Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Suomen kuuluisin ja menestynein kansainvälinen rocktähti Summer Maple, oikealta nimeltään Suvi Vaahtera, katoaa Mosambikissa. Antti Salokoski, Suvin lukioaikojen poikaystävä nuoruuden jääkiekkokaupungista, alkaa kirjata henkilökohtaisia muistojaan Suvista ja elämästä tämän kanssa keskellä nykyistä pintakiillotettua nahkahansikastodellisuuttaan lapsettomassa avioliitossa Elisan kanssa Espoossa. Toisaalta vuorotellen Antin kanssa puheenvuoron tuntemuksilleen saa Suvin äiti Leena, ainoan lapsensa ainoa äiti. Näistä elementeistä Juha Itkosen toinen romaani Anna minun rakastaa enemmän lähtee kasaamaan tunteikasta tarinaansa.

Itkonen kertoo mielenkiintoisesti Summer Maplen tarinan jääkiekkokaupungin surkeasta kellarimuusikosta vähitellen kohti maailmantähteyttä. Näkökulma tässä muistelossa on lähinnä Antin, jonka kanssa Suvi ensimmäisen bändinsä perusti. Antti antaa tarinansa lentää maailmalle Suvin mukana, ensin Helsinkiin, sitten New Yorkiin. Leena-äiti kertoo keikkamatkoista myös, mutta näkökulma on tietenkin hyvin toisenlainen.

Anna minun rakastaa enemmän on erittäin kaunis kirja rakastamisesta, unohtamisen vaikeudesta ja rock-musiikista. Tuskaa, tyytymättömyyttä, epävarmuutta, huolta ja surua se on tulvillaan, ja näistä Juha Itkonen osaa kirjoittaa hyvin. Toisen ihmisen kohtaaminen ja toisen rakastaminen ovat kantavia teemoja. Ei ihminen voi unohtaa sitä, jota on joskus rakastanut, ja silti muistaminen on joskus niin kovin piinallista. Juha Itkonen onnistuu vaikeiden asioiden kuvaamisessa erinomaisesti. Tässä on parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. 90-luvulla musiikkia seuranneelle kirjan on helppoa luettavaa. Kerrontatyyli kahden eri ihmisen näkökulmasta toimii, etenkin kun heitä yhdistävä tekijä on kirjan tärkein henkilö.
    Kirjan alku oli todella mainio, mutta loppu ei toiminut minulle niin hyvin. Itkosen tyyli ja kieli kyllä purivat, mutta tarinan tapahtumat eivät aivan niin hyvin. Siitä huolimatta kiinnostus miehen muihinkin teoksiin heräsi.

  2. Minusta taas se loppu oli huippu. Kerrankin sellainen, jota ei arvannut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *