Värit

Maria Matinmikko: Värit

Värit viimeistelee Maria Matinmikon väritrilogian, jonka aikaisemmat osat ovat Valkoinen (ntamo, 2012) ja Musta (Mahdollisen kirjallisuuden seura, 2013). Edeltäjiensä tavoin tyylilajina on pääasiassa fragmentaarinen proosaruno, vähän epämääräisesti toisiinsa kytkeytyvät tekstikatkelmat. Epämääräisyys on tässä vallitsevaa. Valkoinen ja Musta tunt... Lue koko vinkki »
Muovikauris

Susi Nousiainen: Muovikauris

toiset jotka minua katsovat, luulevat minut väärin oman katseensa sen hetkisestä pisteestä käsin, ja sen takia kohtelevat minua tavalla joka eroaa siitä koodista joka minun keholleni todellisuudessa kuuluu, siksi minun on tarpeellista sanoa että ei, anteeksi mutta tämä koodi ei ole minun, ja tästä rakennelmasta käytetään sanontaa "tulla kaapista" ... Lue koko vinkki »
Puut

Olli Sinivaara: Puut

Puut on neljään osioon jaettu 28 runon kokoelma. Olli Sinivaara kirjoittaa koivuista, männyistä, talvisesta metsästä, puiden lehdistä, sammaleista. Hän havainnoi puita ja muuta luontoa monesta näkökulmasta ja käsin kosketeltavan läsnäolevasti. Runokuvat ovat värikylläisiä, runokieli suoraa ja konstailematonta. Runot tempaavat mukaan kokemaan, ... Lue koko vinkki »
Nausikaa

Pauliina Haasjoki: Nausikaa

Pauliina Haasjoki (s. 1976) on pitkän linjan runoilija, jonka esikoiskokoelma Ikkunassa on huone ilmestyi vuonna 1999. Tämä tuorein, Nausikaa, on jo Haasjoen kymmenes kokoelma. Nimi Nausikaa tuo minulle ensimmäisenä mieleen Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaä -elokuvan, joka on isoista Ghibli-elokuvista minulle tosin vieraimpia (se ei itse asia... Lue koko vinkki »
Kaski

Karoliina Tervonen: Kaski

Kaski on Karoliina Tervosen (s. 1983) esikoisteos. Se on neljästä runosta koostuva kokoelma, jonka osaset nivoutuvat yhteen isommaksi kokonaisuudeksi, sen verran niissä esiintyy samoja elementtejä ja aiheita. Tyyliltään Kaski on hyvin ilmavaa ja kepeää runoutta, jossa säkeet putoilevat aukeamille sinne tänne, vähän kerrassaan. Kaskenpolttaminen ... Lue koko vinkki »
Valkoinen

Maria Matinmikko: Valkoinen

Vuonna 2013 Tanssiva karhu -palkinto voitettiin ensimmäistä kertaa esikoisteoksella. Palkinnon voitti silloin Maria Matinmikko (s. 1983). Valkoinen aloittaa väritrilogian, jonka myöhemmät osat ovat Musta (Mahdollisen kirjallisuuden seura, 2013) ja Värit (Siltala, 2017). Valkoinen on pääasiassa proosarunoa, toteavaa ja tarkasti havainnoivaa tekst... Lue koko vinkki »
Ilmajuuret

Sirpa Kyyrönen: Ilmajuuret

Runouden saralla monella tavoin ahkeroiva Sirpa Kyyrönen (s. 1978) on kirjoittanut tähän mennessä neljä runokokoelmaa, joista tämä kolmas palkittiin Tanssiva karhu -palkinnolla. Ilmajuuret on muodoltaan melko tavanomainen nykyrunokokoelma, ei mitään liian mutkikasta tai haastavaa, mutta sisältö herättää kyllä ajatuksia. Lämpeneminen repii kraatt... Lue koko vinkki »
Suurisydämisin valtiatar : Runoja jumalatar Inannalle

Enheduanna: Suurisydämisin valtiatar : Runoja jumalatar Inannalle

Enheduanna, ylipapitar, runoilija ja maailman ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjailija, eli yli 4200 vuotta sitten Mesopotamiassa Urin kaupungissa, nykyisen Irakin alueella. Hänen taustansa on sikäli mielenkiintoinen, että hänet oli vihitty kuunjumala Nannan papittareksi, mutta hänen runonsa sen sijaan ylistävät ja nostavat jumalatar Inannan kaikkie... Lue koko vinkki »
Merirequiem

Helena Sinervo: Merirequiem

Levätköön meri rauhassa muovipedilläänvai luulitteko että se elää ikuisesti?Ehkä se herää henkiin elvytysten loputtuaniin kuin hylkeet luodolla heräävät yhä uudelleen,ojentavat vihreät sarveiskupolit ja hiusvihneet,yhdentyvät metsästäjän ja harppuunan kanssa Kun luin läpi Tanssiva karhu -voittajia, kohtasin kaksikin Helena Sinervon runokokoelmaa... Lue koko vinkki »
Änimling

Stina Saari: Änimling

Valtaosa Tanssiva karhu -voittajista on ollut sinänsä melko suoraviivaista runoutta. Säkeitä toisensa perään, enimmäkseen suoraan aseteltuna, korkeintaan vähän sisennyksillä tulkintaa ohjaten. Vaikeimmillaankin on saanut lukea sanajonoja, joissa sanojen keskinäiset merkityssuhteet ovat jääneet epämääräisiksi. Mutta entä kun sanat itsessään hajoa... Lue koko vinkki »
Tuuli ja kissa

Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa

Tanssiva karhu -hankkeeni alkaa lähestyä loppuaan. Vuorossa on Lassi Hyvärisen (s. 1981) kolmas runokokoelma, Tuuli ja kissa, joka jatkaa Hyvärisen palkintoja haalinutta tuotantoa. Hyvärinen voitti esikoisteoksellaan Riippuvat puutarhat J. H. Erkon palkinnon, toisella kokoelmallaan Keisarin tie Kalevi Jäntin palkinnon ja nyt tällä kolmannella siis ... Lue koko vinkki »
Kalassa kielen merellä

Juhani Lindholm: Kalassa kielen merellä ja muita kirjoituksia

Kaunokirjallisuuden suomentajat ovat minulle ihailun ja mielenkiinnon kohde. Opin Suomentajien salaisuudet -podcastsarjasta, että konkarisuomentaja Juhani Lindholmin kirjoituksia on koottu yksiin kansiin. Tämä Kalassa kielen merellä -kokoelma pitikin saada pikimmiten luettavaksi. Teos on juhlakirja, jolla juhlistetaan Lindholmin 70-vuotissyntymäpäi... Lue koko vinkki »
Ehkä liioittelen vähän

Anja Erämaja: Ehkä liioittelen vähän

Rakkautta! Nyt ollaan rakkausrunojen äärellä, sillä Ehkä liioittelen vähän on ottanut aiheekseen todellisen klassikon. Mitä tulee mieleen rakkausrunoista? Ehkä jotain vähän imelää? Sellaisesta taitaa takakansikin varoitella: "Joskus huulten välistä karkaa jotain vaivaannuttavaa." Ei syytä huoleen! Anja Erämaja on taitava kirjoittaja ja kuvaa rak... Lue koko vinkki »
Tekniikan maailmat

Eino Santanen: Tekniikan maailmat

Tekniikan maailmat vie mielen (ja hakutulokset) perinteisen miestenlehden pariin. Unohdetaan ne autot nyt, mutta tekniikan parissa toki ollaan. Minun käsiini tämä sattui Tanssiva karhu -projektini myötä, teos voitti palkinnon vuonna 2015. Teoksen ensimmäinen kokonaisuus, yhdeksänosainen runoelma "Tekniikan maailmat", luotaa toiston, asettelun ja... Lue koko vinkki »
Pompeijin iloiset päivät

Juha Kulmala: Pompeijin iloiset päivät

Turkulaisen runoilijan Juha Kulmalan (s. 1962) neljäs kokoelma Pompeijin iloiset päivät tuntuu äijämäiseltä runoudelta. Siinä on rujoa karheutta, beat-runouteen viittaavaa sykettä, ehkä jotenkin yleisdarrainen vaikutelma: maailma näyttäytyy kokoelman nimen iloisten päivien sijasta sarkastisena, synkkänä ja epäreiluna vyörynä. Vyörytystä Kulmalan... Lue koko vinkki »
En ole sinun

Sara Teasdale: En ole sinun : valitut runot

Olen joskus, itse asiassa varmaan vuosikymmeniä sitten, hankkinut amerikkalaisen runoilijan Sara Teasdalen englanninkielisen elämäkerran, jonka silmäilin laiskasti läpi. Nyt kun luin hänen valittujen runojensa kokoelman En ole sinun, jonka Tuomas Kilpi on taitavasti kääntänyt, tuntuu, että olisi pitänyt syventyä enemmänkin Teasdalen elämään ja tuot... Lue koko vinkki »
Toivo

Henriikka Tavi: Toivo

Toivon kanteen on kuvattu perhosista muodostuvia kuvioita. Perhoset ovatkin toinen teoksen pääteemoista. Toivo alkaa ja loppuu kehtolauluilla, jotka koostuvat perhosten nimistä. Suomalainen perhosnimistö onkin kaunista ja kiehtovaa, kun siihen näin uppoutuu. Toiveikkaasta nimestä huolimatta toinen pääteema on menetys. Kokoelman toinen osa, "Toiv... Lue koko vinkki »
Väärän lajin laulut

Helena Sinervo: Väärän lajin laulut

Toinen Tanssivan karhun tuplavoittajista tähän mennessä on Helena Sinervo (s. 1961), joka voitti palkinnon ensimmäistä kertaa teoksellaan Ihmisen kaltainen vuonna 2001. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tuomaristo nosti taas Sinervon teoksen parhaimmaksi. En ihmettele: Väärän lajin laulut on hieno runokokoelma. Runojen aihepiirit pyörivät paljon lin... Lue koko vinkki »
Tyhjyyden ympärillä

Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä

Tanssiva karhu -voittajissa on selvästi tapahtunut jonkunlainen sukupolvenvaihdos. Aki Salmela (s. 1976) on jo kolmas peräkkäinen 1970-luvulla syntynyt voittaja. Salmelan ura alkoi vuonna 2004 Kalevi Jäntin palkinnolla palkitulla esikoiskokoelmalla Sanomattomia lehtiä. Salmela on paitsi suhtkoht tuottelias runoilija, myös ahkera runouden suoment... Lue koko vinkki »
Ottaisit käteni, kummallista

Catharina Gripenberg: Ottaisit käteni, kummallista

Suomenruotsalainen Catharina Gripenberg (s. 1977) on runoilija, jota kehutaan kansiliepeessä yhdeksi Pohjoismaiden kiinnostavimmista nykylyyrikoista. Ainakin hänen runoutensa on kovasti palkittua. Tämä Ottaisit käteni, kummallista voitti Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 2007 ruotsinkielisenä (Ta min hand, det vore underligt, Schildts 2007), Kristii... Lue koko vinkki »