Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämän merkillisen seremonian jälkeen hän avasi suunsa ja kertoi, että äidin hoitolaitoksessa oli käynnissä hoitajien lakko. Hän vilkaisi vielä metsänpuoleisesta ikkunasta ulos, totesi että pikkulinnut ne söivät jyviä linnunruokintalaudalla. Ja sitten hän sanoi rauhallisesti: “Äitinne on kuollut, nukkui aamupäivällä pois.”
Hullut ihanat linnut jatkuu siitä mihin Joonatan Tolan ensimmäinen omaelämänkerrallinen romaani Punainen planeetta jäi. Äiti on sidottu pyörätuoliin ja henkisesti täysin romahtanut isän itsemurhan vuoksi ja perheen elämä jatkuu kaoottisena lasten yrittäessä kannatella sekä äitiä että pitää huolta kodista. Kykenemättömyys lapsista huolehtemiseen johtaa lopulta yhteiskunnan väliintuloon ja kertomukseen tulee uusia henkilöitä ja käänteitä, jotka ovat outoja ja erikoisia mutta tarjoavat kuitenkin tien normaalimpaan elämään.
Siinä missä Punaisen planeetan päähenkilö oli taiteilija-isä, kertoo Hullut ihanat linnut siitä miten perheen lapset lopulta selviävät lapsuudesta, jonka alku on rikkinäinen ja kaikin tavoin epävarma ja ahdistava. Äidin kamppailu sekä aviomiehen kuoleman aiheuttamaa kipua että oman terveyden hiipumista vastaan on iso palanen kertomusta, mutta äiti jää kuitenkin monilta osin selittämättömäksi, mitä hän ehkä lopulta oli lapsilleenkin. Samanlaista yritystä ymmärtää äitiä kuin mitä lukijalle tarjottiin isästä emme valitettavasti saa.
Hullut ihanat linnut on riipaiseva tarina, mutta Tolan tyyli kertoa ja kuvata tapahtumia on räväkkä ja hauska. Monet kohtaukset ovat kuin suoraan näytelmästä ja päähuomio on lennokkaassa dialogissa ja henkilöiden välisessä kanssakäymisessä. Tämä omaelämänkerrallisen trilogian toinen osa on vahva kokonaisuus ja jään suurella innolla odottamaan viimeistä osaa.