Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Iiris perii isoäitinsä kuoleman jälkeen suvun vanhan, merkillisen talon, jossa hän vietti lapsuutensa kesiä. Aluksi muistot tuntuvat kaukaisilta, kunnes hän päättää muuttaa taloon – ainakin vähäksi aikaa. Eloon heräävät lapsuuden ja varhaisnuoruuden muistot, ystävien kanssa eletyt kesät, etenkin eräs kesä. Se kesä, joka muutti kaikkien mukanaolijoiden elämää tavalla tai toisella. Kesä, jolloin tapahtui paljon tunnepitoista ja dramaattista. Samana kesänä myös puutarha antoi kaikkensa, läsnä oli hämärä, kuuma, kostea lämpö, puutarhan tuottamat mehukkaat, ylikypsät hedelmät sekä nuorten heräävä seksuaalisuus.
Nyt Iiris työskentelee kirjastonhoitajana, mutta ei enää lue. Entisinä kesinä tässä talossa hän söi ja luki lukemistaan. Sitten hän lopetti molemmat. Nyt hänelle riittää kirjojen koskettaminen, josta hän nauttii suunnattomasti. Talossa on paljon kirjoja ja koko talo herää Iiriksen sinne asettautumisen myötä uudelleen eloon – löytyy vanhoja vaatteita, omituisia ovia, jo unohtuneita huoneita. Iiris matkaa menneisyyteen ja omaan itseensä talon paljastaessa lisää muistoja ja vaiettuja salaisuuksia sekä lähipiirin omituisia ja traagisiakin elämäntarinoita.
Unohtaminen ja muistaminen yhdistyvät tässä kirjassa, samoin kuin mennyt ja nykyhetki. Kirja on kasvutarina, täyteläinen ja mehukas, kuten vain kypsä omena on. Puutarha ja omenat ovat entisellään ja Iiris tapaa menneisyytensä ystävän. Itse pidin tästä kirjasta, hitaasta, makustelevasta kerronnasta sekä salamyhkäisestä ilmapiiristä, joka talosta ja etenkin puutarhasta hyökyy koko tarinan ajan. Puutarhassa on jälleen kuumaa ja kosteaa, puut ovat täynnä kypsiä ja kirpeän makeita hedelmiä… poimikaa pois, tämä kirja kannattaa lukea!