Uuna Syrjäsuo: Siltarumpu : runoja

Kuvataiteilija Uuna Syrjäsuon toinen runoteos Siltarumpu jakautuu viiteen eri osaan: Syvät sillat, Siltarumpu, Rakensin siltaa, Yksinäinen rakentaja ja Rumpu ahmii. Osat rakentuvat selkeästi itsenäisiksi kokonaisuuksiksi. Syvät sillat tuntuu kertovan runoilijan ja kuvataiteilijan arjesta, niiden liittymisestä toisiinsa ja osaksi elämän kokonaisu... Lue koko vinkki »

Jouni Hynynen: Mies katoaa

Nyt on sitten tullut sellainen runokirja, ettei tarvitse miettiä, mitä runoilija oikein tahtoo sanoa? Hynysen runot ovat niin suorasanaisia, ettei kenelläkään pitäisi jäädä miettimisen aihetta, mitähän se oikein tarkoitti. Runot ovat niin suoraa puhetta, että melkein tukka nousee pystyyn, mutta laskeutuu saman tien alas, kun tajuaa, kuinka totta... Lue koko vinkki »
Pääskynen ja lepakko

Pauliina Haasjoki: Pääskynen ja lepakko

Haasjoen neljäs runokokoelma vie retkelle monenlaisiin maisemiin. Polku kulkee niin suolla, sateenkaarimetsässä kuin pimeässä puutarhassakin. Vahva teema onkin luonto ja sen erilaiset kulkijat. Niitä katsellaan välillä kauempaa, välillä suurennuslasin kanssa. Sekä kerronta että tyyli vaihtelevat. Proosarunojen vastapainona on selkeämmin säkeisii... Lue koko vinkki »

Sakari Nikki: Kaksisataa päivää

Toimittaja Sakari Nikki on loihtinut raikkaan ja reippaan runokirjan rakkaudesta. Ei mitään hunajaista, vaan ihan toimivaa ja sanallisesti rikasta taidetta rakkaudesta miehisestä vinkkelistä. 200 päivää on kuvitteellinen rakkaustarina, jonka voi ymmärtää eri tavoin. Rakkautta on monenlaista ja kohteita on lukuisia. Rakkaus alkaa, rakkaus menee s... Lue koko vinkki »

Risto Pottonen: Kalevala suomeksi

"Mielessäni on halu, aikomus ajatuksissani, ryhtyä laulamaan, käydä kerto­maan, esittämään perittyjä kertomuksia, laulamaan ikivanhoja runoja. Sanat jo sulavat suussani, kertomukset virtaavat vuolaasti, ne tunkevat kielelleni ja tulvivat hampailtani." Näin alkaa Kalevala. Eikö kuulosta tutulta? Tämä onkin nykykielinen Kalevala, vantaalaisen pap... Lue koko vinkki »
Pää tallella

Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto: Pää tallella : runoja ikääntyville

Aivan mahtava runokirja. Sopii kaikille, sillä kaikkihan me ollaan ikääntyviä. Ihastuin kirjaan heti niin, että ostin sen, en itselleni vaan lahjaksi. Siksi, että toivoisin saavani itsellenikin sen lahjaksi. Pää tallella on täynnä tuttuja ja vähän tuntemattomampia runoja ikääntymisestä ja vanhenemisesta. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto ovat t... Lue koko vinkki »

Juri Nummelin: Kauhajoen runot

Tämä sarja runoja on syntynyt lokakuun 2008 Kauhajoen koulusurmien, kirjoittaja käyttää termiä laajennetun itsemurhan, jälkeen. Tämä on runoilijan ja toimittajan reaktio järkyttävään tekoon. Runot on aikaisemmin julkaistu tekijän Min Dikt -runoblogissa. Runojen lisäksi kirjan lopussa on mukana myös samassa blogissa julkaistu essee, joka käsittel... Lue koko vinkki »

Claes Andersson: Ajan meno

Andersson kirjoittaa henkilökohtaiseen sävyyn, mutta monesti runot aukeavat käsittelemään laajempaa aihetta, jopa koko maailmankuvaa. Aiheet ovat hyvin monenkirjavia liikkuen STT:n uutisesta Freudin luona käymisen kautta naarashämähäkin kertojanääneen. Monessa runossa on surumielinen sävy ja maailmassa on paljon pielessä. Siitä huolimatta kieli ... Lue koko vinkki »
Savanni

Matti ”Rag” Paananen: Savanni : Runomatkoja Itä-Afrikkaan

Runoja ja kuvia matkoilta Itä-Afrikasta; Keniasta 1990, Tansaniasta 1991 sekä Keniasta 1997. Kuvat ja runot tukevat toisiaan saumattomasti, tämä on runollis-dokumentaarinen runokokoelma. Rag Paananen on säveltäjä, taidemaalari ja runoilija, jotka kaikki kyvyt ovat käytössä myös tässä kirjassa. Runot vievät suoraan Afrikkaan, savanneille, miettim... Lue koko vinkki »
Lasiseinän takana

Lea Kranz: Lasiseinän takana

Lea Kranz herkistää tällä runokirjallaan täysin, riisuu aseista paatuneimmankin lukijan. Luin kirjan yhdeltä istumalta, pala kurkussa ja vedet silmissä. Runot ovat kaikki niin koskettavia, äidin tuskasta, kun menettää lapsensa, äidin syyllisyydestä, olisiko sittenkin jotain... "Ota minut syliisi Jumala ja lohduta minua. Olen menettänyt lapseni". ... Lue koko vinkki »
Taikkarin mäellä

SusuPetal: Taikkarin mäellä

Tämä runoteos tuntuu jotenkin vaan niin tutulle. Ensinnäkin, kun viimeksi kävin Turussa, minulle esiteltiin Taikkarin mäki. Toiseksi, ajan kuva on minulle on tuttu. Olen itsekin elänyt nuoruuden samoihin aikoihin, kuin mistä runot kertovat. Runot ovat sopivan pitkiä ja jokainen runo on kuin pieni tarina. Voin suositella tätä kaikille, mutta erit... Lue koko vinkki »
Tara

Juuli Niemi: Tara

Ole sinä pienempi, niin minä olen isompi kuin koko taivas. Juuli Niemen vuonna 2003 ilmestynyt esikoisteos Tara kertoo sisarusten tarinan kulkien jossain runon ja proosan rajamailla. Tosin siihen maahan ei kannata enää edes yrittää piirtää rajaa. Tara ja Irina ovat siskoja ja Taran mielestä myös kaksosia, vaikka ikäeroa onkin vajaat kolme vuo... Lue koko vinkki »
Luova mieli

Claes Andersson: Luova mieli

Luova mieli on opas kirjoittajille ja oman luovuutensa etsijöille. Itse en juuri­kaan harrasta kirjoittamista, mutta Luova mieli tarjoaa erinomaisia välineitä ja näkökulmia muiden tekstien tarkasteluun. Mitä pidän huonona, mitä hyvänä? Runoutta käsitellään paljon. Kirjassa on paljon esimerkkirunoja, jotka ovat mielestäni loistavia. Mukana on nii... Lue koko vinkki »
Sateeseen unohdettu saari

Satu Manninen: Sateeseen unohdettu saari : dialogi Virginian kanssa

Rauhoittavaa, kiehtovaa sekä mukavasti utuisen mystistä. Satu Mannisen esikoiskokoelma (antologiat poislukien) on hieno teos. Runoissa minä ja Virginia käyvät vuoropuheluaan. Voi myös ajatella, että todellisuus ja kuvitelma tai mennyt ja nykyisyys vuorottelevat. Arkiset ja unenomaiset kuvitelmat kulkevat käsi kädessä. Teksteissä on paljon oivalt... Lue koko vinkki »
Päivänvalossa

Sanna Karlström: Päivänvalossa

Sanna Karlströmin toisessa runokokoelmassa ilmaisu on lyhyempää ja ytimekkäämpää kuin esikoisteoksessa Taivaan mittakaava. Runot ovat täynnä pieniä havaintoja arkisista asioista, jotka on esitetty oivaltavalla tavalla. Monessa runossa viitataan lapsuuteen, tutkitaan ja pohditaan omaa itseään. Kirjaa voisikin ajatella polkuna, joka kulkee lapsuuden ... Lue koko vinkki »

Juha Vuorinen: Puuta ja tupsu tuoretta ruohoa

Juoppohullun kirjoittaja on rustannut runokirjan. Miehisiä ja niin koskettavia runoja, että minun on ihan pakko palata niihin aina uudestaan. Raavaan miehen herkkyys puree aina minuun. Rakkausrunoja, jotka eivät ole vain ykspuolisia, vaan joissa on kaksi ja sen takia niin ainutlaatuisia. Mutta, muitakin runoja löytyy eli kaikille varmasti löytyy om... Lue koko vinkki »

Mirkka Rekola: Kuka lukee kanssasi

Mirkka Rekolan runot ovat arkikielisiä, todellisuudenmukaisia, lyhyitä: siis päällisin puolin selkeitä ja lukijaystävällisiä. Silti ne kohoavat omaan avaruuteensa, sitä korkeammalle, mitä useammin niitä lukee. Rekolaa syyteltiin 60–70-luvuilla epäpoliittisuudesta. Rekolan hiljainen kokemuksellisuus on kantavampaa ja tärkeämpää kuin mikään ideolo... Lue koko vinkki »

Sirkka Turkka: Runot 1973–2004

Jos etsit kirjaa autiolle saarelle, niin tässä se on. Reilu 800 sivua tekstiä riittää pidempäänkin haaksirikkoon. Sirkka Turkan runoissa on muutama suuri teema, jotka käyvät läpi tuotannon: suru, maaseutu, hevoset, koirat, jänikset, tähtitaivas. Kiteytettynä: elämä ja kuolema. Runo "täräyttää tätä porukkaa / taivaankokoisella talikolla otsaan". ... Lue koko vinkki »

Johanna Venho: Yhtä juhlaa

Yhtä juhlaa on runokirja, joka täräyttää suoraan sieluun. Johanna Venho kirjoittaa naisen elämästä ja lapsista, mutta ei käy ylitse miestenkään ymmärryksen. Runoista löytyy myyttejä, loitsuja, ironiaa, lastenloruja, rallatusta, raivoa ja naurua. kaikki on nyt toisin, kerta kaikkiaan: ei rakastutapäätä pahkaa, ei tehdä äkkilähtöjä,ankkuri on p... Lue koko vinkki »