Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ragnar Jónassonin laajahko tuotanto on islantilaisdekkarien ja nordic noirin parhaimmistoa, eikä hänen kirjojensa laatu ole vuosien kuluessa heikentynyt. Itse asiassa Ragnarin teoksista on käännetty suomeksi vain osa eikä niitäkään missään kronologisessa järjestyksessä: Ari Thor -sarjan viisi suomennettua osaa julkaistiin alkukielellä jo vuosina 2010–2014 (jostain syystä käsillä olevaan viidenteen osaan Sysipimeä eri lähteet antavat ilmestymisvuodeksi joko 2014 tai 2015), ja kirjailijan varsinainen mestariteos, Hulda-sarja, ilmestyi vuosina 2015–2017 (suomeksi 2021–2022).
Ari Thor on nuori poliisi Siglufjörðin pienessä kylässä. Hän on tavoitellut komisarion virkaa, mutta huolimatta entisen komisarion Tómasin tuesta Arille virkaan valitaan ulkopuolelta tullut Herjólfur. Tämän käy kuitenkin heikosti, sillä hänet ammutaan raa’asti, ja Ari ryhtyy tutkimaan murhaa. Mitä komisario teki vanhassa talossa keskellä yötä, ja kuka oli häntä vastassa haulikon kanssa?
Arin yksityiselämässäkin on tapahtunut merkittäviä: hänen tyttöystävänsä, lääkäri Kristín, on muuttanut Siglufjörðiin, ja pariskunnalle on syntynyt jouluaattona pieni Stefnir-poika. Mutta elämä ei ole kovin auvoisaa, kun tuore isä joutuu olemaan niin paljon poissa perheensä luota. Kristín on tyytymätön.
Ragnar Jónassonin pettämätön kerrontatyyli kantaa mainiosti läpi kirjan. Hänen kirjansa eivät juurikaan sisällä väkivallalla mässäilyä, mutta ovat silti valovuosien päässä lämpimänkotoisesta cozy crimesta. Juuri nordic noirin käsite sopii hänen kirjoihinsa mainiosti: taustalla on synkänpimeä islantilainen miljöö, ja sitä vasten kuvautuvat henkilöt ovat kukin tahollaan onnettomia, epävarmoja ja surullisia. Kaikki tämä on kuitenkin kuvattu tavattoman hienovaraisesti, niin ettei lopputulos ole ylenpalttisen synkkä, etenkin kun voimme kunnon arvoitusdekkarin tyyliin luottaa siihen, että syyllinen saadaan kiinni ja paha saa palkkansa. Joskus Ragnar Jónasson jopa avaa kuivahkoa huumorintajuaan:
Siglufjörðin poliisit eivät eläneet donitseilla. Heidän ruokavalionsa koostui pääasiassa pitsasta ja paikallisen leipomon herkullisista kanelipullista.
Mutta eläkööt nyt millä hyvänsä nämä poliisit, niin toivottavasti saamme jatkossakin lukea heidän tutkimuksistaan.
