Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Roikkuva sotilas on Joonatan Tolan kolmas omaelämäkerrallinen kirja. Ensimmäinen oli Punainen planeetta, joka vangitsi minut ihan täysin. Siinä Tola kertoo isästään. Seuraava kirja oli äidin tarina, Hullut ihanat linnut. Roikkuva sotilas on kertomus Joonatanista itsestään, ja se todella koskettaa, kaikin tavoin.
Roikkuva sotilas on nuori mies, joka on juuri tullut täysi-ikäiseksi ja joutuu lähtemään perhekodista, mutta minkälaisin eväin? Asunto on, mutta mitenkäs siitä sitten jatketaan. Menneisyys vainoaa kaikin mahdollisin keinoin. Isän skitsofrenia puhkesi juuri kun hän oli samanikäinen. Se aiheuttaa pelkoa siitä, miten hänen käy. Onko jo oireita?
Hän kuitenkin seurustelee Iisan kanssa ja sählää yhden sun toisen kanssa. Ei saa oikein mitään vakaata alustaa mihinkään. Hän kokee itsensä niin kelpaamattomaksi, että suunnittelee itsemurhaa tämän tästä ja jopa yrittää, mutta kun ei onnistu siinäkään.
Kirja käsittelee hyvin rankkoja juttuja, mutta se kupletin juoni onkin se, miten ne ovat kerrottu. Joonatan Tola on sellainen sanailun nikkari, ja hänen sanainen arkkunsa on ollut äärimmäisen runsas. Niitä sanoja on vain tullut ja ne ovat niin mahtavassa järjestyksessä, puhumattakaan siitä, miten sinne joukkoon on laskettu huumorin kastiketta siihen malliin, että kun vesissä silmin lukee ja sitten alkaa naurattaa, niin on ihan hukassa, että miten tässä nyt näin kävi… Kun luki vaikkapa päähenkilön ja Iisan rakastelukohtausta, niin kuinka moni pari tämän lukemisen jälkeen pystyy hoitelemaan hommiaan ilman, että alkaa naurattamaan.
Silti, olen sitä mieltä, että tämä kirja antaa melko lailla hyvän kuvan siitä, millaista nuoren miehen on kasvaa aikuiseksi ja itsenäistyä. Ei riitä, että olet täysi-ikäinen, koska eihän se ole mikään tae siitä, että nyt sinä olet valmis aikuinen. Tässä kirjassa ei ollut Joonatanilla kuitenkaan niitä opastavia vanhempia, joten tilanne oli astetta monimutkaisempi.
Kannattaa lukea miten tässä tarinassa käy, sillä onhan aina mielenkiintoista lukea selviytymistarinoita, miten nuoren miehen itsenäistyminen tapahtuu ja ennen kaikkea Joonatan Tolan kieli, se miten sieltä niitä sanoja tulee, on aivan mahtavaa!
