Oodeja korvalle

Helena Sinervo: Oodeja korvalle

Helena Sinervo tuli Tanssiva karhu -taipaleellani vastaan parinkin kokoelman verran ja muuhunkin Sinervon tuotantoon olen perehtynyt parin kokoelman verran. Niinpä tutkimusmatka jatkuu, tällä kertaa Sinervon vuonna 2003 ilmestyneeseen Oodeja korvalle -kokoelmaan. Sen runoja luonnehditaan takakannessa kepeän vakaviksi ja pakottomasti soiviksi. Ko... Lue koko vinkki »
Onninno

Stina Saari: Onninno

Stina Saari voitti Tanssiva karhu -palkinnon esikoiskokoelmallaan Änimling, ja siksi päätyi aikoinaan minunkin lukulistalleni. Änimling on erinomainen, joten odotukset ovat korkealla uuden kokoelman suhteen. Onninno on jo päällisin puolin kiehtova: etukannessa ei lue mitään, kannet on vain koristeltu mustavalkoisin, graafisin kuvioin. Takakanteen o... Lue koko vinkki »
Salit

Kaija Rantakari: Salit

Kaija Rantakarin kolmannessa runokokoelmassa Salit kierrellään taidegallerian tai museon saleissa katselemassa taidetta. Katse ei kuitenkaan liu’u teoksesta toiseen tuosta noin vain: “peilaan itseäni vernissasta, / sovitan kasvoja kasvoihin”. Tämä on yhteyden ja kosketuksen etsimistä: “etsin sinua gallerioista, / harvaan ja tiheään ripustetuilta se... Lue koko vinkki »
Koko meren laajuus

Kaija Rantakari: Koko meren laajuus

Tutustuin Kaija Rantakarin runoihin uusimman Kertosäe-kokoelman myötä. Se oli sillä tavalla ihastuttavasti aistillinen, että luonteva reaktio oli laittaa kaikki Rantakarin muutkin kokoelmat tilaukseen kirjastosta. Niistä ensimmäisenä tartun nyt Kalevi Jäntin palkinnolla ja Toisinkoinen-palkinnolla palkittuun Koko meren laajuus -kokoelmaan. Tämän... Lue koko vinkki »
Kukkiva nahka

Janika Haataja: Kukkiva nahka

Janika Haatajan esikoiskokoelman alussa on kokoelman nimi useammalla kirjasimella. Ne ovat tuttuja tyylikirjasimia, kuten Comic Sans ja Jokerman. Nimiölehdelle on valittu kirjasimeksi kestosuosikki Papyrus. Taitto on runoilijan itsensä käsialaa – Haataja on graafinen suunnittelija, joka on opiskellut pakkausmuotoilua ja brändäystä – ja siten m... Lue koko vinkki »
Kiitos tästä yöstä

Risto Oikarinen: Kiitos tästä yöstä

Risto Oikarinen on palkittu runoilija, jolta olen itse tosin lukenut ainoastaan romaanin Nälkämaan laulu (Otava 2016). Se jätti sen verran myönteisen vaikutelman, että tähän uusimpaan runokokoelmaan kuvastosta tartuin. Edellisestä Oikarisen runokokoelmasta onkin aikaa: Värioppi ilmestyi vuonna 2012. Noin äkkiseltään Kiitos tästä yöstä -kokoelmas... Lue koko vinkki »
Ei talvikunnossapitoa

Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa

Tutustuin Pekka Kytömäen runoihin uusimman Historian pienmiehiä -kokoelman myötä. Se teki sen verran oivallisen vaikutelman, että aikaisempiin kokoelmiin tutustuminen oli itsestään selvää. Ensimmäisenä vuoron saa Kytömäen esikoiskokoelma, vuonna 2015 ilmestynyt Ei talvikunnossapitoa. Kytömäki tunnetaan palindromirunoistaan, mutta tämäkin kokoelma e... Lue koko vinkki »
Viiniä, hunajaa, omenapuu

Viiniä, hunajaa, omenapuu : Sumerien myyttistä ja eroottista runoutta

Enheduannan Suurisydämisin valtiatar -runoelman jälkeen joensuulainen Kirjokansi on kulttuuritekona kustantanut vielä tämän toisen runo- ja hymniteoksen neljäntuhannen vuoden takaisesta Mesopotamiasta, Kaksoisvirranmaasta, nykyisen Irakin alueelta. Alkukieli on sumeri ja runot on alunperin kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella savitauluihin. Minna... Lue koko vinkki »
Valohämy

Maria Matinmikko: Valohämy : Taide, maisema ja maailmanloppu

Maria Matinmikon tuorein teos Valohämy on ”kontemplatiivinen teos olemassaolon kauneudesta, outoudesta ja tuhosta”. Se sisältää Matinmikon kirjoittamien tekstien lisäksi hänen itsensä ottamia maisemavalokuvia ja kuvataiteilija Sami Jalosen piirustuksia. Teoksesta on olemassa myös Matinmikon itsensä lukema äänikirja, joka on Jari Kohon läpisäveltämä... Lue koko vinkki »
Antiluuppi

Virpi Vairinen: Antiluuppi

Kun aloittelin ahkerampaa runojen lukemista loppuvuodesta 2021, ensimmäisten lukemieni kokoelmien joukossa oli Virpi Vairisen esikoiskokoelma Kuten avata äkisti. Välissä ilmestyneet kokoelmat ovat toistaiseksi jääneet lukematta, mutta Vairisen tänä vuonna ilmestynyt tuorein kokoelma Antiluuppi pääsi esikoiskokoelman perusteella lukulistalleni. A... Lue koko vinkki »
Toimitila

Satu Mattila-Laine: Toimitila

Siihen nähden, miten paljon Suomessakin vuodessa toimistoissa vietettyjä henkilötunteja kertyy, aiheesta on verrattain vähän runoutta. Mieleen tulee tuoreista Petra Vallilan oivallinen Ehkä, joka hyödyntää kuivakkaa yrityskieltä ja siten vie lukijan toimistojen maailmaan. Se on kuitenkin varsin abstrakti verrattuna Satu Mattila-Laineen Toimitilaan,... Lue koko vinkki »
Vasemman käden runot

Riina Katajavuori: Vasemman käden runot

Riina Katajavuori on monipuolinen kirjailija; Vasemman käden runot on hänen yhdeksäs runokokoelmansa. Sen lisäksi on syntynyt useita romaaneja ja novelleja sekä pitkä lista erilaisia lastenkirjoja. Itse olen onnistunut ohittamaan Katajavuoren tuotannon lähes täysin, mutta ihastuttava Mennään jo kotiin -kuvakirja ja sen jatko-osa Mennään jo naapurii... Lue koko vinkki »
Remu

Henriikka Tavi: Remu

Harvemmin käy niin, että runokirjan joutuu palauttamaan kirjaston, koska siihen on varauksia. Vielä harvemmin käy niin, että varauksia on niin paljon, että kirjaa ei saa lähestulkoon heti takaisin. Kun tähän tulee poikkeus, käsissä on jotain poikkeuksellista. Henriikka Tavin Remu on sellainen poikkeus. Miksipä ei. Tavi on ahkera ja toimelias run... Lue koko vinkki »
Kertosäe

Kaija Rantakari: Kertosäe

Kaija Rantakari on paitsi kirjansitojamestari, myös neljä kokoelmaa julkaissut runoilija. Ensimmäiset kolme kokoelmaa julkaisi Poesia, nyt neljännen Kertosäe-kokoelman myötä Rantakari on siirtynyt WSOY:lle. Aikaisemmat kokoelmat ovat keränneet palkintoehdokkuuksia ja toinen kokoelma Koko meren laajuus keräsi palkintojakin. Ei siis ihme, jos kustant... Lue koko vinkki »
Kerrostalo sateessa

Ainokaisa Huusko (toim.): Kerrostalo sateessa

Mitä tiedät kolumbialaisesta nadaismista? Tämä runouden laji on saanut nimensä sanaleikistä, jossa yhdistyvät nada (”ei mitään”) ja dadaismi. Kolumbiassa 1950-luvun lopusta 1960-luvun puoliväliin kukoistanut tyylilaji on Kolumbian vastine aikakauden avantgardistisille runoliikkeille, kuten beat-sukupolvelle. Ainokaisa Huusko on asunut Kolumbiass... Lue koko vinkki »
Hyppää vaan!

Kiira Korpi: Hyppää vaan!

Tarinallinen runokirja, jonka sivuilta löytyy paljon lempeyttä, rohkeutta ja kirjo monia turhautumisen tunteita. Siinä on Kiira Korven kirjoittama Hyppää vaan! -runokirja yhdellä lauseella kuvailtuna. Runokirjat ovat usein hyvin henkilökohtaisia avautumisia kirjoittajan mietteistä, eikä tämäkään kirja ole poikkeus. Luettuani Korven luistelijaur... Lue koko vinkki »
Puhekuplia

Kristian Blomberg: Puhekuplia

Matkalla Kristian Blombergin runouden ytimeen seuraava etappi on esikoiskokoelma Puhekuplia. Se ilmestyi alun perin vuonna 2009. Esikoiskokoelmalle sopivasti takakansiteksti on rehvakkaan retrospektiivinen: “Puhekuplia on Blombergin koko elämän runoelma, jonka parissa hänen väsymätön luomisvoimansa askarteli varhaisista nuoruusvuosista vanhuuden vi... Lue koko vinkki »
Kaiuttimessa peipot

Riika Helle-Kotka: Kaiuttimessa peipot

Riika Helle-Kotkan neljäs runokirja Kaiuttimessa peipot tarjoilee kattauksen haikuja ja tankoja. Runojen kuvasto yhdistelee suomalaisuutta ja nojatuolimatkailua Japanissa. Yleisesti ottaen pidän onnistuneimpina niitä, joissa suomalaisuus näyttäytyy parhaiten. Runojen japanilainen kuvasto tuntuu paikoin vähän matkailumainosmaiselta, vaikka Helle-Kot... Lue koko vinkki »
Valotusaika

Niklas Salmi: Valotusaika

Niklas Salmi on tamperelainen runoilija, suomeksi ja englanniksi, ja kääntää myös puolalaista kirjallisuutta suomeksi. Nyt hän on myös yhden lapsen isä, kuten Valotusaika-kokoelmasta tulee selväksi. Ilahduttava kansikuva on kaksivuotiaan Tuulin käsialaa. Uusi elämäntilanne näkyy luonnollisesti runoissa, joissa isyyden kanssa keskustelevat myös luon... Lue koko vinkki »
Raja

Vesa Etelämäki: Raja

Tamperelaisen runoilijan ja muusikon Vesa Etelämäen toinen runokokoelma Raja muistuttaa jollain tapaa toista Poesian tämän vuoden julkaisua, Elina Sallisen Kehät-kokoelmaa. Molemmat ovat samalla tapaa fragmentaarista runoutta yksisanaisen teeman ympärillä: Sallisen kokoelma punoutui kehiksi, Etelämäki pohtii rajoja. Etelämäen teema välittyy sivuilt... Lue koko vinkki »