Imo on uusi tulokas suomalaisella kustannuskartalla. Kustantamon takana ovat veljekset Heikki ja Antti Valkama, jotka tunnetaan japanilaisen kulttuurin edistäjinä Suomessa. Heikki Valkama on kirjoittanut Japani-aiheisia romaaneja ja tietokirjoja ja Antti Valkama tunnetaan etenkin japanilaisen sarjakuvan parissa tekemästään työstä, mutta myös kääntäjänä.
Kiertolainen edustaa japanilaisen modernin kirjallisuuden klassikoita. Sen on kirjoittanut Fumiko Hayashi (1903–1951). Teos edustaa japanilaista ”minä-kirjallisuuden” lajia, joka nykyään luokiteltaisiin epäilemättä autofiktioksi: kyseessä on vahvasti omaelämäkerrallinen ja päiväkirjamainen romaani, joka vilisee viittauksia todellisiin paikkoihin ja henkilöihin, ja rakentuu kirjoittajan oman elämän päälle. Samalla se on kuitenkin fiktiivinen teos, jota ei pidä lukea yksityiskohdista tarkkana omaelämäkertana.
1920-luvulle sijoittuva kirja on muodoltaan hajanaisista päiväkirjamerkinnöistä rakentuva kertomus. Fumiko on päätynyt kiertolaisen elämään jo nuorena. Perhe eli levotonta elämää ja muutti tiuhaan. Lopulta Fumikokin lopetti koulunkäynnin ja ryhtyi äitinsä ja ottoisänsä tavoin kulkukauppiaaksi. Näitä yli kymmenen vuoden takaisia käänteitä Fumiko muistelee kirjansa aluksi ja kuvaa sitten itsenäistä elämäänsä, jossa vakituista kotia ei ole, vaan jatkuvaa liikettä paikasta toiseen, majoittumista edullisissa majataloissa ja vuokra-asunnoissa ja epätoivoista elannon kokoamista sekalaisissa hanttihommissa ja kirjoitellen lehtiin satuja, tarinoita ja runoja.
Tarina etenee hyppien ja katkonaisesti. Fumiko hankkiutuu toukokuussa palvelijaksi, mutta seuraavassa luvussa ollaankin jo marraskuussa ja Fumiko on tehtaassa maalaamassa selluloidinukkeja. Mitä välissä tapahtui? Se ei selvästi kuulu tähän tarinaan. Fumikon kertomukselta ei kannata odottaa koherenttia narratiivia. Toisinaan sitten saman kuukauden tapahtumia kerrotaan lukukaupalla.
Kiertolainen on kulttuurihistoriallisesti kiinnostava kirja. Suomennos heijastelee sitä. Valkama on lisännyt tekstiin selventäviä alaviitteitä. Niiden osalta on saavutettu hyvä tasapaino: ne täydentävät tekstiä mukavasti ja avaavat kulttuurisia viittauksia, mutta eivät toisaalta kuormita ja haittaa lukemista liiaksi. Kiertolainen on ylipäänsä todella viehättävä ja huolella tehty teos: se on hyvin japanilaisen oloinen, kuten asiaan sopii, ja taitto on yksi kauneimmista pitkään aikaan. Tämä kirja on todellinen ilo silmälle ja olisin pettynyt, jos sitä ei noteerattaisi vuoden kauneimpia kirjoja nimettäessä. Jään seuraamaan uuden kustantantamon toiminnan jatkoa suurella mielenkiinnolla.






