Puhun sohvalle ja pienille esineille -kirjan piirroskannessa on seinää, jossa on tummasävyistä ja värikästä kukkatapettia, keltainen jalkalamppu ja lapsen piirrokselta näyttävä kuva seinällä kehyksissä.

Katri Korhonen: Puhun sohvalle ja pienille esineille

Katri Korhosen esikoisrunokokoelma pyörii kotioloissa: nimi antaa ymmärtää, että aika pienissä piireissä ollaan, kun keskustelukumppaneina ovat sohva ja pienet esineet. Mutta ei tämä kokoelma sentään täysin vailla inhimillistä keskusteluseuraa ole – säkeissä vilahtaa silloin tällöin myös ”sinä”. Muutoksen ja muuttamisen äärellä kuitenkin ollaan.... Lue koko vinkki »
Kaupunki Kukaties -kirjan kannessa on piirros lapsesta kulkemalla märällä kadulla. Lapsella on kirkkaankeltainen sateenvarjo, jonka alla sataa vettä. Taustalla kettu ajaa skeittilaudalla ohi ja edessä viemärinkannen alta kurkistaa joku.

Jani Ikonen ja Pia Krutsin: Kaupunki Kukaties

Runokaupunki kutsuu! Alakouluikäisille suunnatussa kirjassa Pia Krutsin riimittelee tiensä halki Jani Ikosen kuvituksen. Matkan varrella on monenlaista runoa ja riimiä pienestä haikusta runomatikan kautta pidempiin eepoksiin. Krutsin on keksinyt kirjaan kaikenlaista monipuolista ja kautta linjan riimit ja rytmi toimivat sujuvasti. Kirjan kuvitus... Lue koko vinkki »
Kärppähässäkkä-kirjan kannessa on punaisella taustalla piirros kahdesta kärpästä.

Varpu Eronen ja Tuukka Sandström: Kärppähässäkkä

Kärppähässäkkä on Tuukka Sandströmin ja Varpu Erosen kuudes yhteinen lastenkirja. Heidän aiemmista teoksistaan tunnetuin on sarja, jossa seikkailee Rontti-kissa. Kärppähässäkkä on kuvakirjan ja runokirjan yhdistelmä, jossa riimittely ja leikittelevä kielenkäyttö ovat pääosassa. Runot eivät muodosta yhtenäistä tarinaa, mutta muutamat hahmot toist... Lue koko vinkki »
Kunnes minua ei jää -kirjan kannessa on valkoisella taustalla oransseja abstrakteja viivakuvioita, jotka muodostavat lehtimäisiä silmukoita.

Raisa Jäntti: Kunnes minua ei jää

Raisa Jäntti ilahduttaa lukijoita vuonna 2025 jo toisella runokirjalla. Keväällä ilmestynyttä lepatus pilke -kokoelmaa seuraa Kunnes minua ei jää, joka on takakansitekstinsä mukaan kirja ”kamppailulajin harjoittamisesta, toistosta ja mielestä”. Kamppailulaji on tässä yiquan; juoksemisestakin on puhe. Jäntti ei ole ensimmäistä kertaa kehollisuuden, ... Lue koko vinkki »
Kultaisen leikkauksen läpi -kirjan kannessa on kollaasia, jossa on vettä, vuorenrinnettä, vanha puutalo, ihminen vauva sylissään naama sutattuna, pieni tyttö voikukkaseppele päässä.

Kati Hiltunen: Kultaisen leikkauksen läpi

Kati Hiltusen runokokoelman taustalla on kokemus omien biologisten juurten löytämisestä. Kiiminkiläislähtöisen runoilijan biologinen isä on vietnamilainen, joten suomalaiselle avautui kiinnostava ikkuna vieraaseen kulttuuriin ja kaukaiseen maahan ja kulttuuriin, joka omassa veressä kiertää. Kokoelman runoissa on elämäkerrallisuutta, muistoja mat... Lue koko vinkki »
Pakko saada joku tänne -kirjan kannessa on kolmeen vihreänharmaaseen värisävyyn posterisoitua puistomaisemaa ja sen päällä kaksisävyiseksi posterisoitu varaanin pää.

Riikka Ulanto: Pakko saada joku tänne

Runoilija Riikka Ulannolta en ole aikaisemmin lukenut kuin pienoisromaanin Neitsytlento, jossa oli vimmainen ote ja sairaskertomuksen tuntua. Ulannon uudessa runokokoelmassa Pakko saada joku tänne jatkuu sama vimmaisuus. Takakansi lupaa itsekeskeisyyttä ja piittaamattomuutta, ja menetyksen käsittelyä. Tunnelma on kieltämättä reipashenkinen, ... Lue koko vinkki »
Suu täynnä pimeää -kirjan kannessa on epämääräinen ruskea kuluneen näköinen pinta, josta erottuu pienen kukan siluetti.

Timo Tuomikoski: Suu täynnä pimeää

Jos Timo Tuomikosken esikoisrunokokoelma Suu täynnä pimeää olisi osunut käsiini sattumoisin, olisinko halunnut tietää kirjailijasta enemmän? Olisin. Runoilija on tullut hiukan tutuksi kirjasomessa, kun olen seurannut Instagramissa käyttäjää nimeltä Runonorsu. Ensin oli runoja, tekstejä, ja vähitellen alkoi runoilijakin pyrkiä näkyväksi. Runokoko... Lue koko vinkki »
Runousoppia aistimusten siivin -kirjan kannessa on neitoperhosen kuva punaisella taustalla.

Tom Kalima: Runousoppia aistimusten siivin

Älä murehdi huonoa runoasi, se on kuitenkin aina parempikuin kirjoittamaton. Tom Kaliman Runousoppia aistimusten siivin on oivaltavasti rakennettu teos: Kaliman viidennen runokokoelman lomassa ilmestyy kirjoittajan opas, joka esittelee runousoppia ja antaa paljon esimerkkejä runotyöstä, miten editoida tekstiä ja valita sanoja tai runokuvia. Muk... Lue koko vinkki »
Katoava jää -kirjan kannessa on kuva jäätikön reunasta. Mittakaavaa antaa etualalla oleva pienenpieni jääkarhu, eli jäätikkö on kymmeniä metrejä korkea.

Paula Sankelo: Katoava jää

Ilmastonmuutos on keskeinen aihe nykykirjallisuudessa ja kun kirja tunnustaa olevansa rakkauskirje jäälle, on selvää, että muuttuvan ilmaston ja ympäristön äärellä ollaan taas. Raikasta näkökulmaa tämä esikoisteos saa siitä, että Paula Sankelo on kirjoittanut sitä paljolti Huippuvuorilla asuessaan. Esikoiskokoelma on parinkymmenen vuoden työn tu... Lue koko vinkki »
Maanpäällinen osa -kirjan kannessa on piirros puusta ja sen maanalaisesta juuristosta. Puun maanpäällinen osa muodostaa ikään kuin keuhkot.

Sanna Karlström: Maanpäällinen osa

Sanna Karlströmin edellinen runokokoelma Pehmeät kudokset käsitteli äidin kuolemaa. Kuolemalta ei nytkään vältytä. Samalla tavalla myös luonnon ja elämän kuvasto on läsnä. Yhteyttä kirjoille luo myös molempia koristava Päivi Puustisen kansikuvitus, joka sitoo kirjoja toisiinsa. Sanon sen nyt nopeasti jotta se menisi ohi:sisareni ruumis työnnett... Lue koko vinkki »
Söpöliini ja minä -kirjan kannessa on keltaisia ja ruskeita pintoja, joissa on epämääräistä pilvisyyttä tai taivasmaisuutta.

Anni Mäentie: Söpöliini ja minä

Runoilija Anni Mäentie debytoi vuonna 2019 teoksellaan Aurinkotuoli, jossa oli runoja rannalta, salilta, baarista ja juhlapaikalta. Se palkittiin Nihil Interitin vuoden runoteoksena. Nyt Mäentie on julkaissut toisen kokoelmansa, Söpöliini ja minä, jossa asuntoon saapuu söpöliini. Mutta mikä se on? “Onko se kuten koira joka muuttaa ihmisen luo? / Ta... Lue koko vinkki »
Elinpiiri-kirjan tummanvioletissa kannessa on pientä aaltokuviota alareunassa.

N. O. Laveajoki: Elinpiiri

N. O. Laveajoen Elinpiiri on esikoisrunokokoelma, jonka aihepiirejä on yksinäisyys ja kustantajan esittelyn mukaan myös eristyneisyys. Se on julkaistu Books on Demandin kautta vuonna 2024. Minulla kesti jonkin aikaa reagoida kokoelman mottoon, tai miksi sitä sanoisi. Aivan alussa on pienet säkeet, jotka auttavat ymmärtämään runokokoelman rakenne... Lue koko vinkki »
Maallisten ilojen puutarha -kirjan kannessa on puolet Hieronymus Boschin Maallisten ilojen puutarha -teoksen ulkokannen maailman kuvasta.

Vesa Haapala: Maallisten ilojen puutarha

Vesa Haapala on halunnut tehdä lyyrisen ekfrasiksen Hieronymus Boschin Maallisten ilojen puutarha -maalauksesta. Ekfrasis on vain hienompi nimitys sille, että taideteos kuvailee jotain toista taideteosta. Tässä tapauksessa runokokolema kertoo siis maalauksesta. Jos jostain maalauksesta haluaa tehdä kokonaisen runokokoelman, Maallisten ilojen puutar... Lue koko vinkki »
lepatus pilke -runokokoelman kanessa on pienen, läpikuultavan siivekkään hyönteisen kuva.

Raisa Jäntti: lepatus pilke

Raisa Jäntti on kirjoittanut useita mielenkiintoisia ja eri tavoin avautuvia runoteoksia. Yhteistä niille on jonkinasteinen vaikeus: Jäntin runoudessa on kerroksia ja vaikeasti avautuvaa vähäeleisyyttä. Tämä ei ole varsinaisesti moite tai kehu. Uusi kokoelma lepatus pilke ei poikkea linjasta tässä suhteessa. Sanat on aseteltu sivuille taiten. Te... Lue koko vinkki »
Yön äänet -kirjan kannessa on Jenny Lucanderin maalaus yöllisestä metsästä.

Kirsi Kunnas ja Jenny Lucander: Yön äänet

Kirsi Kunnas on suomalaisen lastenkirjallisuuden merkittävimpiä ääniä, sekä oman tuotantonsa että suomennostensa vuoksi. Tähän teokseen on koottu Kunnaksen yöaiheista runoutta ja jokunen suomennos. Runoja on poimittu myös Kunnaksen aikuisten kirjoista ja laajalla skaalalla: vanhimmat ovat vuodelta 1956, tuoreimmat vuodelta 2000. Mukana on rakast... Lue koko vinkki »
Puut liikkuvat öisin -kirjan kannessa on piirros, jossa on öinen puu ja metsää ja lintuja, hyvin yksinkertaisella ja karulla tyylillä piirrettynä.

Anna Tapola: Puut liikkuvat öisin

Anna Tapolan esikoisrunokokoelman kannessa on Iiris Kallungin taiteilema synkänsävyinen kuva, joka esittää kenties öistä metsää – ainakin kokoelman nimi antaa sellaisen suunnan tulkinnalle. Kansien välistä löytyy lisää synkkyyttä. Ensimmäisen osion nimi ”Suu täynnä mustaa leipää” on kaikessa arkisuudessaan jotenkin pahaenteisen kuuloinen. “Aamu syt... Lue koko vinkki »
Erehtymättömyydestä-runokokoelman kannessa on suurikokoista abstraktia sinivihreää kidemäistä kuviointia, kun kiviä tai suurennettuja suolakiteitä.

Mikko Räty: Erehtymättömyydestä

Lavarunoilijana pitkään toiminut Mikko Räty debytoi Borealia-runokokoelmallaan vuonna 2022. Teos pääsi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja Nihil Interitin runouspalkinnon ehdokkaaksi. Erehtymättömyydestä on Rädyn toinen kokoelma ja jatkaa edeltäjänsä jäljillä tunnistettavasti saman tekijän työnä. Borealian kielessä oli paljon luonnontiet... Lue koko vinkki »
Ruotokuvien kannessa on ruudukko, jossa yksityiskohtaisia, vanhanaikaisella tyylillä tehtyjä mustavalkopiirroksia asioista: anatomisesti korrekti sydän, kaksi meritähteä, trumpetti, mustekala, pallokala, ihmisen pääkallo ja joku kala.

Anna Aittomäki: Ruotokuvia

Luontoa runot ovat pullollaan, mutta enimmäkseen puita, metsiä ja lintuja. Mutta miksei kalojakin! Anna Aittomäen esikoiskokoelma Ruotokuvia kertoo jo nimellään, että kalojen parissa ollaan. Tyyli on enimmäkseen tiivistä proosarunoa, tekstit ovat enimmäkseen kappaleen tai parin mittaisia. Kirjan kuudesta osiosta viimeisessä on sitten yksi pitkä run... Lue koko vinkki »
Puun avaruudesta -kirjan kannessa on tumman sinivihreä maalaus pimeästä kuusimetsästä. Sen yllä leijuu kaksi oranssia kuunsirppiä ja pieni oranssi talo, jonka ikkunasta kajastaa valoa.

Katja Meriluoto: Puun avaruudesta

Katja Meriluoto teki kelpo läpimurron vuonna 2023 ilmestyneellä Mehiläisen paino -esikoiskokoelmallaan. Luonnon ja erityisesti hyönteisten parissa ollaan edelleen; Puun avaruudesta -kokoelmassa puitteina on kuusen muodostama maailmankaikkeus ja sen asukit, kuten lumoavan nimiset tähtikirjaajat ja niiden viholliset, päpsiäiset. Myös ihmisen näkök... Lue koko vinkki »
Taivasalla

Risto Rasa: Taivasalla

Tämä vuonna 1987 ilmestynyt Taivasalla on jäänyt toistaiseksi Risto Rasan viimeiseksi runokokoelmaksi. Samana vuonna Rasa valmistui kirjastonhoitajaksi; ehkä kirjastoala vei sitten runoilijan. Taivasalla on pieni kokoelma, jossa on pieniä runoja luontoaiheista. Paikoin tekstissä pilkahtaa jotain kaupungista, mutta ihmisen paikka on näissä teksteiss... Lue koko vinkki »