Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hyvinkään kaupungin kyljessä on ihan oikeastikin eksoottisesti nimetty Sveitsin luonnonpuisto, ja sieltä löytyy tämän Piia Helanderin uuden kirjan aloittava kuolemantapaus: mäkihyppykuopasta on luonnollisesti koiranulkoiluttaja löytänyt miehen ruumiin. Kyseessä on paikallinen tunnettu toimittaja, mutta onko hän pudonnut pahasti vai surmattu? Vanhempi konstaapeli Ossi Hietala, joka on siis tuttu jo Helanderin esikoisdekkarista Helios, on taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen, mutta entä muut?
Pian saamme tavata myös toisen Helios-romaanin päähenkilöistä eli freelancer-toimittaja Sandra Dahlqvistin, joka on kirjoittamassa ”traagista romaania” ja työskentelee samalla paikallisella yläkoululla äidinkielenopettajan sijaisena kohdaten murrosikäisen nuorison toilailut, on sitten kyse joulujuhlanäytelmän esittämisestä tai vähän vakavammista asioista. Selvää tietysti on, että Ossin ja Sandran tiet kohtaavat jälleen, sillä hehän jo jonkin verran ystävystyivätkin Helioksen tapahtumien pyörteissä. Mutta tiet ovat kovin mutkaisia.
Helander sai kiitosta esikoisteoksestaan eikä suotta; Helios oli muun muassa ehdolla Suomen dekkariseuran myöntämän Vuoden esikoisdekkari -palkinnon saajaksi, mitä ei voi pitää ollenkaan hassumpana saavutuksena. Hänen kerrontansa kulkee jouhevasti eteenpäin, niin että sekä rikosjuoni, henkilöt ja miljöö on kuvattu oikein taitavasti. Huurteen pahis oli tosin melko helppo arvata jo hyvissä ajoin, mutta mitäpä sitten. Pidin erityisen paljon yläasteen oppilaiden henkilökuvauksesta; siihen Helander oli saanut samanlaista uskottavuutta kuin Helioksen hevosharrastajanuorisoon.
Kirjan tapahtumat jäivät tietenkin sellaiseen jamaan, että jatkoa voidaan odottaa. Oikein hyvä, jos sitä tulisi. Uskon, että Helanderin kaltaiselle virkeälle kertojalle ja ihmisten havainnoijalle löytyy ystäviä ja lukijoita.
