Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Vuoden kirja minusta silloin aikoinaan ilmestyessään, 1978. Pysyi pitkään mielessä, yhäkin ajoittain työntyy esille, jos vähänkin vaikeuksia tiellä.

Mitä ajankohtaisin on kirja jälleen: elämme vuotta 70 jälkeen Auschwitzin vapautuksen. Kirjan tekijä on itävältalainen tohtori Viktor E. Frankl (1901–1997), joka vuosikausia joutui kärvistelemään keskitysleirillä, mutta joka lopulta selviytyi tuosta kauhujen kiirastulesta; vahva tunne oman elämän tarkoituksesta ja tarpeellisuudesta auttoi hengissä pysymistä.

Vuosi kuluneesta kauheudesta – ja häneltä ilmestyi 1946 ohut kirjanen Ein Psycholog erlebt das Konzentrationslager, jota hän myöhemmin laajensi. Satakunta sivua sen suomennoksessa, Ihmisyyden rajalla, vain on, mutta jokainen sivu sen sisällökkäämpää.

Tällä neurologian ja psykiatrian erikoislääkärillä on sanottavaa masentuneille, olemisen tuskissaan ja tarkoituksettomuudessaan pyöriville ihmisille aina vaan. Eipä taida vanhentua hänen sanomansa koskaan. Neuvojalta ei ainakaan uskottavuutta puutu: jos mies säilyttää, tai peräti löytää, elämänsä tarkoituksen keskitysleirioloissa, niin miksei muka joku toinen helpommissa oloissa voisi löytää ja säilyttää halua olla olemassa.

Kirjanen jakautuu kahteen osaan. Alkuosassa hän kertoo kokemuksiaan keskitysleiriltä ja loppuosassa tekee selkoa kehittämästään hoitomuodosta, logoterapiasta, joka on edelleen käytössä hoitomuotona elämän tarkoituksen hukanneille.

Itse kunkin on löydettävä oma elämäntarkoitus, joka ei välttämättä ole yhteismitallinen muiden kanssa. Löydettävä motivaatio elämälleen. Ja se on löydettävissä, koska se oli löydettävissä myös ääriolosuhteissa keskitysleirillä joillekin, niille jotka sieltä selvisivät.

Naurettavaa selvittää kirja-arvostelussa moista syväluotaavaa tekstiä muutamin virkkein.

Frankl kun kirjoitti lyhyen Ihmisyyden rajalla -tekstin jälkeen leegion kirjoja selventääkseen käsityksiään, käsitteitään sekä sanomaansa.

Itse luin myöhemmästä tuotannosta, mit gutem appetit, vielä kaksi kirjaa: Elämän tarkoitusta etsimässä, 1980, ja Olemisen tarkoitus 1983. Ja lopulta tulin tulokseen, että voihan sitä täsmentää ja paikkailla, mutta oleellinen on sanottu vakuuttavasti ensimmäisessä vaikuttavassa, mieltä järisyttävässä samalla rauhoittavassa kirjasessa Ihmisyyden rajalla.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *