Kirnu

Milka Luhtaniemi: Kirnu

Kukaan ei voi puhua niin korkealta, ei kenenkään läpi mene sellaista valoa. Jos runoutta asemoi jatkumolle helposta vaikeaan, Milka Luhtaniemen esi­koiskokoelma Kirnu asettuu luontevasti kallelleen vähän vaikeampaan päin. Näkemys saa vahvistusta vaikkapa Goodreadsin arvioista: haltioituneiden näkemysten joukkoon mahtuu muutama ”en tajua tätä yht... Lue koko vinkki »
Tulikärpäsiä Tammelan yllä

Leena Kellosalo: Tulikärpäsiä Tammelan yllä

Leena Kellosalo on monipuolinen taiteen alan toimija: näyttelijä, runoilija, krii­tikko, äänikirjojen lukija ja mitä lie muuta. Tämä Tulikärpäsiä Tammelan yllä on kolmas runokokoelma, kaikki kolme Ntamolta. Kokoelmat ovat keränneet ke­huja, niin tämä tuoreinkin, ja niinpä minäkin siihen tartuin. Nimen Tammela viittaa Tampereelle ja tamperelaisma... Lue koko vinkki »
Tuntemattoman planeetan unia

Johanna Ikonen: Tuntemattoman planeetan unia

Runokokoelma Tuntemattoman planeetan unia kantaa huolta ihmisen ja pla­neetan tilasta, kertoo takakansi, ja tällaiseen kuvastoon uppoudutaan heti kokoelman ensimmäisessä runossa, maalailemaan maailmanlopun ennustuk­sia. Itse runot ovat runsassanaista proosarunoutta, pitkiä kappaleita tasale­vyistä tekstiä. Valittu tyyli näyttää sivuilla vähän ty... Lue koko vinkki »
Mitä tahansa

Kari Aronpuro: Mitä tahansa

Kari Aronpuro on runoilijana tähänastisen – kovin vähäisen – kokemukseni perusteella sivistynyt, leikkisä, mutta vähän vaikea. Aronpuron kahdeskym­menes kokoelma Mikä tahansa vahvistaa tätä vaikutelmaa. Aronpuro viittailee sinne tänne, leikittelee erilaisilla kielellisillä rekistereillä ja tasoilla ja on sekä vaikeaselkoinen että hauska. Runot o... Lue koko vinkki »
Viimeinen talvi

Raisa Marjamäki: Viimeinen talvi

Viimeinen talvi on Poesian Poesiavihkot-sarjassa ilmestynyt vihkonen, joka muodostuu kahdesta osasta. Ensinnäkin se sisältää Raisa Marjamäen vuosi­na 2012–2013 kirjoittamia englanninkielisiä runoja. Toinen osa "Viimeinen talvi eli miksi en kirjoita enää englanniksi" on sitten tähän kiehtovaan aihee­seen pureutuva essee. Runoissa on puolensa; lue... Lue koko vinkki »
Ei kenenkään laituri

Raisa Marjamäki: Ei kenenkään laituri

Ei kenenkään laituri on kirjana viehättävä esine. Se on vanhanaikaisen näköi­nen, ja syystä: runoilija Raisa Marjamäki on sen itse latonut irtokirjakkeista ja Marjamäki on painanut sen Heidelbergin kohopainokoneella Olli-Pekka Ten­nilän kanssa. Teos on tehty kokonaan ilman tietokoneita. Lopputulos on kau­nis, ainoa miinus on vain vähän liian syväll... Lue koko vinkki »
Runoja lapsille ja muille älyköille

Teemu Palosaari ja Jukka Tilsa: Runoja lapsille ja muille älyköille

Lastenohjelmien toimittaja Teemu Palosaari on vuosien ajan tehnyt loruja esimerkiksi Pikku Kakkosen juontoihin, ja lastenmusiikkiakin näiden runojen ympärille on syntynyt. Jukka Tilsa taas on maanmainio absurdin sarjakuvan ja jokamiesluokan bebopin konkari. Mitäpä syntyy, kun nämä kaksi hilpeää herraa lyövät hynttyyt yhteen? Runoja lapsille ja ... Lue koko vinkki »
Ihmeellistä käyttäytymistä

Raisa Marjamäki: Ihmeellistä käyttäytymistä

Runoilija Raisa Marjamäki on kokoelmissaan kiinnittänyt huomiota tekemisen tapoihin ja teknologioihin. Siitä käy mainiosti esimerkiksi tämä Ihmeellistä käyttäytymistä: teos on naputeltu Brother Deluxe 660TR -kirjoituskoneella. Eikä vain kirjoitettu, vaan myös taitettu! Ulkoasu on nimittäin skannattu suo­raan kirjoituskoneella kirjoitetuista arkeist... Lue koko vinkki »
Metsän seinä on vain vihreä ovi

Risto Rasa: Metsän seinä on vain vihreä ovi

Kirjastojen poistolaatikoilta voi tehdä löytöjä. Itse poimin ihan muuten vain kyytiin Risto Rasan esikoiskokoelman Metsän seinä on vain vihreä ovi. Luen hyvin vähän lyriikkaa, liian vähän, joten ajattelin, että tässä on hyvä mahdolli­suus. Ja niinhän se olikin. Metsän seinä on vain vihreä ovi, vain 17-vuotiaan runoilijan tiivis, ehyt runoelma, vaik... Lue koko vinkki »
Pinnallisuus

Miira Luhtavaara: Pinnallisuus

Miira Luhtavaara (s. 1983) on palkittu runoilija, jonka esikoiskokoelma Ruo­hikon luut (Teos, 2014) voitti Kalevi Jäntin palkinnon. Nyt käsillä oleva Pinnal­lisuus on Luhtavaaran kolmas kokoelma. Tämä on kaunis ja kiehtova kokoel­ma. "Alkaa kesäsade ja sivunumeroiden lisääminen, lisääntyminen, alkaa jokin villi." – ja seuraavalla aukeamalla onki... Lue koko vinkki »
Talvikaupunki

Aila Meriluoto: Talvikaupunki

Luettuani Aila Meriluodolta viimeisimpiin kuuluvia runokokoelmia, halusin katsella vähän taaemmas. Kovin kauas en kuitenkaan päässyt, tai sitten pääsin, miten tätä nyt tulkitsee: Talvikaupunki on Meriluodon kymmenes kokoelma eikä tämän ja vuoden 2002 Kimeän metsän välissä ole kuin yksi kokoelma, vaikka vuosia onkin yli kaksikymmentä. Talvikaupun... Lue koko vinkki »
Sinun osasi eivät liiku

Maaria Päivinen: Sinun osasi eivät liiku

Sinun osasi eivät liiku oli minulle sattumanvarainen kirjastonosto, mitä nyt Maaria Päivisen nimi oli etäisesti tuttu. Tämä Ntamon julkaisema runo­kokoelma on tiukka paketti rajua tekstiä, jonka aihepiiri pyörii väkivaltaisen rakkauden ympärillä – tai näin ainakin minä sitä luin. Kuvasto on hurjaa ja pidättelemätöntä. Runot ovat lyhyitä, piittaa... Lue koko vinkki »
Miehen muotoinen aukko

Aila Meriluoto: Miehen muotoinen aukko

Runoilija Aila Meriluoto (1924–2019) oli naimisissa kolme kertaa. Viimeinen avioliitto Jouko Paakkasen kanssa solmittiin vuonna 1979 ja päättyi vuonna 2004 Paakkasen kuolemaan. Seuraavana vuonna ilmestyi runokokoelma Miehen muotoinen aukko, jonka runot ovat täynnä tunteita: rakkautta, surua, hämmennystä toisen poissaolosta ja jopa vihaa. Heräsin... Lue koko vinkki »
Minä tarvitsen bussikuskia

Solja Krapu: Minä tarvitsen bussikuskia

Tämä runokokoelma oli täysin sattumanvarainen kirjastonhyllypoiminta, ihan vain nimen perusteella. Odotin saavani kotimaista runoutta, mutta sainkin käännösrunoutta. Solja Krapu on kyllä suomalainen ja käynyt peruskoulunsa Suomessa, mutta sen jälkeen Krapu on asunut Ruotsissa ja kirjoittaakin ruotsiksi. Suomenruotsalaista runoutta olen lukenut aika... Lue koko vinkki »
Kiitos harhaluuloista

Eila Pennanen: Kiitos harhaluuloista

Eila Pennanen (1916–1994) oli suomalaisen kirjallisuuskentän suuria nimiä, monipuolinen kirjailija, suomentaja, esseisti ja kriitikko. Myös runoilija, sillä Pennasen laajaan tuotantoon mahtuu myös yksi runokokoelma. Kiitos harha­luuloista ilmestyi vuonna 1970, juuri ennen Pennasen päätyönä pidetyn Tampere-trilogian ensimmäistä osaa Himmun rakkaudet... Lue koko vinkki »
Kiinnijääneet

Tanja Seppänen: Kiinnijääneet

Tanja Seppänen (s. 1982) on runoilijana julkaissut toistaiseksi tämän yhden runokokoelman. Sen lisäksi Seppäsen meriitteihin lukeutuu J. H. Erkon kirjoituskilpailun voitto vuonna 2011. Erkon kilpailun raati vertasi Seppäsen tyyliä ITE-taiteeseen tai naivistisiin tauluihin. Vertaus on osuva, tietynlaista naivismia tässä kokoelmassa onkin aistittavis... Lue koko vinkki »
Katoamisilmoitus

Raisa Marjamäki: Katoamisilmoitus

Runoilija Raisa Marjamäki on julkaissut tähän mennessä neljä runokoko­elmaa. Katoamisilmoitus on niistä ensimmäinen. Tämä oli minulle täysin sattumanvarainen kirjastopoiminta; mitään en tiennyt etukäteen, mutta olipahan mielenkiintoisen näköinen nide. Epämääräiset vanhat valokuvat kansissa herättivät uteliaisuuden. Kuvien käyttö jatkuu kokoelman... Lue koko vinkki »
Huone avaruudessa

Sirkka Turkka: Huone avaruudessa

Ensiksi kiitos kirjastolaitokselle. Luettuani muutaman Sirkka Turkan runo­kokoelman Turkan uran loppupuolelta, heräsi mielenkiinto tarkastella uran alkupäätä. Mutta mistä sellaista käsiinsä saa, kun varhaisimmat kokoelmat ovat 1970-luvulta, runokokoelmista ei juuri uusintapainoksia oteta ja Runot : 1973–2004 eli Turkan kootut teokset on sekin lähes... Lue koko vinkki »