla painava 14-vuotiaana tehty abortti on tietysti sellaista sisältöä, mitä kirjan markkinoinnissa nostetaan esiin – onhan se jo ajatuksena vähän shokeeraava. Suuresti siinä ei kuitenkaan vellota. Alkuasetelma tuodaan nopeasti esille muutamas... Lue koko vinkki »

Paola Pigani: Nokkosia ja ihmisiä

Nokkosia ja ihmisiä Paola Piganin esikoisromaani Älä astu sieluuni kengät jalassa teki vaikutuksen, joten tokihan seuraava suomennos Nokkosia ja ihmisiä piti myös lukea. Tällä kertaa Pigani on vahvasti omaelämäkerrallisen aineiston äärellä, kuvaamassa nuoren tytön kasvua 1970-luvun Ranskassa. Perhe on lähtöisin Italiasta, mutta lapset ovat jo ranskalaisia. Koti on ... Lue koko vinkki »

Eero Huovinen: Äitiä ikävä

Helsingin emerituspiispa Eero Huovisen kaipauksen taival on pitkä. Seitsemänkymmentäviisivuotiaana hän toteaa, että kyllä, hänellä on äitiä ikävä. Tuolloin Aili-äidin kuolemasta on kulunut yli 65 vuotta. Lauri ja Aili Huovinen ehtivät olla naimisissa 11 vuotta, kunnes sairaus nujersi perheenäidin. Menetys oli Lauri-isälle valtava järkytys ja suruta... Lue koko vinkki »

Édouard Louis: Ei enää Eddy

Ei enää Eddy Olen tänä vuonna pitänyt linjana lukea vain naisten kirjoittamia kirjoja. Se on ollut aivan kelpo linja: en ole joutunut jättämään kovin monta kiinnostavaa kirjaa lukematta tai lukemaan huonoja kirjoja vain saadakseni kiintiön täyteen. Maailma on tulvillaan mielenkiintoisia naisten kirjoittamia kirjoja. Olen toisaalta välttynyt varsin hyvin ankealt... Lue koko vinkki »

Kim Thúy: Vi

Vi Vi on vanhempiensa ainoa tytär ja siksi kallisarvoinen – jo nimi Bảo Vi tarkoittaa "arvokasta pikkuruista". Vi pakenee Vietnamista venepakolaisena äitinsä ja veljiensä kanssa Kanadaan. Äiti ja veljet sopeutuvat kaikella vietnamilaisella tarmokkuudella elämään Kanadassa, mutta Vi ei löydä paikkaansa niin helposti. Kim Thúy kertoi perheensä tarina... Lue koko vinkki »

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 4 : Lapsuus Lähi-idässä (1987–1992)

Riad Sattoufin omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaanisarja Tulevaisuuden arabi on tuonut lukijat tekijän teini-iän partaalle. Sarjan neljäs osa on tähänastista osista paksuin ja murheellisin. Keskiössä on Sattoufin perhe, eritoten syyrialaisen isän ja ranskalaisen äidin vuosien ajan kytevä ja lopulta ilmiliekkiin roihahtava aviokriisi. Nuori Riad pik... Lue koko vinkki »

Noah Van Sciver: One Dirty Tree

Noah Van Sciver on tunnettu ja viimeistään nyt voi kai jo sanoa, että menestynytkin yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija. Helppo ei matka tähän pisteeseen kuitenkaan ole ollut, kuten Van Sciverin omaelämäkerrallinen sarjakuva tunnustaa. Muistelma liikkuu kolmessa aikajanassa. Sciverin lapsuutta voi kuvailla lievästi sanottuna erikoiseksi. Piinal... Lue koko vinkki »

Jason: On the Camino

Norjalainen Jason on yksi suurista suosikeistani mitä tulee sarjakuvantekijöihin. Miehen omaperäiset, lakonista absurdiaa pursuavat tarinat eivät kerta kaikkiaan muistuta kenenkään muun töitä. On the Camino on kuitenkin Jasonin töiden joukossa poikkeus, sillä se on hänen ensimmäinen elämäkerrallinen sarjakuvansa. Tarkalleen ottaen On the Camino kuv... Lue koko vinkki »

Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin

Harvalla suomalaisella pelialan ihmisellä on kokemusta kiinalaisessa pelistudiossa työskentelystä, mutta Emma Kantasella on ja Kiinan reissusta tuli kaikkiaan niin erikoinen, että autofiktiivinen teos kokemuksesta on enemmän kuin perusteltu. Vaikka oma motivaationi kirjan lukemiselle olikin alun perin juuri pelialaan liittyvä, ei se yllättäen ollut... Lue koko vinkki »

Brian Fies: A Fire Story

Vuoden 2017 Kalifornian metsäpaloissa kuoli 44 ihmistä ja tuhannet ihmiset jouduttiin evakuoimaan liekkien tieltä. Sarjakuvataitelija Brian Fies oli yksi niistä ihmisistä, jotka menettivät katastrofissa koko omaisuutensa ja niinpä hän teki ainoan asian, jonka osasi: piirsi kokemuksistaan sarjakuvan. Alkuperäisen 18-sivuisen nettisarjakuvan Fies ... Lue koko vinkki »

Kim Thúy: Ru

Ru Nimi Ru on sekä vietnamia että ranskaa. Vietnamiksi se tarkoittaa kehtolaulua ja tuudittamista, ranskaksi pientä puroa ja kuvainnollista virtaamista. Nimi sopii hienosti tälle pienelle kirjalle. Ru kertoo Kim Thúyn omaa elämäkertaa muistuttavan tarinan naisesta, joka syntyy Vietnamissa têt-hyökkäyksen aikaan vuonna 1968 ja joka joutuu lopulta pa... Lue koko vinkki »

Hannu Mäkelä: Muistan : Vapaus

Hannu Mäkelän (s. 1943) luontoiselle ikiliikkujalle ja menijälle ei välttämättä vapaa kirjailijaelämä ole terveellistä. Sitä tässä nyt kuitenkin eletään kahdenkymmenen vuoden Otavan työrupeaman jälkeen. Eikä olekaan. Mutta kirjallisesti tuottavaa vapauden aika kyllä on. Oma elämä, Leinon elämä, L. O. Onervan, Kiven, Casanovan, Uspenskin ja monen... Lue koko vinkki »

Hannu Mäkelä: Muistan : Otavan aika

Nytpä pääsemme tuotteliaan kirjailijan matkaan, silti melko vähän luettuun. Hyvä ettei miehen tuotanto livo ranskalaisen Simenonin liki puolentuhannen teoksen määrää, vähintään puolta kuitenkin. Muistan-sarja, jossa Hannu Mäkelä (s. 1943) käy läpi elämäänsä lapsuudesta alkaen, on viisiosainen. Otavan aika, jota tässä selvittelen, on numeroltaan ... Lue koko vinkki »

Rafael Donner: Ihminen on herkkä eläin : omaelämäkerrallinen essee

Tartuin tähän kirjaan silkasta uteliaisuudesta ja minusta se on hyvä syy. Rafael Donner on nuori ja niin, jos ei muuta hänestä tiedä, niin Jörn Donnerin poika. Yhtään kirjaa isältä en ole lukenut, mutta jostain kumman syystä poika kiinnosti. Eikä ollenkaan huono valinta, sillä Ihminen on herkkä eläin on erittäin mielenkiintoinen kirja, essee. Ra... Lue koko vinkki »