Liisa Rinne: Odotus

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”On vaikeaa, kun ei ole toivottu ja haluttu. Ja vielä vaikeampaa, kun on.”

Odotus on herkkä psykologinen romaani, joka kertoo adoptiosta kaikkien osapuolten kannalta: oman äänensä saavat lapsensa pois antanut Kerttu, adoptiovanhemmat Aila ja Lasse sekä itse lapsi, Emilia. Emilia on kirjan minäkertoja, joka 13-­vuotiaana löytää vanhempiensa autotallista laatikollisen papereita, joista hän saa tietää olevansa adoptiolapsi. Kuuluisiko hänen todella ollakin Silja Mäkinen? Eivätkö Aila ja Lasse, joita hän on aina tottunut kutsumaan äidiksi ja isäksi, olekaan sitä? Vasta paljon myöhemmin ollessaan itse raskaana Emilia alkaa ottaa selvää biologisesta äidistään.

Odotus kertoo myös Ailan ja Lassen tarinan. He eivät saa toivottua ja odotettua omaa lasta, ja etenkin Ailan lapsenkaipuu tulee kirjassa hyvin esille. Hän tuntee kateutta ja osattomuutta sukulaispippaloissa, kun muut naiset puhuvat vain imetyksestä ja vaipoista. Kun Aila ja Lasse sitten saavat ottolapsityttönsä, ei elämä aina olekaan yhtä auvoa; mielestäni kirjan nimi kertoo paitsi lapsen odotuksesta myös niistä odotuksista, joita päähenkilöt, tässä kohtaa etenkin Aila, asettavat elämälle. Kaikki ei sujukaan niin kuin on kuviteltu, adoptiotytär ei olekaan aina sirkeäsilmäinen prinsessa ystävineen ja hyvine harrastuksineen, eikä Selma­anoppi tunnu olevan koskaan tyytyväinen miniänsä huushollinpitoon.

Emilian ja Ailan vahvojen tarinoiden jälkeen Kerttu, biologinen äiti, jää mielestäni kovin himmeäksi hahmoksi, eikä hänen päätöstään antaa lapsensa adoptoitavaksi perustella oikein riittävästi. Tai ehkäpä tämä on tarkoituksellista – jospa lukijan on vain itse mielessään tehtävä se työ?

Yleisesti ottaen ohuet ja kerronnaltaan tiiviit kirjat ovat mieleeni, mutta olisin melkein toivonut Odotukselta vähän enemmän tekstiä; nyt vaikutelma on melkein liiankin ohut ja varovainen. Mutta tyylikäs sen lopputulos on joka tapauksessa, ja tämän esikoisteoksen jälkeen jään mielenkiinnolla odottamaan lisää Liisa Rinteeltä. Erikseen on vielä mainittava, että kirjan kansikuva on oikein kaunis ja sisältöön hyvin sopiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *