Lavarunoilijana pitkään toiminut Mikko Räty debytoi Borealia-runokokoelmallaan vuonna 2022. Teos pääsi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja Nihil Interitin runouspalkinnon ehdokkaaksi. Erehtymättömyydestä on Rädyn toinen kokoelma ja jatkaa edeltäjänsä jäljillä tunnistettavasti saman tekijän työnä.
Borealian kielessä oli paljon luonnontieteellistä kerrostumaa, eläimiä ja luontoa tarkasteltuna luonnonfilosofisesta kuvakulmasta, kuin luonnontieteellisen museon käytävillä kulkien. Kevyesti tieteellinen sävy jatkuu Erehtymättömyydestä-kokoelman harvasanaisissa runoissa, samoin luontokuvasto. Runot putoavat kirjan sivuille aforistiseen tyyliin, väljää asettelua ja tilaa antavia sisennyksiä hyödyntäen.
Suo hyväksyy kaikki tavat tulla haudatuksi.
Kokoelma jakautuu seitsemään osioon, joista kuudes muodostuu yhdestä pitkästä, pääosin parisäkeinä vyöryvästä runosta. Tämä kokonaisuus on minulle kokoelman huippuhetki, joka piirtää kirjan sivuille luonnon ja ihmiskunnan keskinäisen verkoston sidoksia todella vetävällä tavalla.
Pelkkää luontoa Erehtymättömyydestä ei ole. Se kulkee myös kaupungin kaduilla, pudottelee ajankohtaisia nimiä, pohdiskelee dieselin hinnan nousun seurauksia. Ilmastokriisi on läsnä näillä sivuilla. Toisaalta runot puhuttelevat myös lukijaa, sivuilla on ”sinä” ja sitä myöten ihmisten välisiä suhteita.
Erehtymättömyydestä on kaunis kokoelma. Se ei ole erityisen suoraviivaista tai helppoa runoutta, mutta ei toisaalta tukahdu liian raskaisiin viittauksiin tai merkityksiin. Rädyn tekstistä on edelleen helppo nauttia.
Ihminen ei juuri käsittele kuolemaa.
Kuolema ehdottaa lempeästi: Synny tähän.