Gabriella Coleman: Hacker, Hoaxer, Whistleblower, Spy : The Many Faces of Anonymous

Hacker, hoaxer, whistleblower, spy

Osta kirja itsellesi

Gabriella Colemanin Hacker, Hoaxer, Whistleblower, Spy : The Many Faces of Anonymous on vuosien 2007–2013 aikana tehtyyn antropologiseen tutkimukseen perustuva tietokirja Anonymous-hakkeriryhmästä.

Kirjassa käytetään aika innovatiivisesti tuttuja käsitteitä ja teorioita, joita on useimmiten sovellettu primitiivisiin kulttuureihin ja uskontoihin. Tämä osoittaa, miten antropologia ei ole vain alkuperäiskansojen tutkimista. Sen teorioita voidaan soveltaa kaikkiin ihmisryhmiin. En siis olekaan ainoa hyypiö, joka käyttää alun perin alkuperäiskansojen tutkimiseen keksittyjä menetelmiä postmodernien ääriryhmien tutkimiseen. Antropologinen ote ilmenee Anonymouksen kielen ja mielikuvien juurten analyysissä.

Anonymous ei ole yhtenäinen ryhmittymä, vaan enemmänkin kattokäsite erilaisille pienille hakkeriryhmille, jotka omivat anonymiteetin ja yhdistyvät hetkeksi valtavaksi digitaaliseksi parveksi, iskeäkseen johonkin digitaaliseen kohteeseen täysin ilman johtajaa tai virallista koordinointia. Tämän takia kirjan otsikossa on lueteltu eri asioita, joita Anonymoukseen nimeen on tehty. Liikkeellä ei ole myöskään yhtenäistä ideologiaa, vaan se koostuu niin äärivasemmiston kuin äärioikeiston 4chan-keskustelupalstojen anarkistisista hakkereista.

Välillä nämä hakkerit päättivät hyökätä jotain nettisivua ja ”trollata” eli provosoida jonkun reagoimaan heidän härskeihin sanallisiin hyökkäyksiinsä ja vitseihinsä. Pahimmissa tapauksissa nämä hakkeriryhmät hakkeroivat nettiosoitteita, jotta saisivat esimerkiksi epileptikot saamaan kohtauksia. Kaikki tämä henkinen terrori tehtiin vain, koska se on mahdollista.

Ajan mittaan kuitenkin tämä äärimmäisen vitsikäs ja trollaava ryhmä alkoi saada poliittista heräämistä. ”Moraalihinteiksi” kutsutut hakkerit alkoivat ehdottaa verkkohyökkäyksiä moraalittomiksi koettuja yhtiöitä ja hallituksen virastoja vastaan. Ensimmäiseksi kohteeksi tuli Skientologinen kirkko, jota vastaan ei voinut oikealla nimellä hyökätä, koska järjestö oli tunnettu oikeussyytteiden vyöryttämisestä.

Tästä alkaa kirjan jännittävin matka, kun koko ajan suurempia verkkohyökkäyksiä kohdistetaan vuosien mittaan mitä suurempiin instituutioihin, kunnes lukuisat tiedustelupalvelut ja yksityiset verkkoturvallisuusfirmat alkavat hyökätä hakkereita vastaan.

Kun lukee tätä kirjaa, huomaa, että elämme kyberpunk-dystopiassa, jossa valtavat transnationaaliset korporaatiot, tiedustelupalvelut ja erilaiset hakkeriryhmät taistelevat toisiaan vastaan julistamattomassa kryptosodassa, jossa taistellaan siitä, kuka saa murrettua toisen verkkopalvelimen salauskoodeja ja kerättyä tai vuodatettua sen sisällön.

Nykyään valtaa ei enää lasketa raaka-aineilla ja armeijoiden koolla, vaan tiedolla. Elämme tietoimperiumien aikakautta, jossa valtiot ja muutamat jättiläismäiset yhtiöt hallitsevat suunnatonta määrää ihmisten tietoa, jota voidaan hyödyntää kaupallisesti kuin suuria hiili- ja kultakaivoksia. Kuten ennen vanhaan, nykyäänkin on ihmisiä, jotka ovat valmiina ryöstämään tämän tulevan suurpääoman lähteen. Joskus he ovat yksittäisiä ihmisiä, mutta useimmiten jonkun valtion tiedustelupalvelun tai yksityisen suuryrityksen digitaalisia palkkasotureita.

Kuten erään haastatellun hakkerin kerrotaan sanoneen: ”Jos jokin on salattu verkossa, niin se voidaan murtaa”. Tässä kirjassa kerrotaan huikeista tietomurroista, joihin ovat osallistuneet niin yksityiset turvallisuusfirmat, eri suurvaltojen tiedustelupalvelut, kuin täysin hallitsematon Anonymouksen parvimieli. Internet on muuttunut villiksi länneksi, jossa kuka tahansa voi olla tyhjästä ilmestyvä digitaalinen pyssysankari.

Kaikki toimijat rikkovat häikäilemättömästi lakia, mutta vain yhden tahon lainrikkomisista seuraa pidätyksiä ja raskaita, useiden vuosikymmenien, vankilatuomioita. FBI, NSA ja yksityiset turvallisuusfirmat ovat rikkoneet lukuisia lakeja jäljittääkseen ja paljastaakseen Anonymouksen hakkereita, joita on sitten tuomittu tismalleen samoista rikoksista, mihin todistusaineiston kerääjät ovat syyllistyneet. Tämä tietenkin on täysin ymmärrettävää, kun pahinta mitä Anonymous on saavuttanut, on arabikevään kaltaisen kansannousun edistäminen. Silti moni kansalainen on kokenut tällaisen kaksoisstandardin epäoikeudenmukaiseksi.

Kirjailija itse yrittää olla puolueeton tutkija, mutta silti kirjan teksti tihkuu ihailua hakkereita kohtaan. Vaikka tutkija myöntää, että hän kunnioittaa Anonymouksen ihanteita instituutioiden läpinäkyvyydestä, horisontaalisesta päätöksenteosta ja sananvapauden puolustamisesta, hän silti esittää myöskin liikkeen ikävimmät puolet, kuten joidenkin ryhmittymien irvokas, mutta myös humoristinen rasismi ja homofobia. Samoin kirjassa kritisoidaan hakkereitten tietomurtoja, joissa paljastetaan yksittäisten ihmisten osoitteita ja puhelinnumeroita.

Akateemisesta tutkimuksesta huolimatta tämä kirja on kirjoitettu aika lailla populaariin sävyyn. Kaikki käsitteet selitetään perinpohjaisesti, joten ei tarvitse ymmärtää mitään tietotekniikasta tai antropologiasta. Samaten kieli ei ole kuivakkaan tieteellistä, vaan hyvin vauhdikasta. Itsekin tunsin hurraavani hakkereitten puolesta, kun nämä pysäyttivät luottokorttifirmojen palvelimet, jotka boikotoivat Wikileaksen lahjoituksia tai, kun Anonymous auttoi Egyptin kansannousua.

Mutta tämä kirja ei ole täydellinen. Auttamattomasti tämä teos on vanhentunut ja Anonymous on vain varjo entisestään, kun moni avainhahmo on telkien takana ja nykyään 4chan tunnetaan /pol/-keskusteluketjun nettinatsien pesäpaikkana. Samalla Venäjän infosotaa ei käsitellä tässä kirjassa mitenkään. Muuten tämä on loistava teos yhdestä historian vaikutusvaltaisimmasta hakkeriliikkeestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.