Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Miten jaksaa elää dekkarisarja, jossa saman poliisin tutkimuksia kuvataan jo kahdeksassatoista osassa? Tämä tuli väkisinkin mieleeni, kun tartuin Anna Janssonin uusimpaan teokseen. En ole lukenut ihan jokaista osaa ja tuskin muutenkaan muistaisin Maria Wernin yksityis- ja rakkauselämän jokaista käännettä. Mutta ehkä sillä ei ole niin väliäkään; nyt hän elää auvoista elämää palomies Björnin kanssa, eikä lapsosista Emilistä ja Lindasta puhuta paljonkaan, mutta yleensä he ovatkin jonkun auttavaisen isovanhemman tai naapurin hoteissa.
Niinpä Maria voisi täysin rinnoin osallistua kesäisen Gotlannin poliisityöhön ja kollegansa Jesper Ekin unelmien naisen kamalan kohtalon tutkintaan, mutta kun tiimin johtajaksi tulee epämiellyttävä ja naisvihamielinen Himberg, jää hänelle vain hanttihommia. Mutta niistäkin kehkeytyy mielenkiintoinen tapaus: nuori naispappi joutuu ensin ikävien uhkausten kohteeksi ja sitten katoaa kokonaan. Kukaan ei tiedä, onko hän lähtenyt kotoaan vapaaehtoisesti vai onko kyseessä rikos. Pappia palvova diakoni uskoo varmasti jälkimmäisen tapahtuneen, ja Mariakin alkaa epäillä sitä, kun pappilan oudot salaisuudet vähä vähältä avautuvat.
Joten onhan Janssonilla jälleen aineksia kerrakseen, ja niistä syntyy vallan kelvollinen tarina, jonka lukee mielellään, kunhan ennakkoluulot kirjailijan pystyvyyteen katoavat. ”Tämän taitavammaksi ei voi tulla.”, väitetään takakannessa Litteraturmagazinetin sanoneen, ja onhan tuo aika paljon sanottu, mutta hyvin Jansson joka tapauksessa sarjaansa vetää eteenpäin.
Suositeltavaa luettavaa siis perusdekkareiden ystäville ja jännittävää kesälukemista kaipaaville.
