Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sinin sisko Sonja on masentunut eron takia. Karavaanarireissusta aviomiehen kanssa ei tulekaan mitään. Sini ehdottaa, että kun asuntoauto pitää kuitenkin palauttaa, siskokset veisivät sen takaisin yhdessä. Ajelulla kesäisessä Suomessa miehet ovat kielletty puheenaihe. Heidät unohdetaan tykkänään. Rakkautta ei suvaittaisi ratin takana eikä muuallakaan.
Rakkautta ratin takana on taattua Asta Ikosta, lempeän hupaisaa sattumusten täyteistä viatonta romantiikkaa. Kaikki lukemani Rakkautta-sarjan kirjat tuovat mieleen Hilja Valtosen ja Anni Polvan kaltaiset sananiekat, joiden tarinoissa sattuu ja tapahtuu, mutta väärinkäsitykset selviävät ja oikeat ihmiset löytävät toisensa.
Sinin on hieman vaikea pitää kiinni päätöksestään sivuuttaa koko miessukukunta, kun huoltamolle sattuu yhtä aikaa toinen asuntoauto, ja se lähtee vielä myöhemmin jäljittämään heitä. Mitä vainolaisia linnun kuvalla koristellussa ajopelissä oikein reissaa?
Juuri kun hän oli laittamassa pankkikorttiaan automaattiin, paikalle pöllähti viereen pysähtyneestä asuntoautosta naisihminen. Lauri kiirehti työntämään korttinsa koneeseen ensimmäisenä. Hän ei naiselle antaisi periksi.
— Anteeksi, minä olin kyllä tässä ensin, tyttö sanoi vihaisena.
— Nopeat syövät hitaat, Lauri tokaisi ja näppäili tunnusluvun.
Minusta oli mukava kerronnan tapa, että sattumukset kuvataan osin sekä Sinin että Laurin näkökulmasta. Sini kertoo tankkausvälikohtauksesta Sonjalle, ja siskokset saavat yhteistä pähkäiltävää.
Vaan kuinka monta sattumaa on vielä sattuma? Miten kummassa toisen matkasuunnitelmat tuntuvat joka etapin jälkeen paljastuvan toiselle?
Toisto on erinomainen huumorin keino, ja Ikonen käyttää sitä taitavasti. Ei tule yhtään sellainen olo, että no taasko se sotka-auto vaanii siellä. Ja jos Sonjan sydän alkaakin parantua, ei Sinikään jää osattomaksi.
