Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jälleen käsissäni on kirja, jossa kerrotaan miehen elämästä, isän ja pojan suhteesta, isoisän ja pojanpojan suhteesta. Naisena, lukijana, se vaan on mielenkiintoista, erittäin mielenkiintoista.
Ilmari Pohjalainen on teatteriohjaaja, jolle teatteri on aika lailla kaikki kaikessa. Hän on kirjoittanut näytelmän, jonka ohjaa ja joka käsittelee hänen elämäänsä. Hänen isäsuhdettaan, joka ei ole paras mahdollinen, ainakaan hänen mielestään.
Ymmärsin niin, että Ilmari ei ole oikein sinut itsensä kanssa. Ei ole hyvää suhdetta oikein kenenkään kanssa. Sählää ja sekoilee. Yrittää olla hyvä poika, hakee isänsä luokseen, mutta ei sitten kestä sitä. “Rakastaa” vaimoaan, mutta silti pettää. Yrittää olla hyvä isä pojalleen Vilholle, mutta onko silti jotain tärkeämpää.
Kun mennään ajassa sinne sun tänne, niin pidin paljon enemmän Vilhosta, Ilmarin pojasta. Niin ja Ilmarin isästä, Markusta. Vilho ja Markkukin tulivat paremmin toimeen ja se taitaa olla ihan normaalia, että isoisät ja lapsenlapset pärjäävät keskenään paremmin.
Juha Itkonen vie tarinaa eteenpäin sujuvasti, ei ollenkaan haittaa, että välillä ollaan eri aikatasoilla. Tunnelma on kaiken aikaa hyvä ja se jokin mystinen miehen maailma on kiehtova. Se ajatusmaailma, joka vie milloin mihinkin ratkaisuihin, on suorastaan jännittävä.
